perjantai 22. marraskuuta 2024

Kuolemaa odotellessa

Tiesin Tommi Liimatan LegoMasters-kilpailusta. Sitten minulle selvisi, että hän on tunnettu muusikko. Kuuntelin nyt syksyllä Miina Supisen podcastia, jossa oli kirjailijavieraita. Yksi heistä oli Tommi Liimatta, ja hänhän on kirjoittanut vaikka kuinka monta kirjaa, ollut Finlandia-ehdokkaanakin.

Kirja osui käteen sattumalta, kun olin podcastin kuunnellut. Vaikutti kiinnostavalta tyypiltä. Hautajaiskengät-teoksen kieli on mielenkiintoista. Dialogi kainuuta, jota oli yllättävän mukava lukea. En tunne ketään, joka puhuisi sinnepäinkään. Päähenkilön elämä on akateemisessa maailmassa pääkaupungissa, mutta kirjassa kuvataan vain hänen käyntejään kerran vuodessa (tai harvemmin) äitinsä kotiseudulla Kainuussa. Lisäksi kirjassa on erikoisia rakenteita. Pohditaan alkoholismia.


Tommi Liimatta: Hautajaiskengät, Like 2021, 311 sivua. Lainattu kirjastosta.

Varmaan on kivaa olla keski-ikäinen


Tämä oli kolmas lukemani Honkasalon teos. Käsityökirjan muistan jotenkuten, mutta viihderomaania en oikeastaan ollenkaan. En edes tiedä, mikä tämän kirjan tekstien lajityyppi on. Vähän samankaltaisia kuin mun henkilökohtaiset blogipostaukset ovat olleet. Kokonaisuutena teos käsittelee jo ihan nimen mukaan keski-ikäisyyttä. Tekstit on jaettu kappaleisiin, niissä on omakohtaisia kokemuksia ja tietoa. Kai ne ovat esseitä. Mukavia luettavia. Honkasalo on minua vähän vanhempi, kirjassa viiskymmentä täyttänyt. En tunnista itseäni monista asioista ollenkaan. Aikuisten juttuja, sanoisin. Palataan kymmenen vuoden päästä asiaan, vaikka toki se on mukava lukea erilaisten ihmisten elämästä.

Laura Honkasalo: Keski-ikäinen elämäni, Kirjapaja 2022. 240 sivua. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 13. marraskuuta 2024

Tajunnanräjäyttävät sienet

Todella mielenkiintoinen kirja sienistä. Liekö olin eläissäni suonut ajatustakaan sienille. Ja sitten kuitenkin kaikki elämä lepää sienien päällä. Huikeaa.

Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta, Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme, Gummerus 2024 (alkuteos 2020). 354 sivua (josta lähdeluetteloa lähes sata sivua). Kirjasta lainattu.

tiistai 5. marraskuuta 2024

Vanha tuttu lemppari

 Olen näköjään viimeksi lukenut tämän kirjan seitsemän vuotta sitten. Edelleen yhtä hyvä. Osui käteeni, kun etsin kirjoittajapiiriin hyviä teosten alkuja. Tällä kertaan mukaan tarttui ajatuksia siitä, että tiedämme valtavasti asioita, mutta mitä ihmettä teemme niillä tiedoilla.

Erlend Loe: Supernaiivi (alkuteos 1996), 222s, omassa kirjahyllyssä.

maanantai 21. lokakuuta 2024

Ihanaa rakkautta


En itkenyt ihan yhtä paljoa kuin edellisessä tämän kirjailijan teoksen parissa. Mutta vähän kuitenkin. Kirjojen nimet on vähän erikoisia, eivät todellakaan jää mieleen, että mikä kirjoista oli mikäkin. Tässä päähenkilö Georgina rakastui lukiossa irlantilaispoika Lucasiin. Suhde jäi siihen, vasta lopussa kerrotaan, mitä todella tapahtui (tosi ikäviä juttuja). Ja sitten he tietenkin päätyivät uudelleen yhteen. Niin kuuluu tapahtua hyvän mielen kirjoissa, onneksi.

Mhairi McFarlane: Hei ethän unohda minua, HarperCollins 2019 (alkuteos samana vuonna). Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 9. lokakuuta 2024

Kirja kiertotaloudesta


Kirjan nimi on hassu, maailmanloppu peruttu. Kirjassa on paljon faktatietoa ja laskelmia, ja monien niiden perusteella en väittäisi, että maailmanloppu olisi peruttu. Moni yhtälö on aivan mahdoton. Hyvä kirja, toki kiertotalous on tietenkin entuudestaan hyvin tuttu. Mutta monia uusia näkökulmia ja tiedonmurusia silti. Lähteinä paljon mediajuttuja ja haastatteluja, ei niinkään tieteellisiä artikkeleita.

Aloitin kirjan lukemisen jo yli vuosi sitten. Tässä realisoituu se, kun lainassa on viisikymmentä kirjaa kerrallaan. Nokelaisen nimeen en ole törmännyt muualla kuin tässä kirjassa, viestintäihmisiä.

Pasi Nokelainen: Maailmanloppu peruttu, 7 väitettä kiertotaloudesta. Gummerus 2023, 269 sivua. Lainattu kirjastosta.

tiistai 8. lokakuuta 2024

Mitä luulen tapahtuvan


Jälleen mielenkiintoinen kirja, tällä kertaa ennakko-odotuksista. Maailmassa on liikaa informaatiota (informaatio laajassa merkityksessä), joten aivot ennakoivat, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun katson ikkunasta ulos, niin siellä on suunnilleen sama maisema kuin viimeksikin. Sitten kasaamme vuosikymmenten ajan erilaisia ennakko-odotuksia ja ne vaikuttavat meihin fysiologisestikin. Paljon mielenkiintoisia juttuja, aika monta esimerkkiä, jotka olin ennenkin kuullut, mutta kiinnostava kokonaisuus. Kirjoittaja on toimittaja.

David Robson: Ennakko-odotusten vaikutus, Miten ajattelutapasi voi muuttaa elämääsi, Tuuma 2022 (englanninkielinen alkuteos samana vuonna). 364 sivu (josta 60 sivua lähdeluetteloa). Lainattu kirjastosta.