Kirja-arvostelu: Ja hän huutaa: Splatterpunk-antologi - toim. Juha Jyrkäs ja Tuomas Saloranta

2/5 pistettä - splatterpunk, novellikokoelma, kauhu, musta huumori - noin 220 sivua - julkaistu vuonna 2014 - kustantanut Tajunta Media, yhteistyössä URS:n ja Kuoriaiskirjojen kanssa - arvostelukappale

Suomalaiset novellistit ottivat viime vuonna tehtäväkseen tuoda takaisin genren, jota harva on muistanut kaipaavansa. Tuloksena on Ja hän huutaa: Splatterpunk-antologia. Splatterpunk on 80-luvulla alkunsa saanut kauhun alalaji, jossa väkivalta nostetaan etualalle. Tarinat ovat puhdasta verellä ja ruumiineritteillä mässäilyä. Punk-termin käyttö taas viittaisi siihen, että kyse on kuitenkin jostain syvällisemmästä: ihmisten kapinasta vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. Valitettavaa kyllä, antologian kirjoittajat näyttävät unohtaneen genren tämän puolen.

Kirjoittamisesta: Tarina ja sen kertominen ovat kaksi eri taitoa

eli mitkä nuo taidot tarkemmin ovat, miten niin kyse on kahdesta taidosta ja mitä hyötyä sinulle on tietää tämä asia?

Meihin fiktionluojiin viitataan aina sanalla "kirjoittaa": kirjoittaja, kirjailija. Syytäkin olisi, kirjoittaminen on se, mitä me kaiket päivät teemme, se on keino, jolla tuomme tarinat muiden eteen: me kirjoitamme ajatuksemme, tarinat, maailmat, henkilöt ja juonet. Se ei siltikään ole koko totuus. Itse asiassa se on vain yksi pieni osa kirjoittajien prosessista. Se ei myöskään kuvaa kirjailijoiden ainutlaatuisuutta: kaikkihan kirjoittavat, oli se sitten tekstiviestejä, esseitä tai muita tekstejä. Mikä erottaa kirjoittajan näistä, on se, että kyse on tarinankerronasta. Ja nämä kaksi, ovat täysin eri taitoja.

Viikkoraportti: 32 - Yöllisiä ajomatkoja monstereita karkuun tai miksi hitossa lupasin kirjoittaa romaanin

Tällä viikolla tuli katsottua kaksi uutta elokuvaa ihan oikealta valkokankaalta, eikä elokuvat voisi olla yhtään erilaisempia: megabudjetilla tehty Godzilla ja yhden miehen show Locke. Ja kyllähän tässä taas nähdään, että rahalla saa ilotulitteita, mutta ei se hyvää käsikirjoitusta voita. Itse taas koen yhä kasvavaa kirjoituskriisiä: tarina on valmis, mutta miten hitossa se tulisi kirjoittaa?

Kirja-arvostelu: Vanhus ja meri - Ernest Hemingway

4/5 pistettä - klassikko - noin 130 sivua - alkuperäinen nimi The Old Man and the Sea - julkaistu vuonna 1952, suomennettu samana vuonna - kustantanut Tammi, Keltainen kirjasto sarjaa - kirjastolaina

Vanhus ja meri on Ernest Hemingwayn viimeinen suuri fiktiivinen teos ja yksi hänen kuuluisimpiaan. Kirjan julkaisu teki Hemingwaysta valtavan tähden, teokset myytiin loppuun ja vielä tänäkin päivänä kirja kerää voittoa ja sitä käytetään koulussa opetuksen yhteydessä. Julkaisua seuranneena vuonna kirja voitti Pulitzer-palkinnon, joka edes auttoi Hemingwayn Kirjallisuuden Nobel palkinnon saamista vuonna 1954.

Kirjoittamisesta: Miten luoda halveksuttava hahmo?

ja miksi kukaan haluaisi kirjoittaa epämiellyttäviä hahmoja ja miten heistä tehdään toimivia?

Viime vuosina tarinoissa on noussut trendi ottaa päähenkilöksi hahmo, jonka kanssa ei lähtökohtaisesti haluaisi olla tekemisissä. Nämä epämiellyttävät, halveksuttavat hahmot (unlikeable characters), ovat nousseet suosioon sarjojen kuten Game of Thrones, Mad Men ja Breaking Bad myötä, eikä kirjallisuus ole jäänyt tässä sivulle katsomaan. Entistä enemmän kirjoihimme alkaa tunkeutua hahmoja, joiden ystäviä ei voisi kuvitellakaan olevansa. Ja silti, hyvä kirjoittaja saa meidät pitämään heistä, kannustamaan heitä.

Sarjakuva-arvostelu: Gynekologiaa - Daniel Clowes

3/5 pistettä - underground, ihmissuhde, novelli, mustahuumori - noin 25 sivua - kuvittanut ja käsikirjoittanut Daniel Clowes - julkaistu vuonna 1996 Eightball lehdessä nimellä Gynecology, suomennettu vuonna 2012 - kustantanut Huudahuuda - kirjastolaina

Sarjakuvanovellin Gynekologiaa:n takakansi teksti julistaa tekijänsä, Daniel Clowesin, yhdeksi yhdysvaltalaisen sarjakuvan mestariksi. Clowesin on ollut vahvasti osa underground sarjakuvaa ja Clowes on ehtinyt kerätä urallaan huomattavan määrän palkintoja ja ehdokkuuksia. Suurimmaksi saavutukseksi on usein nostettu vuoden 2002 Oscar ehdokkuus parhaasta käsikirjoituksesta, jossa Clowes käänsi kirjoittamansa sarjakuvan, Ghost Worldin, elokuvakäsikirjoitukseksi. Like on kustantanut ja kääntänyt Clowesin pitkän sarjakuvaromaaniin Wilsonin.

Viikkoraportti: 31 - Perhana, se nuortenromaani!

Viikot menee lentäen ohi ja kelit lämpenee huolestuttavaa vauhtia: kesä taitaa lähestyä? Eikä luonto ole ainoa, joka tässä on muutoksessa. Itselläkin alkaa pääsykoe lähestyä, työrintamalla koetaan muutoksia ja jonkinlainen lomakin pitäisi viettää. Ja kaiken lisäksi kirjoittaakin haluaisi. Jahas, jahas. Mites nämä kaksi sopii yhteen? No, vähän vaihtelevasti tällä viikolla. Alkuviikko hyvin, loppu vähän kehnommin.

Kirja-arvostelu: Takana puhumisen taito - Anna-Leena Härkönen

3/5 pistettä - kirjoituskokoelma - noin 160 sivua - julkaistu vuonna 2014 Kirjan ja ruusun päivänä - kustantanut Kirjakauppaliitto - oma ostos

Huhtikuussa 2014 Suomessa juhlistettiin kolmatta kertaa Kirjan ja ruusun päivää. Tuona aikana oli saatavilla erikoiskirja, joka painettiin vain tätä tarkoitusta varten. Kirjan sai, jos osti yli kymmenellä eurolla kirjallisuutta, itse kirjaa ei siis voinut erikseen ostaa. Aiempina vuosina juhlittuina kirjailijoina ovat olleet Tuomas Kyrö ja Jari Tervo. Kolmantena vuonna Anna-Leena Härkönen sai toimia kirjan juhlapäivän keulakuvana.

Kirjoittamisesta: Tajunnanvirtatekniikka

eli mitä tajunnanvirtatekniikka on, mitä sillä saa aikaan, miten se toimii ja miksi kukaan sellaista käyttäisi sekä bonuksena vielä oikein esimerkki

Onko kirjoittaminen vaikeaa? Tuntuuko, ettei sanoja tule ulos? Ahdistaako, kun sanat eivät löydä oikeaa muotoaan? Tekeekö mielesi nostaa jalat ylös? Jäljellä on vielä monta sataa sanaa tämän päivän tavoitteista, mutta sanavarasto on jo ihan tyhjä?

No tämähän on onnenpäiväsi! Minulla on nimittäin mitä ilmiömäisin keino juuri sinulle! Ja tänään, kuten jokaisena tulevankin päivänä, se on täysin ilmaista.

Tajunnanvirtatekniikka - sano päivää.

Sarjakuva-arvostelu: Godspeed - the Kurt Cobain Graphic

4/5 pistettä - elämänkerta, draama - noin 70 sivua - käsikirjoittanut Barnaby Legg ja Jim McCarthy, kuvittanut Flameboy - ilmestynyt vuonna 2003 - kustantanut Omnibus Press - EI suomennettu - lainakirja

Kurt Cobain, X-sukupolven suurin ikoni ja Nirvanan kärkimies, on kaikille tuttu hahmo, eikä vähiten karmivan loppunsa vuoksi. Vuonna 1994 itsemurhan tehnyt Cobain on aikanaan ja myöhemmin inspiroinut lukemattomia ihmisiä musiikillaan. Perässä on tullut kasoittain kirjoja ja dokumentteja miehen elämästä, ja vuonna 2003 myös sarjakuva. Taiteellisia vapauksia hyödyntävä Godspeed: the Kurt Cobain Graphic kertoo Cobainin elämän alusta loppuun hänen omin sanoin.

Viikkoraportti: 30 - Teatteri, Star Wars ja scifinovelli, joka ei löydä muotoaan

Kuten viime viikollakin, tuli tällä viikolla käytyä teatterissa. Tällä kertaa oli vuorossa hieman vakavampaa touhua, eli Ian McEwanin Lauantai. Muu viikko on mennyt kirjoitellessa novellia, joka muovautuu jatkuvasti uuteen muotoon niin, että itsekään en oikein tiedä, mitä siitä ajatella. Ja se lupaamani romaanikin vaatisi huomiota. Tai jos edes aloittaisin sen. Kiireistä on, mutta on jotain myös saatu aikaan.

Kirja-arvostelu: Enkelit ja Demonit - Dan Brown

3/5 pistettä - jännitys - noin 500 sivua / äänikirjassa 18 noin tunnin levyä - alkuperäinen nimi: Angles and Demons - Robert Langdon sarja #1 - julkaistu vuonna 2000, suomennettu 2005 - kustantanut WSOY - kirjastolaina - KUUNNELTU äänikirjana

Jännityskirjailija Dan Brown nousi kuuluisuuteen kirjallaan Da Vinci koodi, jossa symbologi Robert Langdon selvitti mysteerejä ympäri maailmaa. Landgon on seikkailut myöhemmin myös muissa Brownin kirjoissa, muun muassa Kadonneessa symbolissa ja uusimmassa, viime vuonna ilmestyneessä Infernossa. Robert Langdon sarja on tällä hetkellä maailman seitsemänneksi myydyin sarja ja Tom Hanks on esittänyt Langdonia kahdessa elokuvassa. Lähes 40 miljoonaa kappaletta myynyt Enkelit ja Demonit on kuitenkin osa, joka aloittaa koko Langdon sarjan.

Romaani neljässä kuukaudessa!

eli mistä hitosta on kyse, aiotko todella kirjoittaa romaanin neljässä kuukaudessa, millä aikataululla sellainen on mahdollista, mitä sinulla on valmiina ja mitä vielä tehtävänä, mitä edes kirjoitat - ja uskotko todella onnistuvasi (ja oletko vähän tyhmä)

Viime aikoina on tullut ulistua, ettei kirjoittaminen suju niin nopeasti, kuin allekirjoittanut itse haluaisi. Tästä hetkestä alkaa muutos: nyt kirjoitetaan romaania ja ihan hitonmoisella vauhdilla. Mutta mitä ja miksi? En ole itsekään ihan varma, mutta käydään silti vähän tarkemmin läpi, mitä oikein ajattelin sohia.

Kirjoittamisesta: Suunnitteleva kirjoittaja... suunnittelee

eli minkälainen on suunnitteleva kirjoittaja, mitkä ovat tämän tyylin vahvuudet ja heikkoudet, miten kirjoittaa suunnitelman kanssa ja miksi jokaisen tulisi harkita suunnitelman luomista

Viimeisten viikkojen aikana Kirjailijan kellarissa on käyty läpi kahta erilaista kirjoittajatyyppiä. Ensin selvitettiin mitä nuo tyypit oikein ovat, sitten tarkasteltiin näitä tapoja lähempää, ensin seikkailevaa kirjoittaja ja nyt käydään läpi, minkälaisia kirjoittaja suunnittelijat ovat. Aiemmista osista on hyvä palauttaa mieleen ainakin se, että vaikka voidaan sanoa olevan kaksi erilaista kirjoittajatyyppiä, se ei tarkoita olevan vain kahta tapaa kirjoittaa. Päinvastoin, tapoja on niin paljon kuin on kirjoittajiakin. Jokainen kirjoittaja hyödyntää tiettyjä osia suunnitelmallisuudesta ja seikkailusta. Nyt käydään tarkemmin läpi, mitä suunnitteleva kirjoittaminen oikein tarkoittaa.

Sarjakuva-arvostelu: Matkailua pelialalla - Miha Rinne

3/5 pistettä - huumori - noin 240 sivua - käsikirjoittanut ja kuvittanut Miha Rinne - julkaistu vuonna 2013 - kustantanut Lehmäoja - kirjastolaina

Niin peli- kuin sarjakuva-alankin tunteava Miha Rinne on luonut maailmalle sarjakuvan, jota kutsutaan pelimaailman omaksi Spinal Tapiksi. Rinne aloitti projektin jo vuonna 2008 jolloin hän julkaisi sarjakuvansa sivuja blogiinsa. Odottamaton suosi yllätti ja sai Rinteen jatkamaan sarjan tekoa. Sitten iski seinä vastaan: rahat ja aika eivät riittäneet. Tarina sai lopulta onnellisen päätöksensä Rinteen aloittaessa joukkorahoituskampanjan, tapa mikä on yleinen esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta ainutkertainen Suomessa. Kirja saatiin valmistettua ja painettua pehmeäkantiseksi kirjaksi. Rinteen muita teoksia ovat muun muassa Lopunperä -sarja ja Tähtivaeltaja lehden sivuillakin esiintyny D'Molek.

Viikkoraportti: 29 - Teatteriin, mä matkaan niin

Jälleen kerran ollaan koettu epätavallinen viikko: vappu toi mukanaan vapaapäivän, joka tuntui erehdyttävän paljon sunnuntailta - ja sitten tulikin perjantai. Ja taas on sunnuntai. Eihän tässä mies pysy ollenkaan mukana, mutta tällä mennään. Tästä on hyvä siirtyä seuraavaan viikkoon, joka tuo mukanaan toivottavasti lisää vapaa-aikaa, sillä deadlinet lähestyvät yhä uhkaavammin (miten joka viikko voi olla aina vain vähemmän aikaa?).

Niin, ja tulihan sitä teatterissakin käytyä.

Kirja-arvostelu: Valkoinen aura - Mia Vänskä

3/5 pistettä - kauhu, nuortenkirja - noin 280 sivua - julkaistu vuonna 2014 - kustantaja Atena - arvostelukappale

Suomalaista kauhua ei ole ollut paljon esillä ja suomalaisia naiskauhukirjailijoita vielä vähemmän. Jokainen lisä onkin tervetullut uutuus. Mia Vänskän kolmas kirja, Valkoinen aura, pyrkii vielä tuomaan kauhun kotimaiseen ympäristöön.
Iinan elämä on täynnä muutoksia: hän on juuri siirtymässä sairaanhoitajakouluun, minkä myötä koittaa muutto omilleen. Poikaystävä jää kotiin ja epävarmuus koettelee. Talossa, johon Iina on muuttamassa, on lisäksi jotain erikoista. Talon seitsemäs kerros vetää häntä tahtomattaan puoleensa ja saa Iinan kokemaan tunteita, joita hän ei osaa itsekään kuvailla. Selvää on, että jotain synkkää odottaa talossa.

Kirjoittamisesta: Kirja-alasta, e-kirjoista ja mitä se tarkoittaa kirjailijalle

eli essee kirjailijasta, kustantamosta, e-kirjasta ja omakustanteesta, Yhdysvalloista, Amazonista ja Suomen tilanteesta

Helsingin Sanomissa julkaistu Antti Majanderin essee kuvaa kirja-alan ikävää tilannetta. Kirjailijoilla ja kustantajilla menee yhtälailla huonosti. Kirjat eivät myy, ihmisiä joudutaan erottamaan, kaikkea vähentämään eikä kirjojakaan voida painaa samalla tavalla kuin ennen. Tämä on synkkä uutinen monelle, niin kirjoittamisesta haaveilevalle, kirjailijalle, kustantajalle kuin myös lukijoille. Tämä ei kuitenkaan ole sen suurempi yllätys, näin on ollut jo pidemmän aikaa. Tätä muutosta on höystetty paljolla negatiivisuutta, mutta muutos on tuonut myös jotain hyvää.