Ei niin hulvaton Loe

Lähes kokonaan dialogista koostuva teos ei oikein saanut mukaansa. Teatterimies Telemann yrittää kirjoittaa näytelmää ja fantasioi Nigella Lawsonista. Takakannen mukaan Loe on hulvaton, mutta ei tällä kertaa.

Erlend Loe: Hiljaiset päivät Nigella lumoissa. Lainattu kirjastosta.

Kaksi romaania

Kovasti on tehnyt mieli tarttua kaunokirjallisuuteen, mutta en ole osannut päättää mihin.

Joulukuussa luin aina yhtä ihanan Supernaiivin (Erlend Loe). Se on hauska ja saa minut hyvälle tuulelle. Ja olen sen siis lukenut moneen kertaan, en poista kirjahyllystäni.

Ostin jo aikaisemmin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaneen (2015) Saara Turusen Rakkaudenhirviön. Se lojui muutaman kuukauden hyllyssä ennen kun otin sen joululoman lukemiseksi. Sainkin jo tammikuun puolella sitten lopppuun. Ei ollenkaan huono. Jopa hyvä. Tässä sitä miettii, miten ihminen näkee itsensä. Ja miten perhe ja suku meihin vaikuttaa.

Erlend Loe: Supernaiivi (alkuteos 1996), 222s, omassa kirjahyllyssä.

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (2015), 441s, omassa hyllyssä, mutta lähtee kiertoon.

L

Erlend Loen teoksia olen lukenut muutaman. Myös tämän. Halusin vuodenvaihteen jälkeen lukea jonkin hauskan ja leppoisan kirjan, joten kaivoin kirjahyllystä vanhan tutun L:n. Taisi olla siis toinen kerta, kun kirjan luen. Mutta luin kirjaa tolkuttoman hitaasti, aina muutaman sivun silloin tällöin, en läheskään joka ilta. Mietin, että luinkohan tätä oikeasti melkein neljä kuukautta.

Kirja on siis hauska, nauroin usein ääneen. Lauseet meinaavat olla pitkänlaisia, niin että hengästyttää (mutta pitkiksi Loen lauseet menevät vasta Tosiasioita Suomesta -kirjassa, sitä on jo raskas lukea, kun on sivun, parin mittaisia lauseita). Kirjassa seitsemän miestä viettää reilut kolme viikkoa etelänmeren saarella vieden Norjaa maailman kartalle. Kun lukee oikein hitaasti, niin miehiä on vähän liikaa. Meinaan unohtaa, kuka oli kukin.

Suosikkijuttuni on se, kun nuorukaiset kokeilevat eri valtiomuotojen toimivuutta käytännössä.

Erlend Loe: L, Like, 2000, 366 sivua

Vanha tuttu lemppari

 Olen näköjään viimeksi lukenut tämän kirjan seitsemän vuotta sitten. Edelleen yhtä hyvä. Osui käteeni, kun etsin kirjoittajapiiriin hyviä teosten alkuja. Tällä kertaan mukaan tarttui ajatuksia siitä, että tiedämme valtavasti asioita, mutta mitä ihmettä teemme niillä tiedoilla.

Erlend Loe: Supernaiivi (alkuteos 1996), 222s, omassa kirjahyllyssä.

Retkikunta jossain päin Tyyntä valtamerta

Jatkoin norjalaisella linjalla ja luin jälleen kerran Erlend Loen L:n. Se on kertomus Erlendistä ja hänen retkikunnastaan, nuorista miehistä, jotka eivät rakentaneet Norjaa, mutta haluavat viedä Norjan maailman kartalle. Taattuja naurun pyrskähdyksiä. Joka kerta odottaa huippukohtia, kun eri yhteiskuntajärjestelmien tutkimista. Kirjan kuvien perusteella tällainen reissu on todella tehty.

Erlend Loe: L, 2000 Like (alkuteos 1999), 365 sivua. Omassa kirjahyllyssä.