Lukuvarkaus

Typerästi vihjailin teille tästä asiasta jo Arkangelissa. Yritin olla jotenkin salaperäinen ja lisätä kiinnostavuuttani. Olette tietenkin jo unohtaneet vihjailuni, mutta kerron nyt kuitenkin, että Reetta ja linnan vangit on siis Lukuvarkaus ehdokkaana. Kysymyksessä on vuosittain parhaalle alle 12-vuotiaiden kirjalle jaettava 3500 euron palkinto. Tämä on kiinnostava kisa, koska raatilaiset ovat lapsia. Hiukan uskaliaasti mielestäni uutisessa paljastetaan raadin jäsenet. Aloin tässä nimittäin juuri miettiä, että pitäisivätkö he eniten lakritsista, vai suklaasta, vai millä tavalla minä nyt aloittaisin valtaisan lobbauksen ja lahjonnan menestyäkseni tässä tasokkaassa kisassa. Ehdokkaina ovat siis:

Reetta Aarnio: Virvatulen vartijat (Otava)

Johanna Arola: Henkka Henkari, pikku supersankari (Lasten Keskus)

Kirsti Ellilä: Reetta ja linnan vangit (Karisto)

Niina Hakalahti: Tuukka-Omar (Tammi)

Siri Kolu: Me Rosvolat (Otava)

Tuija Lehtinen: Vauhdin hurmaa, Vintiöt! (Otava)

Sari Peltoniemi: Kissataksi (Tammi)

Tässä Savon sanomien jutussa vielä kuvakin raatilaisista, joten ei muuta kuin kimppuun.

Onnea meille! Paras voittakoon!

Lukuvarkaus

Avautuminen

Sen minä tuolla Arkangelin-matkalla taas tajusin, että asiat etenevät ihmisten henkilökohtaisen verkostoitumisen kautta. Niin siis myöskin kirjoihin liittyvät asiat. Sosiaaliset ihmiset, jotka ovat aktiivijäseninä erilaisissa kirjallisuusorganisaatioissa, ovat hyvin apurahoitettuja, käännettyjä ja työllistettyjä. Omatkin asiani ovat parantuneet sitä mukaa kun olen pystynyt kuoriutumaan esiin kotelostani ja liikkumaan ihmisten ilmoilla.

Kateusviisari tietenkin värähteli, kun jouduin esiintymään ihmisten kanssa, jotka ovat kirjoittaneet paljon vähemmän kuin minä, ja ovat saaneet huomattavasti isompia apurahoja. No niinhän se on, ei se määrä vaan se laatu. Purkauduin tästä aiheesta muutaman kerran, mutta lienee ymmärrettävää, etten juuri saanut vastakaikua.

Ja oma vikahan se on. Minulle kyllä sanottiin heti ensimmäisen kirjani julkaisemisen aikoihin, että pitää hankkiutua kirjallisuuspiireihin ja verkostoitua, vain sillä tavalla pääsee uralla eteenpäin. Mutta minä kuvittelin, että olennaisinta on kirjoittaa hyvin ja etsiä kaikupohjaa kansan syvistä riveistä. Mutta ilmeisesti en kuitenkaan ole pystynyt etsimään sitä kaikupohjaa riittävän syvistä riveistä, sillä bestsellerit ovat jääneet tekemättä, vaikka esim. Helsingin joistakin kirjastoista kirjojani löytyy bestseller-hyllyistä, mikä on ollut hiukan hämmentävä havainto.

Avautuminen

Muutama kuva Arkangelista

Yleisöä lastenkirjastossa. Opettajat olivat pakottaneet pari koululuokkaa kuuntelemaan. Teinit tuntuvat olevan samanlaisia kuin Suomessa, kyräileviä hermokimppuja. Markun jalkapalloharrastus ja ura utölaisen rockbändin laulusolistina sai heidät lämpenemään.


Esimerkkejä arkangelin arkkitehtuurista. En tiedä mikä tuo ylempi, jyhkeä torni on. Alempana olevan talon vaaleanpunainen yhdistettynä betoniin toimii jännästi. Jokaisen asukkaan henkilökohtaisesti ideoimat uudet ikkunanpuitteet tuovat siihen omaa tilkkutäkkimäistä tunnelmaansa.


Asuimme yliopiston asuntolassa ja sen keittiössä oli mielestäni jotain somaa, sen lisäksi että siellä oli kylmä.

Muutama kuva Arkangelista