Kariston syksyn uutuuksista juuri tämä kirja oli sellainen, joka kiinnitti heti huomioni ja jäi mieleen. Olinkin erittäin innoissani kun kirjasto ilmoitti varauksen saapuneen. Ulkonäöltään tyylikäs paketti (hyvät kannet, mustat sivunreunat) lupaili erittäin hyvää ja olin varma, että ei näin hyvännäköinen kirja mitenkään voi olla huono.
Neljä matkustajakonetta putoaa Floridassa, Etelä-Amerikassa, Japanissa ja Portugalin rannikolla. Kaikki onnettomuudet tapahtuvat samaan aikaan ja vain vähän aikaa lähdön jälkeen. Kolmessa koneessa on jokaisessa vain yksi eloonjäänyt lapsi. Vuosisadan uutinen saa median villiintymään ja kulovalkean lailla leviävät salaliittoteoriat julistavat, että lapset eivät pelastuneet sattumalta.
Ennakko-odotukseni tämän suhteen olivat siis erittäin korkealla. Melkein aloitin tämän lukemisen jo kirjatossa ja sain taistella itseni kanssa, että maltoin odottaa kotiin asti ennen kuin ampaisin kirjan kimppuun. Odotin niin paljon tältä, joten tuntui kuin olisi heitetty kylmää vettä niskaan kun Kolme ei päässyt edes lähellekään noita odotuksia ja jätti loppua kohden kasvavan pahan maun suuhun.
Kolme on kerrottu suurelta osin fiktiivisen Elspeth Martinsin kirjoittaman kirjan muodossa, joka on koostettu esimerkiksi blogikirjoituksista, haastatteluista ja lehtiartikkeleista. Tällainen perinteisestä poikkeava kerronta ei ollut kirjan suurin sudenkuoppa, vaan tarina olisi voinut toimia tuollaisessakin muodossa hyvin. Uusia tietoja paljastetaan pikkuhiljaa pala palalta, välillä tuskastuttavan hitaasti. Minua ärsytti suuresti, että kun jokin kiinnostava asia mainittiin, siitä sai odottaa lisätietoja useamman kappaleen verran, jos silloinkaan sai mitään selvyyttä asiaan.
Odotin ja olisin etenkin halunnut, että Kolme olisi ollut ihan kunnon kauhua. Tuollaisesta asetelmasta olisi saanut tehtyä varmasti vaikka mitä oikeasti jännittävää, mutta jotenkin lopputulos on tällaisena lässähtänyt ja laimea. Onnettomuudesta pelastuneen Jessien muuttunut käytös ja hänen setänsä Paulin sanelumerkinnät olivat koko kirjasta ne kohdat, jotka tuntuivat edes vähän jännittävämmiltä ja joissa oli yritystä kunnon kauhuunkin. Ehkä Kolmen tarina olisi toiminut paljon paremmin ihan perinteisemmin ja suoraviivaisemmin kerrottuna.
Jos minulla ei olisi ollut tämän kirjan suhteen niin korkeita odotuksia, Kolme olisi ehkä voinut kohdallani toimia paremminkin. Kirjan idea on erittäin kiinnostava, joten ei tämä aivan surkea kirja ole. Valtava pettymys kuitenkin, koska odotin niin paljon parempaa.
Kirja on ilmeisesti saamassa jatkoa, sillä netin syövereistä löytyi maininta jatko-osasta nimeltä Day Four ja Goodreadsistakin tuo näyttäisi löytyvän, vaikka mitään muuta infoa nimen lisäksi en löytänytkään. Kolme oli lisäksi niin iso kansainvälinen menestys, että tietysti sen televisio-oikeudet on myyty ja siitä on tulossa tv-sarja, todennäköisesti minisarja. Tämä saattaakin toimia paremmin televisiossa kuin kirjana.
Ennakko-odotukseni tämän suhteen olivat siis erittäin korkealla. Melkein aloitin tämän lukemisen jo kirjatossa ja sain taistella itseni kanssa, että maltoin odottaa kotiin asti ennen kuin ampaisin kirjan kimppuun. Odotin niin paljon tältä, joten tuntui kuin olisi heitetty kylmää vettä niskaan kun Kolme ei päässyt edes lähellekään noita odotuksia ja jätti loppua kohden kasvavan pahan maun suuhun.
Kolme on kerrottu suurelta osin fiktiivisen Elspeth Martinsin kirjoittaman kirjan muodossa, joka on koostettu esimerkiksi blogikirjoituksista, haastatteluista ja lehtiartikkeleista. Tällainen perinteisestä poikkeava kerronta ei ollut kirjan suurin sudenkuoppa, vaan tarina olisi voinut toimia tuollaisessakin muodossa hyvin. Uusia tietoja paljastetaan pikkuhiljaa pala palalta, välillä tuskastuttavan hitaasti. Minua ärsytti suuresti, että kun jokin kiinnostava asia mainittiin, siitä sai odottaa lisätietoja useamman kappaleen verran, jos silloinkaan sai mitään selvyyttä asiaan.
Odotin ja olisin etenkin halunnut, että Kolme olisi ollut ihan kunnon kauhua. Tuollaisesta asetelmasta olisi saanut tehtyä varmasti vaikka mitä oikeasti jännittävää, mutta jotenkin lopputulos on tällaisena lässähtänyt ja laimea. Onnettomuudesta pelastuneen Jessien muuttunut käytös ja hänen setänsä Paulin sanelumerkinnät olivat koko kirjasta ne kohdat, jotka tuntuivat edes vähän jännittävämmiltä ja joissa oli yritystä kunnon kauhuunkin. Ehkä Kolmen tarina olisi toiminut paljon paremmin ihan perinteisemmin ja suoraviivaisemmin kerrottuna.
Jos minulla ei olisi ollut tämän kirjan suhteen niin korkeita odotuksia, Kolme olisi ehkä voinut kohdallani toimia paremminkin. Kirjan idea on erittäin kiinnostava, joten ei tämä aivan surkea kirja ole. Valtava pettymys kuitenkin, koska odotin niin paljon parempaa.
Kirja on ilmeisesti saamassa jatkoa, sillä netin syövereistä löytyi maininta jatko-osasta nimeltä Day Four ja Goodreadsistakin tuo näyttäisi löytyvän, vaikka mitään muuta infoa nimen lisäksi en löytänytkään. Kolme oli lisäksi niin iso kansainvälinen menestys, että tietysti sen televisio-oikeudet on myyty ja siitä on tulossa tv-sarja, todennäköisesti minisarja. Tämä saattaakin toimia paremmin televisiossa kuin kirjana.
------
Alkuteos: The Three
Karisto 2014, 494 s.
Suom. J. Pekka Mäkelä
kirjastosta
