Terveisiä Lidlistä. Juutuin siellä tuijottamaan kuusikymppistä arabimiestä. Ei saisi tuijottaa, tiedän. Mutta unohdan toistuvasti sen, ettei ihmisiä saa tuijottaa.
Mies oli harmaantunut, hän oli hiukan nukkavieru, mutta silti vaikeasti määriteltävällä tavalla tyylikäs. Kärry oli täynnä vessapaperia, talouspaperia, hammastahnaa, pesuaineita, mutta myös elintarvikkeita. Viimeiseksi hän laski kärryyn nipun tummanpunaisia ruusuja.
Kysymys on tuosta eleestä, jolla hän valikoi kukkakimpun, nosti sen saavista, tarkasteli sitä ja laski kärryyn vessapaperien ja hammasharjojen päälle. Kuin hän olisi pidellyt jotain maailman kallisarvoisinta ja haurainta.
Tuijotin lumoutuneena, oikeastaan hartaana. Mies huomasi tuijotukseni ja oli tietenkin liian myöhäistä teeskennellä, että ei tässä mitään, kunhan vahingossa vilkaisin. Joten me katsoimme toisiamme silmiin, minä hymyilin hänelle ja hän vastasi hymyyni.
Menimme kassalle ja odotin vuoroani hänen takanaan. Ehkä äiti voisi raottaa vastasyntyneen peittoa samalla hellyydellä kuin mies hypisteli muovikäärettä ruusujen ympärillä. Jostain syystä minulla tuli kyynelet silmiin. Maksettuaan ostokset hän pakkasi tavaroitaan ja koko ajan huolehti siitä, etteivät ruusut vahingoittuisi. Kuten huomaatte, minä siis tuijotin edelleen, nyt siis kyynelet silmistä valuen.
Tajusin samassa, että tämä on niitä asioita, joita minä maailmassa näen ja joista haluan kirjoittaa ja siten kertoa lukijoille, että katsokaa, me elämme tällaisessa maailmassa. Mies on joutunut tänne kauas kotiseudultaan. Hän ostaa hammastahnaa, vessapaperia ja tulipunaisia ruusuja. Haluaisin osata kertoa tämän niin, että teidänkin olisi pakko liikuttua ja luopua kyynisyydestä.
Mies oli harmaantunut, hän oli hiukan nukkavieru, mutta silti vaikeasti määriteltävällä tavalla tyylikäs. Kärry oli täynnä vessapaperia, talouspaperia, hammastahnaa, pesuaineita, mutta myös elintarvikkeita. Viimeiseksi hän laski kärryyn nipun tummanpunaisia ruusuja.
Kysymys on tuosta eleestä, jolla hän valikoi kukkakimpun, nosti sen saavista, tarkasteli sitä ja laski kärryyn vessapaperien ja hammasharjojen päälle. Kuin hän olisi pidellyt jotain maailman kallisarvoisinta ja haurainta.
Tuijotin lumoutuneena, oikeastaan hartaana. Mies huomasi tuijotukseni ja oli tietenkin liian myöhäistä teeskennellä, että ei tässä mitään, kunhan vahingossa vilkaisin. Joten me katsoimme toisiamme silmiin, minä hymyilin hänelle ja hän vastasi hymyyni.
Menimme kassalle ja odotin vuoroani hänen takanaan. Ehkä äiti voisi raottaa vastasyntyneen peittoa samalla hellyydellä kuin mies hypisteli muovikäärettä ruusujen ympärillä. Jostain syystä minulla tuli kyynelet silmiin. Maksettuaan ostokset hän pakkasi tavaroitaan ja koko ajan huolehti siitä, etteivät ruusut vahingoittuisi. Kuten huomaatte, minä siis tuijotin edelleen, nyt siis kyynelet silmistä valuen.
Tajusin samassa, että tämä on niitä asioita, joita minä maailmassa näen ja joista haluan kirjoittaa ja siten kertoa lukijoille, että katsokaa, me elämme tällaisessa maailmassa. Mies on joutunut tänne kauas kotiseudultaan. Hän ostaa hammastahnaa, vessapaperia ja tulipunaisia ruusuja. Haluaisin osata kertoa tämän niin, että teidänkin olisi pakko liikuttua ja luopua kyynisyydestä.
Tekstit
Tämä oli jotain aivan ihanaa. Mutta näitä hetkiä me ihmiset emme aina ehdi tajuta. Pirkko Saisio sanoi jossain puheessaan joskus jotenkin, että pyhällä ei ole juonta vaan se pilkahtaa ennakoimatta jossain. Minä liikutuin kun luin tekstisi. Hyvää vuotta 2016, Arja
VastaaPoistaKiire, kaupallistuminen jne varmaan syövyttävät ihmisen kykyä tunnistaa pyhä. Nykyään ihmiset menevät metsiin, merelle tai tuntureille koska kokevat luonnossa ja eläimissä jotain pyhää. Ihmisessä olevaa pyhyyttä ei samalla tavalla etsitä eikä nähdä, puhumattakaan että kohdattaisiin se mysteeri josta kaikki kumpuaa. Sori jos meni yläpilveksi. Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit, ihan näin silmissäni elävästi. Maailma on täynnä pieniä hyviä ja kauniita asioita. Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaKiitos! Ja hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaKyllä, kyyneleet tulivat. Kirjoitit niin elävästi tuon tilanteen, että minäkin näin miehen ja ruusut. Hyvää uutta vuotta ja kiitos, että pidät tätä blogia.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta ja kiitos sinulle, kun luet!
VastaaPoista