Kirjan nimi Viikko joulukuussa ei ole houkutteleva. Se on lakonisen mitäänsanomaton. Nimeen mitäänsanomattomuus loppuu.
Lontoo on tarina-aihion keskiö, josta ikään kuin hämähäkin seitit, sinkoilee juonenpätkiä sinne sun tänne. Seurannassa on kuusi enemmän tai vähemmän vieraantunutta olentoa, joiden polut risteävät. Näkökulmaa vaihdetaan tiuhaan ja Sebastian Faulksilla on jännä tapa versoa takaumia. Aikataulullisesti päätarinataso rajautuu yhteen viikkoon joulukuussa 2007, mutta takaumien kautta tavoitetaan laajempaa aika-avaruutta ja miljöötä.
Henkilöhahmot ovat itsekkäitä ja ahneita, kukin omalla tavallaan. Kaikkein selvimmin se piirtyy esiin investointipankkiiri John Vealsista, joka ei kaihda romahduttaa kansantalouksia ja syöstä kokonaisia maanosia nälänhätään omien taloudellisten voittojen tieltä. Hän on häikäilemättömän julma ja vuosien 2007-2008 finanssikriisin ruumiillistuma. Tosin sama meininki on menossa taas.
Ironisin hahmo on surkuhupaisa kirjallisuuskriitikko R. Tranter, joka teilaa jokaisen nykykirjan ja juonii voittaakseen pitsaketjun kirjallisuuspalkinnon omalla kirjallaan.
Pelottavimmaksi hahmoksi osoittautuu toisen polven siirtolainen Hassan, joka on eksynyt yliopiston äärivasemmistopiirien läpi takaisin islamiin ja joutunut terroristiseen soluun valmistelemaan kauhistuttavaa iskua sairaalaan.
Metronkuljettaja Jenni sävyttää kirjaa romantiikalla.
Puistattava, mutta lämminhenkinen kuvaus ahneuden aikakaudesta, jossa elämme.
Globaalikapitalismin kritiikkinä kirja on iskevä.
