Tarkoin vartioitu talo

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Kustantaja: Bazar 2011
ISBN: 9789525637359
Sivua: 450

Venäjä, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatšmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan varmalta kuolemalta, ja hänen elämänsä mullistuu. Poika palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi ja hän pääsee asumaan Pietarin Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta alkaa horjua ja kansan viha kuohahtaa verenpunaisena.

Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa eikä halua edes muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen kuolemansairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran edes lähelle lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja onnistuu puhumaan Georgin ympäri, ja he jatkavat matkaa Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä.

Kuva ja teksti: Bazar kustannus

Sattuipas somasti, että tämäkin kirja käsitteli osittain ensimmäisen maailman sodan aikoja ja tarina kulki myös Venäjällä. Edellisen raskaan lukukokemuksen jalan jälissä siis kuljettiin.

Tämä teos oli kuitenkin kaikkea muuta kuin raskasta luettavaa. Vaikka kirja pohjautuikin oikeisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin, oli se ennen kaikkea rakkauskertomus. Fiktiota. Kirjassa seurataan useammassakin ajassa päähenkilön Georgin vaiheita. Pala palalta alkaa hahmottumaan hänen tarinansa ja syyt maanpakoon. Boyne on onnistunut kutkuttavasti raottamaan salaisuuden verhoa vähä vähältä lisää. Kuitenkaan paljastamatta kerralla liikaa. Pikku hiljaa aloin aavistelemaan mitä kudelma paljastaa ja se vain lisäsi intoani lukea kirjaa eteenpäin. Olenko oikeassa? Miten pako lopulta oikein tapahtuu?

Yksi kohta kirjassa minua kuitenkin hieman kummastuttaa. Georgi herää keskellä yötä eikä ymmärrä mitä kello on, koska on niin valoisaa. Hän on aivan hämillään ja ihmettelee mitä on tapahtunut, kun palatsi on aivan hiljainen vaikka on selvästi päivä. Lopulta hänelle selviää, että kyseessä on Pietarin valkeat yöt eli yötön yö. Näin pohjolan asukkina tiedän ettei tuo yötön yö nyt pälähdä keskelle pimeyttä, vaan kyllä se valoisuus lisääntyy päivä päivältä. Kuinka Georgi ei muka tuota valoisuuden lisääntymistä olisi huomannut? Vai onko hän todella nukkunut kuin tukki edeltävät kuukaudet tajuamatta päivän pidentymistä?

Mielestäni tämä kirja oli jopa parempi kuin kirjailijan aikaisempi kirja, jonka luin. Poika raidallisessa pyjamassa. Silloin minun lukukokemustani häiritsi jossain määrin päähenkilön naiiviuus. Tässä kirjassa minua ei häirinnyt mikään. Kirja suorastaan vaati tarttumaan siihen uudestaan eikä antanut rauhaa ennen kuin pääsin viimeiselle sivulle asti.

Minun arvioni: tomeraa toimintaa.

Poika raidallisessa pyjamassa

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
Kustantaja: Bazar kustannus
2010
Isbn: 987-952-5637-19-9
204 s.

Poika raidallisessa pyjamassa on tarina, jota on vaikea kuvailla. Yleensä takakannessa kerrotaan jotain siitä, mitä kirjassa tapahtuu, mutta tässä tapauksessa se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta.

Jos avaat tämän kirjan, lähdet matkalle yhdeksänvuotiaan Bruno-pojan kanssa. (Tämä ei kylläkään ole kirja yhdeksän vuotiaille.) Ennen pitkää saavutte Brunon kanssa aidalle. Joka puolella maailmaa on samanlaisia aitoja. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitse kohdata sellaista aitaa.

Koska takakannessa ei paljasteta juonesta mitään, en tee sitä sitten minäkään. Mutta kirja oli lukemisen arvoinen ja luin sen yhdeltä istumalta. Päähenkilön, Brunon, naiivisuus häiritsi minua kirjassa useampaankin otteeseen. Kyllä yhdeksän vuotiaan pitäisi olla paremmin perillä maailman menosta kuin kirjan Bruno on. Mielsinkin hänet muutaman vuoden nuoremmaksi.

Mutta oli virkistävä lukukokemus, kun aihetta käsiteltiin välillä lapsen näkökulmasta. Kirja ei aiheella sinänsä revittele, mutta historian tuntien tietää mitä todellisuudessa tapahtuu ja missä mennään. Se on varmastikin ollut myös kirjailijan tarkoitus. Hän luottaa siihen, että lukija on ollut historian tunnilla läsnä.

Loppuratkaisu jää mieleen ja mietityttää. Emme me niin erilaisia ole kanssakulkijoittemme kanssa.

Muoks.
Katsoin elokuvan eikä se paljoa häpeillyt kirjalle. Tunnelma oli saatu tallennettua hyvin ja loppu jäi ihan yhtälailla mietityttämään kuin kirjassakin. Leffassa oli tosin selkeämmin esilla Natsi-Saksa eikä se ollut pelkästään lapsen näkövinkkelistä tehty. Mutta visuaalisesti olisi varmaan ollut melkoisen hankala kuvata, ilman että mitään suoraan Hitleriin viittaavaa ei olisi, kuten kirjassa.

Minun arvioni: sekoitus tomeraa toimintaa ja antoisaa kirjaa.