*

Oksan hyllyltä blogin lukuhaaste. " Tänään, vapunpäivänä 2014, blogissani starttaa  Rikoksen jäljillä -lukuhaaste, jossa haastetaan lukemaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa, tutkijoita, rikollisia ja heidän motiivejaan. Haaste päättyy syyskuussa 2014 eli 30.9.2014. Tietokirjat on tällä kertaa rajattu haasteen ulkopuolelle, eli Rikoksen jäljillä -haasteessa pysytään fiktion parissa ja ratkotaan kaunokirjallisia, kuvitteellisia rikoksia. " Tässä blogini osallistumislista Toukokuu Romain Sardou - 24 ruumista  (a-kappale) Kesäkuu Reijo Mäki - Cowboy  (oma) Jarkko Sipilä - Luupuisto (kirjasto) Seppo Jokinen - Mustat sydämet (kirjasto) Heinäkuu Julie Berry - Kunnes kerron totuuden  (ennakkolukukappale) Alan Bradley - Piiraan maku makea  (a-kappale) Veli-Matti Hyttinen - Vanhan kaivoksen salaisuus (Kirjasto) Elokuu Veli-Matti Hyttinen - Kuolemaantuomittu  (Kirjasto) Veli-Matti Hyttinen - Kadonneen sätkäkoneen arvo

Sarah Lotzin kirja Kolme näyttää päällisinpuolin hienolta, kirja on mustan puhuva joka puolelta ja koska liian ulkoiseen puoleen on panostettu, oli odotukset korkeat myös sisällön suhteen. Kirjan idea jo itsessään on kutkuttava, se on kirja kirjan sisällä. Kerronnaltaan ja sisällöltään se ei ole normaali romaani vaan se on ikäänkuin eri raporttien sulauma. Kirja koostuu raporteista, blogi kirjoituksista, silminnäkijälausunnoista, nettikirjoituksista ja lehtijutuista. Toisaalta hyvä idea jos se olisi jätetty minimaaliseksi, esim jotkin keskustelut tuntuvat puuduttavilta kun niitä on useamman sivun verran, lyhyemminkin asia olisi tullut selväksi, mutta kun kirja ideao on juurikin se, että se sisältää eri raporttejani niin pakko ne kai oli laittaa täysimittaisena. Kirjan "musta torstai" on päivä jolloin tippui neljä konetta kohtalokkain seurauksin. Yksi tippui Floridaan, toinen Japaniin, kolmas Etelä-Afrikkaan ja neljäs Portugaliin. Uhreja tulee yhteensä useita satoja, mu

Kuolema ei ole lasten leikkiä ( The Weed that String the Hangman's Bag) on toinen osa Flavia de Luce -kirjasarjaa. Ensimmäinen kirja Piiraan maku makea marssitti esiin pikkuvanhan, näsäviisaan tytön nimeltään Flavia de Luce. Alan Bradley on tässä toisessa kirjassa osannut säilyttää tämän "harrastelijaetsivän" hahmon syvimmän olemuksen, Flavia on mahdottoman innokas, hauska kemisti, joka työntää (piikikkään) nenänsä juttuun kuin juttuun vaikka vannottaa, että ei enää koskaan sekaannu murhatutkimuksiin. Vaikka itse tapahtumat pääsevät kunnolla vauhtii kirjan puolivälin jälkeen, on alkupuolisko mukavaa luettavaa kaikkine koukkuineen. Kirjan varsinainen tarina alkaa sillä kun marionettitaiteilija Rubert Porsonin nukketetterin pakettiauto hajoaa hautausmaan nurkille. Rubert päättää laittaa seurakuntatalolle pystyyn nukketeatteri näytöksen, mutta joutuukin pian itse katsomaan kaikkein kauheinta näytöstä liian läheltä. Kun tämä näytös on ohitse, alkaa Flavia työntämään

Linkistä pääset Ullan sadonkorjuu arvontaan, jossa hyviä kirjapalkintoja. Tästä blogiin .

Kuokkamummo on Marko Hautala n Kuudes kirja ja ehdottomasti, Markon, tämän hetkisen ura parhain. Marko Hautala nousee kirjan myötä uransa huipulle, ja jos asiaa voisi katsella kansainvälisellä tasolla niin heippa Stephen King ja Dean Koontz, juoskaa lujaa sillä Marko Hautala tulee rytinällä kuokka kädessä. Kuokkamummo on alunperin vaasalainen urbaanilegnda, jonka olemassa olosta tiedetään jotain, mutta ei tarpeeksi, mutta nyt vaasalainen Marko Hautala on kirjoittanut tarinan tästä luokkaa heiluttavasta mummosta, tarina voi olla totta, sen voi jokainen itse päättää kun on kirjan lukenut. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Hautala on onnistunut kirjoittamaan niin täysiverisen kauhuromaanin kuin vain voi tehdä. Ja parasta kauhuahan on se mitä ei näe, vaan sen tuntee jossain tuolla syvällä ytimissä. Jo pelkästään kirjan kansi antaa hyvän kuvan mitä tuleman pitää, hiipivää kauhua, kauheaa mummoa. Kirja on vauhdikas, viihdyttävä, pelottavakin tietyllä tapaa. Kirjassa Maisa aloitta

Kirjan juoni on herkullinen, siinä Eevi -niminen nainen päätyy ostamaan yhden rivin lottoa ja kun lottoarvonta on suoritettu on Eevi ainoa, jonka lapussa on seitsemän oikein, seitsemän miljoonaa euroa. On mietittävä kenelle kerrotaan, vain lähipiirille, mutta tieto saattaa levitä jos väärä lähipiiristä kuulee asiasta, joten tarkka on oltava. Kun tieto voitosta tulee alkaa raha hupenemaan nopeasti. Ensi pikavippi ensihätään, sitten näyteikkunaostoksille ja mukaan lähtee kaikkea mitä on aina halunnut mutta ei ole ollut varaa, nyt on varaa ja kaikki turhakin lähtee pääasissa Eevin mukaan, mutta osaa Karikin, Eevin mies, hoitaa tuhlausta. Kirjan yksi hauskimmista kohdista on kun Eevi ja Kari menevät syömään hienomapaan ravintolaan jonne pöytävarausta on vaikea saada ja Kari olikin salaa tehnyt varauksen heti kun oli tullut ilmi, että he olivat voittaneet. Tuttuun tapaan Eevi ja Kari tilaavat ruoka-annokset mutta ravintolassa onkin tapana, että tilataan monta annosta koska ne o

Varjonen saa uuden erikoisen toimeksiannon, tai aluksi se on aivan normaali, mutta nopeasti Varjonen äkkää, että toimeksiantaja Holopaisella ei ole puhtaat jauhot pussissa. Mutta kun Holopainen maksaa Varjoselle kolme tonnia ennakkoon, niin pakko juttu on katsoa loppuun asti. Holopaisen venäläinen tyttöystävä osoittautuu tuiki tavalliseksi suomalaiseksi naiseksi, joka vain puhuu huonoa soomea. Kun Varjosen perässä ovat vielä vanhat tutut gangsterit, alkaa seikkailu jonka lopputulosta on vaikea arvioida. Holopaisen päätehtävä on saattaa Varjonen ja Aili pois maan päältä ja hän kutsuukin heidät risteilylle erinäisin tekosyin. Varjonen äkkää leikin juonen ja yksi mies kerrallaan hän laittaa viholliset taitoihin tuttuun tyyliinsä. Kirja saa romanttisia piirteitä kun Paavon ja Ailin suhde menee astetta vakavampaan suuntaan. Varjonen ja isäntä Holopaisen tapaus on jälleen tuttua hurjaa takaa-ajoa alusta loppuun, eikä huumorin siementä ole tälläkään kertaa jätetty kylvämättä. Jos joku e