Nyt se saapui

Bodin kautta tuottamani omakustannematkakirja tuli tänään kuriiripostilla Saksasta. Tai olisi se tullut aikaisemminkin, mutta minä en ollut kotona.

En lopultakaan saanut vastausta siihen kuinka tiedosto saadaan macilla lähetettyä. Siirrellessäni tiedostoa macin ja vanhan pc:ni välillä oli päässyt tapahtumaan sellainen fiba, että kaksi valokuvaa oli tipahtanut pois. Tai sitten virhe on tapahtunut jossain muussa vaiheessa, olennaista kuitenkin on, että kaksi kuvaa puuttuu. Se harmittaa minua, mutta muuten olen kirjaan kohtuullisen tyytyväinen kun siis ottaa huomioon ettei minulla ollut kirjan suhteen kunnianhimoisia tavoitteita.

Kirjaa on myynnissä joissakin nettikirjakaupoissa, mutta en aio tehdä suuria markkinointiponnisteluja, koska projektin ideana oli lähinnä vain kokeilla että kuinka homma pelaa, niin että osaan auttaa jos joku haluaisi tehdä tällaisen pikku opuksen.

Ihan mukavalta tuntuu olla omakustannekirjailija. Muistaakseni se oli Saara joka joskus kysyi onko omakustanne omaa kustanne. Vastaan, että kyllä on. Ja urea on tunnetusti väkevä lannoitusaine.

Nyt se saapui

Huhhuh

Ei löytynyt eilisen päivän aikana ratkaisua aineiston siirto-ongelmaan. Kirja parilla hiiren klikkauksella, no just joo. Onneksi vanha pc virkosi sen verran, että lopulta sain aineiston siirrettyä sen avulla, mutta voin sanoa että siinä kyllä hermot paukkuivat. Rakkine kun menee juntturaan tämän tästä, se pitää sammuttaa painamalla katkaisijaa, ja sen jälkeen kestää iäisyyden saada sen latautumaan toimintakykyiseksi. Mutta illalla, Teho-osaston loppujakson puolivälissä sain tiedostot lopulta siirrettyä. Silloinkin tuli kyllä vielä herja, että yhden kuvan resoluutio on liian alhainen, 299. Mistä ihmeestä sinne tuollainen resoluutio on muka tullut, ei se minusta ole lähtöisin. Hyväksyin kuitenkin esikatselun päästäkseni jo mokomasta riesasta, enkä alkanut värkätä resoluutioiden kanssa.

Kannen suunnittelin photarissa, mutta senhän kanssa oli sitten sama ongelma, siirto ei onnistunut mäkillä. Annoin periksi ja tyydyin BoDin kansimalleihin ja ymppäsin malliin vain kuvan. Kannen värimaailma ei ole ihan onnistunut, mutta en jaksa nyt nipottaa.

Lähettelin äsken BoDiin selostuksen näistä mäkkiongelmista. Mielestäni palvelun ohjeet eivät yleensäkään ole kovin selkeät, tai ainakin niissä oletetaan ihmisten sitten tietävän aika paljon jo ennestään. Eikä niitä ole helposti löydettävissä. On asioita, jotka pitäisi minusta kertoa heti, sen sijaan että ne asiat pitää itse kaivaa esiin siinä vaiheessa kun on noin kymmenennen kerran jälkeen oivaltanut että ei se homma nyt vaan suju.

Minulla olisi kyllä ihan henkilökohtaistakin käyttöä tällaiselle palvelulle. Voisin esimerkiksi jotkin digikuvani pistää albumimuotoon tällä tavalla. BoDillahan on ilmainen BoD Fun paketti, joka ei sisällä kirjakauppa ym. levitystä. Mutta ennen kuin ryhdyn käyttäjäksi, pitäisi saada sieltä päästä vastaus, kuinka tämä kaikki tehdään mäkillä. En aio palata pc-orjuuteen tämän asian vuoksi.

Huhhuh

Joo, ongelmia riittää

Pitihän se arvata, etten saanut tiedostoa siirretyksi niin kuin piti. Tämä mäkkihän tekee pdf:n mistä tahansa dokumentista yhdellä napin painalluksella, mutta päätin kokeilla BoD easyPrint tulostinajuria, koska ihmisillä joille mahdollisesti jossain vaiheessa suosittelen oman kirjan tekemistä Bodilla, ei välttämättä ole mäkkiä ja Pdf:n tekeminen vaatii jonkinlaista ylimääräistä askartelua.

No, ajurin asentaminen sujui ongelmattomasti ja se toimi ongelmattomasti, kiitos siitä. Mutta koska minä en toimi ongelmattomasti, lupaavasti alkanut prosessi tyssäsi. Ensimmäisen kerran se tyssäsi siihen, että kahdessa kuvassa oli liian alhainen resoluutio. Tyypillinen, huolimattomuudesta aiheutunut munaus. Korjasin virheet ja uusin lähetyksen. Vaan ei mennyt läpi tälläkään kertaa. Ohjelma valittaa, että yritän lähettää eri kokoista dokumenttia kuin mistä on ollut puhe.

Mielestäni en yritä, olen nimenomaan varmistanut, että dokumentissa olisi samat mitat.

No sitten vain ohjeita tutkimaan. Tässä vaiheessa saankin sitten paljon tietoa siitä kuinka taittaminen olisi pitänyt tehdä. Mietin, että eikö jokin pieni tietopaketti olisi kätevä esitellä ihmisille automaattisesti, mikäli tavoitellaan kirjantekijöiksi amatöörejä.

Heti alussa sanotaan, että ennen kuin taittoa edes aloitetaan, pitäisi päättää millä ohjelmalla dokumentti muutetaan painomalliksi. Mielestäni tämä on sellainen asia, joka olisi ollut syytä kissan kokoisilla kirjaimilla mainita jossain siellä missä kehutaan kuinka kirja syntyy Bodissa parilla hiiren näpäytyksellä. Minä nimittäin tein taiton ensin, sitten vasta aloin pähkäillä tekstin siirtämisen kanssa. Nyt mietin johtuvatko siirto-ongelmani tästä, että vasta jälkikäteen ilmoitin dokumentilleni, että by the way, sinut siirretään Bodin easy Printillä.

Kirjan sisuksen toteuttaminen wordilla esitellään pelkästään windows-versiona. Mäkissäni sivuston asetuksista ei pääse säätämään samoja asioita kun windows-koneissa. Onneksi minulla on vielä vanha rutku pc, jota nyt parhaillaan virittelen, joskaan ei ole ollenkaan varmaa suostuuko se enää yhteistyöhön. Mutta ajattelin käydä nyt tuon ohjeen kanssa dokumenttini asetukset läpi ja katsoa mitä tapahtuu.

Tässä vaiheessa sanoisin, että kirjan tekeminen BoDilla on varmasti helppoa ja mukavaa, verrattuna vanhanajan systeemeihin, vaan ei se kyllä vieläkään mikään ihan helppo nakki ole.
***

Vähän myöhemmin...

Mistähän johtuu, että macwordilla tehty dokumentti paisui 67 liuskaiseksi kun tutkailin sitä windowswordilla. No sain siellä tehtyä jotain ohjeessa mainittuja säätöjä ja tajusin senkin, että ilmeisesti olisi syytä tasata reunat. Alan vasta nyt arvostaa taittajien ammattitaitoa. Normaalistihan kustantaja hoitaa nämä hommat, eikä tavallisen kirjan ulkoasu vaikuta niin ihmeelliseltä, ettenkö olettaisi itsekin pystyväni moiseen. Vaan kun en siis näköjään pysty. Hyvät ohjeet olisivat nyt tarpeen, koska koneeni tarjoama ohje, joka käskee valita "Muotoilu" valikosta "tasaa reunat" ei selvästikään toimi, koska en jostain syystä löydä valikostani tuollaista komentoa. Siellä ei puhuta tasaamisesta mitään. Tuli mieleen, että löytäisinkö vastaavan komennon macwordista, ja siirsin dokumentin takaisin ja kas, tällä matkalla kirjani oli kutistunut 61 liuskaiseksi.

Joo, siis enhän minä oikeasti näin pöljä ole, minä vain eläydyn nyt ihmiseksi, joka ei päivät pitkät askartele näiden henkimaailman koneiden kanssa, mutta haluavat silti tehdä oman kirjan.

Mutta siis nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen, jotta saisin reunat tasattua.
***
Lisäys: Google, tuo ystäväni hädässä toi ratkaisun ja sain reunat tasattua. Seurauksena tekstini on ajoittain sangen harvahampaisen oloista, mutta en piittaa siitä nyt.
***

Vielä lisäys: Kaikkien säätöjen ja kommervenkkienkään jälkeen ei tiedoston lähettäminen onnistunut. Soitin Bodiin, mutta siellä oltiin valmiita neuvomaan ainoastaan windows-koneiden haltijoita. Ajurit oli kuitenkin olemassa myös mäkkejä varten. Ystävällinen asiakaspalvelija lupasi selvittää asiaa.

Päätin aikani kuluksi asentaa ajurit myös pc-koneeseeni, mutta kuten arvatta saattoikin, kone menee joka välissä juntturaan, ja ellen olisi nyt lomalla ja kaikin tavoin levollinen ja kiireetön, sekä toisaalta äskettäisin it-koulutukseni karaisema, minulta olisi käämit palaneet jo aika päiviä sitten. Pc:n takkuilusta on toki aivan turha syyttää BoDia, siitä voi syyttää Microsoftia. Kolme vuotta vanha kone on ikäloppu, jonka elvyttäminen käyttökuntoon vaatisi suurempia taitoja kuin minulta löytyy.

Odottelen siis puhelua Bodilta. Toivottavasti eivät soita sieltä juuri kun olen lounaalla kustantajani kanssa.

Joo, ongelmia riittää

Myin sieluni Bodille 99 eurolla!

Kirjoituskursseilla nousee joskus esiin kysymys kurssilaisten tekstien saattamisesta kirjan muotoon. Minä kannatan sellaista lämpimästi, enkä kuuntele kyynisiä kirjaihmisiä, joiden mielestä kirjoja on maailmassa liikaa jo ennestään. Ystävät ja sukulaiset eivät välttämättä jaksa lukea aktiivisen kirjoittajan pöytälaatikkoirtoliuskoja, mutta hyvin toimitetun pienen kirjan he sitten saattavatkin lukaista ja niin maailma jälleen avartuu, informaatiota ja tunnetta siirtyy ihmiseltä toiselle.

Monet aktiiviset ihmiset ovat jo tehneet Bodin kautta kirjoja ja minullakin on ollut mielessä tehdä Pietarinmatkastani matkakirja. Käsikirjoitus on jo olemassa, se ei ole pitkä, vain parikymmentä liuskaa, ja sitten toistakymmentä valokuvaa. En kuvittele kirjan kiinnostavan muita, mutta ajattelin että retkelle osallistuneille se voisi olla mukava muisto. Mutta olen ollut saamaton. Kirjan tekeminen kiinnostaisi ihan senkin vuoksi, että prosessin läpikäytyäni voisin ehkä vähän paremmin neuvoa ja kannustaa kurssilaisia, kun he suunnittelevat omia kirjojaan.

Nyt sitten kävi niin, että Bodista tuli viesti. Saisin kokeilla ilmaiseksi BodClassic pakettia, joka pitää sisällään isbn-numeron, viivakoodin, kirjan välityksen kirjastoihin ja kirjakauppoihin. Mikä ei kylläkään tässä tapauksessa olisi ollut välttämätöntä, mutta päätin kokeilla. Minun ei tarvitse maksaa kokeilustani mitään, jos kerron prosessista täällä blogissani. Olen siis myynyt sieluni! Ja vielä halvalla! Mutta ehkä se kannattaa, jos tämän jälkeen pystyn neuvomaan kirjoittajakurssilaisia.

Vielä en ole edennyt kovin pitkälle. Kävin kirjautumassa palveluun, täyttelin sinne tietojani, mutta uuvuin nopeasti. Tajusin myös, että minun on ensin kuitenkin laitettava käsikirjoitus kuntoon, siitä päästä on aloitettava prosessi. Tässähän se kauan odotettu kesäloma nyt kuluukin. Jouduin myös heti uuden ongelman eteen. Jos on teoreettisesti mahdollista, että kirja hankitaan johonkin kirjastoon tai joku hölmö ostaa sen, minun täytyy kysyä luvat ihmisiltä, jotka esiintyvät valokuvissa. Ei muuta kuin sähköpostia kirjoittelemaan.

Myin sieluni Bodille 99 eurolla!