Ikävä flunssa on parin viime päivän aikana sotkenut luku- ja bloggaussuunnitelmiani. Kirjasto ilmoitti vihdoinkin yhden pitkään odottamani kirjan saapumisesta, mutta en ole päässyt sitä vielä aloittamaan, koska sairastelun takia en jaksa lukea melkein mitään. Lisäksi bloggaamista odottelisi kaksikin luettua kirjaa. Tämä Gayle Formanin kirja vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalta ja ennen kaikkea lyhyeltä paketilta, että uskoin jaksavani sairastelun lomassa edes tämän lukea. Kirjan olin jo aiemmin huomannut englanninkielisenä Amazonilla, mutta lopulta tämä päätyi luettavaksi ihan suomennoksena.
17-vuotias Mia soittaa intohimoisesti selloa, seurustelee punkkari Adamin kanssa ja haaveilee Juilliardin musiikkiakatemiaan pääsystä. Mian elämä muuttuu kertaheitolla kun hän perheineen joutuu talviaamuna auto-onnettomuuteen. Mia herää onnettomuuspaikalla irtaantuneena ruumistaan. Kun hänen ruumiinsa taistelee teho-osastolla läheisten ympäröimänä, Mian on tehtävä elämänsä suurin päätös: lähteä vai jäädä.
Musiikki on kirjassa ja Mian elämässä vahvasti mukana. En ole koskaan ollut musikaalinen tai kiinnostunut musiikista, joten tuo osa kirjaa ei minua mitenkään erityisesti puhutellut. Ehkä osaksi tuon takia en onnistunut saamaan kirjasta sellaista otetta kuin olisin halunnut.
Luettuani viimeisenkin sivun, ajatukseni kirjasta tuntuivat hieman sekavilta. Toisaalta Jos vielä jään oli asetelmaltaan kiinnostava ja koskettavakin, mutta olisin kaivannut jotain enemmänkin. Välillä tarina tuntui erittäin ennalta-arvattavalta, sillä esimerkiksi pikkuveli Teddyn kohtaloa ei pitkään tarvinnut arvuutella ennen kuin se melkeinpä pelkässä sivulauseessa sitten paljastettiin. Formanin kirjoitustyylin ansiosta kirjan lukeminen ei kuitenkaan tuntunut niin takkuavalta, että jossain vaiheessa olisi tullut halu jättää kirja kokonaan kesken.
En yleensä pidä kirjojen leffakansista, mutta tällä kertaa on pakko myöntää, että Jos vielä jään leffakannet ovat oikeastaan ihan hienot. Googletin aiemman suomennoksen kannet ja näihin kansiin verrattuna ne näyttivät kovin laimeilta ja tylsiltä.
Kirja ei ehkä olisi sitä kaivannut, mutta Jos vielä jään on saanut jatko-osankin. 2011 ilmestynyt Where She Went jatkaa Mian ja Adamin tarinaa. Jatkoa ei ole vielä suomennettu, eikä nyt tämän osan perusteella todennäköisesti pääse lukulistallenikaan.
Jos vielä jään on sovitettu valkokankaallekin. Mielenkiintoista nähdä miten kirja on onnistuttu muokkaamaan elokuvaksi. Elokuvaversion Suomen ensi-ilta oli tänään, 5.9.2014.
17-vuotias Mia soittaa intohimoisesti selloa, seurustelee punkkari Adamin kanssa ja haaveilee Juilliardin musiikkiakatemiaan pääsystä. Mian elämä muuttuu kertaheitolla kun hän perheineen joutuu talviaamuna auto-onnettomuuteen. Mia herää onnettomuuspaikalla irtaantuneena ruumistaan. Kun hänen ruumiinsa taistelee teho-osastolla läheisten ympäröimänä, Mian on tehtävä elämänsä suurin päätös: lähteä vai jäädä.
Musiikki on kirjassa ja Mian elämässä vahvasti mukana. En ole koskaan ollut musikaalinen tai kiinnostunut musiikista, joten tuo osa kirjaa ei minua mitenkään erityisesti puhutellut. Ehkä osaksi tuon takia en onnistunut saamaan kirjasta sellaista otetta kuin olisin halunnut.
Luettuani viimeisenkin sivun, ajatukseni kirjasta tuntuivat hieman sekavilta. Toisaalta Jos vielä jään oli asetelmaltaan kiinnostava ja koskettavakin, mutta olisin kaivannut jotain enemmänkin. Välillä tarina tuntui erittäin ennalta-arvattavalta, sillä esimerkiksi pikkuveli Teddyn kohtaloa ei pitkään tarvinnut arvuutella ennen kuin se melkeinpä pelkässä sivulauseessa sitten paljastettiin. Formanin kirjoitustyylin ansiosta kirjan lukeminen ei kuitenkaan tuntunut niin takkuavalta, että jossain vaiheessa olisi tullut halu jättää kirja kokonaan kesken.
En yleensä pidä kirjojen leffakansista, mutta tällä kertaa on pakko myöntää, että Jos vielä jään leffakannet ovat oikeastaan ihan hienot. Googletin aiemman suomennoksen kannet ja näihin kansiin verrattuna ne näyttivät kovin laimeilta ja tylsiltä.
Kirja ei ehkä olisi sitä kaivannut, mutta Jos vielä jään on saanut jatko-osankin. 2011 ilmestynyt Where She Went jatkaa Mian ja Adamin tarinaa. Jatkoa ei ole vielä suomennettu, eikä nyt tämän osan perusteella todennäköisesti pääse lukulistallenikaan.
Jos vielä jään on sovitettu valkokankaallekin. Mielenkiintoista nähdä miten kirja on onnistuttu muokkaamaan elokuvaksi. Elokuvaversion Suomen ensi-ilta oli tänään, 5.9.2014.
Kiitos kirjasta ja leffalipuista SF Film Finland!
-----
Alkuteos: If I Stay
WSOY 2014, 214 s.
Suom. Ulla Selkälä
arvostelukappale (Blogat)
