Maanantai

Jahas, se olisi sitten uusi viikko taas aluillaan. Viime viikko olikin aika hurjaa pyöritystä. Oli perhekerhoa, vauvakino, äiti-vauva-ryhmän tapaaminen ja viikonloppuna reissu Turkuun Mytyn kaksiviikkoista serkkupoikaa tapaamaan. Voi että hän oli suloinen. Ja niin pieni, oliko meidän poitsu muka noin pieni kolme kuukautta sitten? Turussa yövyttiin hotellissa, käytiin ravintolassa ja Ikeassakin pyörähdettiin. Siinäpä olikin jo melko paljon toimintaa pienelle pojalle. Tällä viikolla aion olla poitsun kanssa hiukan enemmän kotosalla. Alkuviikosta pitää ainakin siivoilla kotona, niin kaaokseen pääsi huusholli viime viikon aikana. Ja voisi vaikka leipoakin pitkästä aikaa jotain.

Ikeasta tarttui (kaiken muun krääsän lisäksi) mukaan hauskoja muffinssivuokia. Josko sitä siis leipoisi vaikka suolaisia muffinsseja. Oliivimuffinsseja olen ainakin joskus leiponut. Ne ovat aikas hyviä esim. keiton seurana... Pikapikaa googlaamalla löytyi ainakin alla oleva ohje. Näyttää melko samalta jolla olen aiemminkin tehnyt. täytyypä kokeilla reseptiä myöhemmin...

Oliivimuffinit

4 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta
200 g voita
3 kpl munaa
1 dl rasvatonta maitoa
1 dl kivettömiä oliiveja

Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe. Nypi joukkoon hiukan pehmennyt voi. Vatkaa munat ja maito kevyesti sekaisin. Sekoita vehnäjauho-rasvaseos ja muna-maitoseos kevyesti keskenään. Viipaloi oliivit ja sekoita ne taikinaan. Täytä muffinivuoat taikinalla. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Arvonta-linkitys

Makeassa Suklaamarenki-blogissa on käynnissä arvonta. Palkintona alla olevat ihanuudet.

Arvontaan pääset tästä.

Mytyn kolmas kuukausi

Niin se tuli täyteen jo kolmas kuukausi pojallemme. Kuukausi kului nopeasti arjen rutiineita pyöritellessä. Meille on pikku hiljaa muodostunut oma rytmimme ja aikataulu jonka mukaan arkena toimitaan. Enää ei tarvitse ihmetellä mitä vauva milloinkin haluaa tai tarvitsee, vaan osaan jo hyvin ennakoida nälän ja väsymyksen.

Aamulla heräillään aina yhdeksän aikaan, syödään ja tehdään aamutoimet. Poika viihtyy hetken aikaa sitterissä tai lelukaaren alla, jolloin minä ehdin hörpätä aamukahvin ja selata hieman lehteä. Puoli yhdeltätoista lähdemme vaunuilemaan jonka jälkeen poitsu nukkuu vaunuissa kolmisen tuntia. Iltapäivällä kotona ollessa yleensä leikin ja loruttelen vauvan kanssa. Kohta onkin sitten taas seuraavien nokosten aika, ei tuo pieni kauan jaksa valveilla olla. Nokosia on iltapäivän ja illan aikana yleensä kolmet, välissä aina leikitään, hihkutaan ja jokelletaan. Nukkumaan mennään vasta puolenyön tietämissä.

Kuukauteen on kuulunut paljon hymyilyä, hihkumista ja bravuurina käsien löytäminen. Niiden käyttöä Mytty on harjoitellut ahkerasti. Ensin huitonut leluja ja sitten pikkuhiljaa saanut otteen, viime viikolla vienyt leluja kovasti suuhun. Muutenkin kaikkea pitää nykyään maistella ja tunnustella suulla.

Poika on tämän viikon loppupuolella alkanut harjoitella kyljelle kääntymistä selinmakuulta. Ei varmaan kestä kauankaan niin hän jo kääntyy ketterästi masulleenkin.

Myttysen strategiset mitat ovat nyt 60.4cm ja 6680g. Kasvettu on taas kovasti, tällä kertaa tosin enemmän leveyttä :) Aikamoinen Michelin-mies hänestä on tulossa. Suloisia pehmoisia poimuja on jalat ja kädet täynnä. Posket on pyöreät ja leukoja kaksi, niin kuin vauvalla kuuluukin :)

Mami mittoihin

Näistä herkullisen terveellisistä aineksista aion kohta keitellä ison kattilallisen kaalikeittoa. Raskausaikana tuli tosiaan kerättyä kiloja luvattoman paljon. Kymmenen kiloa on niistä edelleen jäljellä ( huokaus). Kesään mennessä olisi tarkoitus niitä pudottaa pikku hiljaa, suunnilleen puoli kiloa viikossa. Sellaista terveellistä mutta tiukkaa tahtia.Olen jo parin viime viikon aikana alkanut keventämään ruokavaliotani, jättänyt herkut pois (melkein) ja nyt ajattelin ottaa muutaman päivän tiukemman puristuksen operaatiossani "mami mittoihin" :).. Joulun, uuden vuoden, nimijuhlien ja muiden herkutteluhetkien jälkeen olo on ollut tosi turvonnut ja kankea. Kaalikeittoa kun ruoaksi pari päivää hörpin niin eiköhän ala nesteet poistua.

Seuraavaksi aion lisätä viikko-ohjelmaani liikuntaa. Vaunulenkkejä tulee nytkin tehtyä päivittäin, yleensä tunnin verran. Huonosti auratuilla kävelyteillä sekin on toki hyvää kuntoilua, mutta jotain lihaskuntoa parantavaakin haluaisin taas harrastaa. Ennen talo- ja vauvaprojektia tuli käytyä salilla kolmisen kertaa viikossa, nyt en tosiaan viimeiseen puoleentoista vuoteen kuin ehkä kerran. Olen keskittynyt hyötyliikuntaan; lumitöihin, raksaamiseen ja vauva sylissä jumppaamiseen. Ajattelin ensi alkuun käydä kerran viikossa salilla tai jumpassa, myöhemmin keväällä kaksi kertaa. Tai tietysti oman jaksamisen mukaan. Nyt olen monena iltana ollut niin väsynyt miehen tullessa kotiin, ettei tulisi mieleenkään lähteä rehkimään. Jos Myttysen vatsavaivat alkavat jo pikkuhiljaa helpottamaan ja yöunet lisääntymään, voisi liikuntaankin taas löytyä virtaa. Ja itse asiassa juuri liikuntahan sitä virtaa yleensä lisää, kun vaan saa aloitettua...

Tälläisiä suunnitelmia täällä laadin kiloja vastaan... Eiköhän näillä eväillä ala kiloja tippumaan ja vaatteet taas mahtumaan päälle!

Huomenna poitsun 3 kk-neuvola, saas nähdä miten hänen mittansa ovat muuttuneet.

Lisää ale-ostoksia

Viime aikoina olen hiukan alkanut lipsua päätöksestäni olla ostamatta mitään uusia sisustustavaroita ennen kuin asumme uudessa talossa. Kai se on aiheutunut siitä kun talo oikeasti alkaa olla jo loppusuoralla :) Nyt on vaikea hillitä itseään kun kaikkia ihania juttuja näkee alennuksella. Ja kun eihän niitä tarvitse säilöä kaapeissa kun parisen kuukautta enää. (Olemme asettaneet vapun tavoitteeksi muuttopäivälle.) Enkä ole muutenkaan ostanut kuin jotain ihan pieniä juttuja :) Sellaisia jotka on helppo piilottaa mieheltä johonkin kaappiin. Mitään uutta kun siis ei saisi nyt ostaa.

Mutta eihän tälläistä tuiki tarpeellista rautaista isoa avainta voi jättää kauppaan? Eihän?

Ja valokuvakehyksiä nyt aina tarvitaan...

Ja ihanille Pentikin Hippiäinen-sarjan lakanoille nyt ainakin on käyttöä. Tosi suloiset.

Uusia lukijoita on aina silloin tällöin ilmaantunut seurailemaan pientä blogiani. En ole aina huomannutkaan missä vaiheessa joku on liittynyt jos ei ole mitään kommentoinut. Joten toivotan nyt siis kaikki uudet ja vanhemmatkin lukijat tervetulleiksi :) Tosi kiva kun joku on löytänyt tiensä tänne. Toivottavasti viihdytte!

Karhunpoika sairastaa

Pikku-Myttyyn on iskenyt ikävä flunssa. Raukalla nenä ihan tukossa ja yskittää :( Onneksi sentään kuumetta ei ole noussut. Hengitys on vaan niin vaikean kuuloista. Ja kovin itkuinenkin hän on, viihtyy vain sylissä.Tietäähän sen itsekin miten tukkoinen ja kurja olo on flunssassa. Pieni kun ei itse osaa oloaan helpottaa. Olen käyttänyt niistäjää ja keittosuolatippoja avatakseni pojan nenää, se onkin aina hetkeksi helpottanut oloa.

Itselläni on tosi surkea olo kun ei pysty pientä auttamaan. Kyllä ottaa äitinä koville katsoa kun oma rakas on kipeä :( Nämä on näitä uusia tunteita joita on kokenut vasta äidiksi tulon jälkeen. Miten kaikki tunnetilat on kuin kymmenkertaistuneet entiseen verrattuna. Ilo, suru, huolestuneisuus ja rakkaus... kaikki tuntuu paljon vahvemmalta kuin aiemmin. Ja näin ensimmäisen lapsen kohdalla varmaan varsinkin. Tuntuu että aina saa olla sydän sykkyrällä ja miettiä mitäs nyt tehdään, millä autat pientä ja pidät huolta parhaalla mahdollisella tavalla? Ehkä Myttyä vaivannut koliikki on saanut minut herkistymään hänen itkulleen. Tuntuu että pieni on ehtinyt itkeä niin kovin paljon lyhyen elonsa aikana. Silti, helpollahan me olemme päässet jos vertaa oikein sairaisiin lapsiin. En edes kykene ymmärtämään miten suurta huolta silloin vanhemmat joutuvat tuntemaan...

Häämessuilla

Viikonloppuna olin Helsingissä kaason velvollisuuksia hoitamassa. Wanhassa Satamassa oli Häämessut, joka tietysti oli ykköskohteemme. Ihmisiä oli messuilla tosi paljon, ei onneksi kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti. Aika hyvin pääsimme juttelemaan palveluntarjoajien kanssa. Ja jos jossain ständillä olikin ruuhkaa, suuntasimme välillä shamppanjaloungeen :) Eipä haitannut siis odottelu ollenkaan...

Ihanan rentouttavaa uppoutua välillä johonkin aivan erilaiseen kuin kodin vauva-arjen pyörittämiseen. Mikä voisikaan olla kauempana vaippa- ja maitopuklurallista kuin häähumu? Kiva olla mukana häiden suunnittelussa, vaikkei omat olekaan. Olen aina rakastanut kaikkia juhlia ja nauttinut suunnittelu-osuudesta. Olen muutenkin vähän sellainen lista- ja aikatauluihminen, organisoija. Minusta on toivottavasti apua ystävälleni kaikkien yksityiskohtien miettimisessä ja järjestämisessä. Kukaan muu ei varmaan ainakaan jaksa hössöttää hänen kanssaan häistä niin paljon kuin minä :)

Häämessujen jälkeen kävimme vielä juomassa lasilliset kuohuvaa Stockmannin 8. kerroksen Sweet-shamppanjabaarissa. Sen jälkeen suuntasimme ystäväni luokse syömään. Hänen sulhonsa oli tehnyt meille ihanaa ruokaa. Ystäväni saa hänestä hyvän miehen :) Saimme pitkästä aikaa istua pitkään pöydän ääressä ja juoruta oikein kunnolla. Ilta oli kyllä mitä hauskin, aivot tuulettuivat oikein kunnolla.

Lahjoja

Ihan pakko on tehdä pieni postaus Myttysen saamista lahjoista. Niin ihania lahjat ovat olleet. Kiitos tuhannesti kaikille sukulaisille ja ystäville. Ihan älytöntä miten pienellä pojalla voikin olla jo niin paljon kaikkea kivaa :) Tiedänhän sen toki itsekin miten pienille on ihanaa ostella kaikkia suloisia tavaroita. Aikuisille ei enää tule niin paljon osteltua synttäri- tai joululahjoja, mutta lapsille on ilo antaa lahjoja. Tässä kuvia muutamista ihanuuksista joita Mytty on saanut.

Iki-ihana ja klassinen Bukowski-nalle.

Hauska syntymätodistuksen säilytyslaatikko. Minneköhän äiti sen muuten onkaan laittanut? Täytyypä kaivaa esille ja tallettaa arvoiseensa rasiaan.

Hieno säästölipas. Muutaman kolikonkin jo sai sisäänsä.

Kauniit kehykset jossa paikat nimelle, syntymäpainolle, -pituudelle ja -ajalle.

Vauva-ajan muistojen säilytykseen tarkoitettu laatikko jossa on sisällä laatikoita ja lokeroita. Tosi ihana minusta. En ole tälläistä nähnytkään aiemmin. Nyt saan kivasti talteen tavarat joita jo olen alkanut keräämään. Esimerkiksi Myttysen nilkassa olleen sairaalanauhan ja ensimmäisen joulun tonttupuvun.

Aidot lampaannahka "uggit". Ihanan lämpimät. Pysyy pienet varpaat lämpiminä pakkasessa.

 Ja aika makeet muutenkin :)

Muumiastiastosta maistuu varmaan ruokakin paremmalta.

Iso kasa kivoja kirjoja joita voi lukea äitin kanssa. Kaikkia on jo kovasti katseltukin.

 

Ja näiden lisäksi on saatu paljon vaatteita ja iso kasa erilaisia helistimiä ja unikavereita. Tosiaan kuten aiemminkin totesin alkaa meillä nurkat käymään ahtaaksi täällä vuokra-asunnossa. Täytyy olla ahkera raksalla jotta pian päästään muuttamaan. Sillä välin täytyy varmaan raivata pojan tavaroille lisää tilaa viemällä omia roinia varastoon.

Vaaleansinistä

Eilen juhlimme poikamme nimijuhlia. Ihanaa kun koti oli täynnä iloisia ihmisiä, lasten leikkejä ja naurua. Kutsuimme tilanpuutteen vuoksi juhliin vain isovanhemmat, sisaruksemme lapsineen ja Mytyn iso-mummon, mutta aika hulinan sekin porukka sai aikaan.

Mytty on siis saanut jo nimen, mutta en halua sitä täällä julkaista. Käytän täällä hänen lempinimeään, olkoon hän siis edelleen Mytty. Tai Myttynen, Pikku-Mytty, Herra Myttynen... mitä näitä kaikkia onkaan :) Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Juhlan kunniaksi koti oli koristeltu vaaleansinisellä, tottakai. Täytekakun ja voileipäkakun tilasin paikallisesta pikku-leipomosta. Ajattelin säästäväni hiukan omia hermojani. Kakut olivatkin mielettömän hyviä, en varmasti olisi parempia itse saanut aikaiseksi. Valkosuklaa-juustokakun leivoin itse. Värjäsin sen elintarvikevärillä vaaleansiniseksi. Kokeilin uhkarohkeana reseptiä ensimmäistä kertaa, tosi hyvää tuli :) Ohjeeseen kuuluvan vadelmakiilteen jätin pois ja koristelin vaan kakun sinisellä nonparelli-sydämellä. Itse pidän paljon enemmän juustokakuista, enkä olisi muuta kakkua kaivannutkaan, mutta miehen mielestä juhlissa kuuluu olla täytekakkukin. 

Poika sai taas ihania lahjoja. Tuntuu että hänet on hukutettu lahjoihin pienen ikänsä aikana. Tässä kun on ollut joulukin välissä. Tavaraa, vaatteita, kirjoja ja leluja on kertynyt iso kasa. Hyvä jos pian päässään uuteen taloon muuttamaan. Alkaa tämä asunto olemaan pieni kun on kolmen tavarat kaappeja täyttämässä. (lahjoista muuten lisää seuraavassa postauksessa)

Vieraita on tosiaan käynyt viikottain ja tuntuukin että kahvipöydässä on istuttu vähän liikaakin. Operaatio Mami Mittoihin saa nyt viimein alkaa todenteolla. Onneksi sain elämäntapa-remonttiin mukaan hyvän ystäväni, jonka häitä juhlitaaan ensi syksynä. Itse asiassa olen saanut kunnian toimia hänen kaasonaan :) Yhdessä aiomme tsempata ja pistää itsemme ruotuun. Kyllä me niihin häämekkoihin vielä mahdutaan! Vai mitä A?

Talolla tapahtuu II

Vuoden vaihteessa ahersimme mieheni kanssa taas talolla. Myttynen oli mummonsa hyvässä hoidossa kotosalla. Ajoitimme lähtömme raksalle Mytyn pitkien päiväunien alkuun jotta hän joutuisi olemaan mahdollisimman vähän hereillä ollessaan erossa meistä. Siltikin minulle teki tiukkaa olla kotoa pois viisi-kuusi tuntia. No laitoimme raksalla hihat heilumaan ja saimme aika paljon aikaan viikonlopun aikana. Asentelimme mm keittiön kalusteita.

Kalusteet olemme hankkineet Iskusta, mallin nimi on Hehku. Halusimme oveksi klassisen ja ajattoman mallin, Hehku on mielestäni juuri sellainen. Olen ovivalintaan vieläkin tyytyväisempi nyt kun olen nähnyt sen kokonaisuutena. Pohdin jonkin verran suunnitteluvaiheessa cappuccinon värisiä ovia, mutta nyt olen sitä mieltä että valkoinen on ehdottomasti parempi. Siihen ei kyllästy. Cappuccino voisi nyt näyttää kivalta, mutta parissa vuodessa olisi jo varmaan mieli muuttunut. Valinnan piti ehdottomasti olla aikaa kestävä.

Keittiömme on G-muotoinen, yläkaappeja on vain kahdella seinällä. Ikkunan alle halusin vain tasoa jotta ilme olisi vähän kevyempi. Keittiö kun aika iso ja kaappeja paljon. Liesi ja uuni sijaitsevat saarekkeessa. Saarekkeen toisella puolella on ruokailutila. Ruokailutilaa ja keittiötä erottamaan halusin lasioviset astiakaapit, jotka ovat hiukan korkeammat kuin saareke keittiön puolelta.

Tasoksi tulee laminaatti valkolakatun puun värisenä. Massiivipuiset tasot koin liian vaivalloisiksi lapsiperheeseen. Niitä kun pitäisi muistaa hoitaa hyvin. Välitilaan tulee valkoinen tiililadottu laatta. Lattiassa on vaaleanharmaa laatta ja keittiön väritys siis aika vaalea. Juuri niin kuin halusinkin :)

Aleostoksia

Eilen pyörähdin nopeasti aleostoksilla, Kärkkäisellä :) Tai menin hakemaan sieltä joitain tarvitsemiani tavaroita ja huomasin hyvät alennukset. Niin kuin nyt yleensä käy Kärkkäisellä. Kaikki joulukoristeet, jouluiset tekstiilit, kynttilälyhdyt ja ylipäänsä sesonkituotteet myytiin -50% ja -70% alennuksella. No täytyihän niitä koristeita sitten hamstrata kassillinen ensi jouluksi.

Paras löytö oli kuitenkin iso kaunis kynttilälyhty, joka maksoi vaivaiset 13 euroa. Siis eihän tuolla hinnalla voi jättää ostamatta! Nyt vaan harmittaa ettei tullut osettua useampaa. Äitinikin kun mainitsi etsivänsä lyhtyä terassillensa. Ja Kärkkäisellä oli vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon. Pitäisiköhän sitä ajella huomenna uudestaan...