Lukuvarkaus

Typerästi vihjailin teille tästä asiasta jo Arkangelissa. Yritin olla jotenkin salaperäinen ja lisätä kiinnostavuuttani. Olette tietenkin jo unohtaneet vihjailuni, mutta kerron nyt kuitenkin, että Reetta ja linnan vangit on siis Lukuvarkaus ehdokkaana. Kysymyksessä on vuosittain parhaalle alle 12-vuotiaiden kirjalle jaettava 3500 euron palkinto. Tämä on kiinnostava kisa, koska raatilaiset ovat lapsia. Hiukan uskaliaasti mielestäni uutisessa paljastetaan raadin jäsenet. Aloin tässä nimittäin juuri miettiä, että pitäisivätkö he eniten lakritsista, vai suklaasta, vai millä tavalla minä nyt aloittaisin valtaisan lobbauksen ja lahjonnan menestyäkseni tässä tasokkaassa kisassa. Ehdokkaina ovat siis:

Reetta Aarnio: Virvatulen vartijat (Otava)

Johanna Arola: Henkka Henkari, pikku supersankari (Lasten Keskus)

Kirsti Ellilä: Reetta ja linnan vangit (Karisto)

Niina Hakalahti: Tuukka-Omar (Tammi)

Siri Kolu: Me Rosvolat (Otava)

Tuija Lehtinen: Vauhdin hurmaa, Vintiöt! (Otava)

Sari Peltoniemi: Kissataksi (Tammi)

Tässä Savon sanomien jutussa vielä kuvakin raatilaisista, joten ei muuta kuin kimppuun.

Onnea meille! Paras voittakoon!

Lukuvarkaus

Äänestä paras nimi ja voita!--->

Ei ole tarkoitus täällä alvariinsa järjestää äänestyksiä, mutta tarvitsen apua nimiasiassa, joten auttakaa naista mäessä. Äänestäkää parasta nimeä, ja jos keksitte paremman kuin mikään noista niin antakaa kuulua itsestänne.

Kiitos Jennille, joka keksi Soutamisen taidon, se on varteen otettava vaihtoehto. Arvovaltaiselta taholta suositeltiin hyväksymään tuo nimi. Kiitos myös kaikille muille, jotka pohditte kommenttilaatikossani erilaisia nimivaihtoehtoja, niistä on ollut hyötyä, koska niiden ansiosta olen voinut ajatella nimiasiaa useammalta kantilta.

Pelin henkihän tämä: Jos haluat osallistua kirja-avontaan, ilmoittaudu äänestyksen jälkeen kommenttilaatikkooni. Sinne kommentin jättäneiden kesken arvotaan kirjapalkinto, minun tuotantoani tietysti. Toiveita saa esittää.

Jos joku onnistuu keksimään syksyllä ilmestyvälle kirjalleni nimen, palkitsen luonnollisesti myös hänet ruhtinaallisesti.

Lisäys:

Karpalo ehdotti nimeä Ristiaallokossa, johon kovasti miellyin, joten sillekin voi antaa äänen. Myös Liplatuksen Mies yli laidan on vahva ehdokas nimeksi, eli sitäkin voitte äänestää. Valitettavasti tuota kyselyä ei voi muokata niin että saisin nimet lisättyä sinne, eli antakaa äänenne kommenttilaatikossa vain. Kiitos myös Anonymys kakkoselle kiinnostavista ehdotuksista:-) Niitäkin saa äänestää, löytyvät kommenttilaatikosta.

Äänestä paras nimi ja voita!--->

Kyselyn tulokset

Suurin osa kyselyyn vastanneista, eli 37 kpl, mikä tekee 54% , oli sitä mieltä, että koko ajan on menossa muita buumeja, niitä vain ei ehkä ole huomioitu samalla tavalla kuin dekkaribuumia. Epäilin tätä, siis että buumeja on tosiaan menossa. Viimeksi tajusin asian viime kesänä, kun kirjastossa kävelin romantiikkahyllyn ohi ja huomasin sen lähes tyhjäksi. Kysyn kirjastovirkailijalta, että mitä hyllylle oli tapahtunut. Hän kertoi ettei mitään erityistä, kirjat vain olivat lainassa. Mutta ei tällaisesta asiasta kerrota hesareissa ja ylistetä katajaisen kansan kovia lukuhaluja.

Hällä väliä tyypit muodostivat kyselyni toiseksi suurimman porukan, heitä oli 25 kpl, eli 35 %. Onneksi tuli jonkin verran myös selityksiä tähän hällä väliä asenteeseen. Se ei kuvastanutkaan välinpitämättömyyttä, vaan suvaitsevuutta, mikä on hieno asia.

17 äänestäjää eli 25% oli vannoutuneita dekkarifriikkejä, ja vain yksi ihminen oli sillä pessimistisellä (vai optimistisella?) kannalla, että koko lukemisharrastus päättynee joskus parin vuoden kuluttua.

Suoritin joka tapauksessa virallisen arvonnan, joskin ilman valvojaa, teidän pitää nyt vain luottaa rehellisyyteeni. Arvonnassa menestyivät Jl Virtaavine ajatuksineen, ja saa siis ikiomakseen Pappia kyydissä, kunhan ilmoittaa tiedot mihin voin kirjan lähettää. Sekä Lentsu, joka siis saa omakseen kirjan Reetta ja linnan vangit.

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille. Luulenpa, että tulevaisuudessakin täällä tulee olemaan kyselyitä, joten pysykää kuulolla. Ja Lentu ynnä Jl, lähettäkää osoitteenne, että voin postittaa voittonne. Onnea kaikille, ei vain voittajille, vaan joka iikalle, olette ihanii!

Kyselyn tulokset

Ryhdyin vaikuttavaksi kirjallisuusperseeksi, eikun persoonaksi

Mun pitää nyt kertoa, että olen harrastanut yhteiskunnallista aktiivisuutta, joka ei yleensä kuulu toimenkuvaani ollenkaan. Pari päivää sitten Turun sanomissa oli maailman ärsyttävin juttu kirjallisuusblogeista. Vain hyvin harvat kirjailijat kuulemma pitävät blogia, eikä kukaan merkittävä kirjailija kumminkaan. Karri Kokko pitää korkeatasoista blogia jota käy lukemassa 50 ihmistä päivässä, joista hän tuntee 45 nimeltä. Ja sitä rataa.

Juttuun ei ollut kelpuutettu yhtään kirjablogia, joita on pilvin pimein ja joita seuraa isot ihmisjoukot. Eikä tietenkään yhtään todella aktiivista ja usein päivittyvää kirjallisuusblogia. Ei myöskään hämmästyttävää Runotorstai-ilmiötä, eikä Susu Petalin ja Una Reinmanin tapaisia ihmeihmisiä, jotka ovat onnistuneet luomaan itselleen laajan yleisön, käsittääkseni paljolti juuri blogien avulla.

Jos joku luulee, että asia ärsyttää minua ensisijaisesti siksi, ettei siinä mainittu minun kirjallisuusblogiani, luulee tietenkin oikein, mutta so not, hällä väliä. Kirjoitin joka tapauksessa varjojutun ja lähetin Turkkariin. Lupasivat julkaista, kunhan lyhennän pituutta kolmanneksen. Arvaatte varmaan mitä se tarkoittaa. Ei ollut tilaa mainita kaikkia mainitsemisen arvoisia blogeja, koska jotain muutakin piti pystyä sanomaan.

Ryhdyin vaikuttavaksi kirjallisuusperseeksi, eikun persoonaksi

Uusrahvaanomainen herätys

Tiedättekö, että tammikuu on kansallinen novellinkirjoituskuukausi eli KaNoKiKu, eli marraskuisen NaNoWriMon pikkuveli. KaNoKiKu on myös Facebookissa. Päämääränä on kirjoittaa tammikuun aikana novelli, mikä onkin järjellisempi päämäärä kuin kirjoittaa koko romaani kuukaudessa. Sopivasti avautuivat myös Uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion sivut.

Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio on perinteistä tai modernimpaa genrekirjallisuutta - scifiä, fantasiaa, kauhua, avaruusseikkailuja, miekkaa & magiaa - ennen kaikkea konstailematonta viihdettä, joka ei pyri olemaan valtavirta- tai jopa korkeakirjallisuutta. Sen sijaan se pyrkii viihdyttämään lukijoitaan seikkailuilla ja oudoilla tarinoilla kuvitteellisista maailmoista tai meidän tuntemamme maailman hämäriltä rajapinnoilta.

Mahtuisikohan romanttinenkin viihde Uusrahvaanomaisuuden sisälle. Mahtui tai ei, omaksun uusrahvaanomaisuuden keskeiseksi kirjoitusfilosofiakseni. Testaan sitä heti tammikuussa. Kokeilkaa tekin novellinkirjoituskuukautta, joko uusrahvaamaisesti tai korkeakirjallisesti.

Uusrahvaanomainen herätys

Tulkaa kaikki

Hei turkulaiset! Olen huomenna Turun Akateemisessa kirjakaupassa klo 14 kertomassa kirjastani Reetta ja linnan vangit. Kirja on erinomainen joululahja jollekin 8-12 vuotiaalle lapselle, joka pitäisi houkutella kiinnostumaan lukemisesta. Kirjassa on kummituksia, aarteita ja salakäytäviä. Sekä tietysti kiinnostava päähenkilö Reetta jolla on unelma, mutta jota lähipiiri ei aina ymmärrä.

Sehän se on meistä useimpien tragedia, että lähipiiri ei meitä ymmärrä. Läheisillä ihmisillä on usein niin voimakas käsitys siitä, millaisia olemme ja millaisiksi meidän pitäisi tulla, että he eivät malta miettiä mitä itse ajattelemme itsestämme, ja mikä ihan oikeasti olisi meidän oma tiemme.

Jokaisen olisi kuitenkin löydettävä oma tiensä, sillä muuten tulee elämässä monenlaisia ylimääräisiä vaikeuksia.

Vaikeuksia tulee tietysti, vaikka se oma tie olisikin löytynyt. Minä olen siitä hyvä esimerkki. Mutta on minulla silti enimmäkseen ollut aika hauskaa tähän asti.

Tulkaa kaikki

Aikuiset, impatkaa lohdutusta lastenkirjoista!

Pitäisiköhän ryhtyä määrätietoisemmin rummuttamaan sitä miten aikuisten ihmisten, joiden sielua ja päätä tämä nykymeno yleensä enemmän tai vähemmän puristaa, kannattaisi välillä jättää ne trendikkäät maailman pahuudessa pyöriskelevät murhatarinat sivuun, ja lukea ihan vaihteen vuoksi lastenkirjoja?

Pitäisikö tehdä kampanja? Sinä väsynyt aikuinen, jonka elämän päämäärä tuntuu häipyvän näkyvistä ja jota kohtalo piirittää, avaa lastenkirja.

Minäkin löysin monet lastenkirjat vasta aikuisena. Pikku prinssi, muumit, Astrid Lindgrenin tarinat, kaikki kuuluivat elämääni vasta aikuisena, ja nimenomaan hetkinä jolloin koin olevani henkisesti heikoilla. Ja niitä hetkiä oli paljon. Kun ensin oli saanut siipeen opiskeluissa, sitten rakkauselämässä, oli lohdullista pistää villasukat jalkaan, ja vetäytyä pimeänä syksyisenä iltana vällyjen väliin ja lukea Muumilaakson marraskuuta tai Mio poikani Mioa, ja tulla syvemmin lohdutetuksi kuin mistään trendikkäästä taideromaanista ikinä.

Aikuiset, impatkaa lohdutusta lastenkirjoista!