10 mekkoa

Hei kaikki, pitkästä aikaa. Täällä on ollut todella hiljaista. Sama efekti kuin monella muulla bloggaajalla, joilla jää bloggaustahti hieman hitaammaksi: kynnys nousee korkealle, eikä ehkä viitti bloggata joitakin vähemmän kunnianhimoista projektia. Nytkin viime julkaisusta on jo runsaasti yli puoli vuotta. Melkeinpä hävettää! En ollut ajatellut jättää bloggaamista näin harvaan.

Hiljaisuudesta voisi päätellä, ettei täällä tapahdu asioita, mutta kyllä täällä tapahtuu. Olen ommellut lukuisia A-linjaisia mekkoja, en tiedä riittääkö tuo otsikon kymmenen mihinkään. Niihin lukeutuu useampi viskoosimekko. Ne ovat hyvin monikäyttöisiä, sillä ne käyvät arkeen ja juhlaan. Erilaisilla asusteilla voi muuttaa tyylin juhlavaksi.

Viskoosi laskeutuu kauniisti, ja se on hyvin miellyttävä kuumalla säällä. Tässä yksi ehdottomista suosikeistani, tummansini-valkoinen kuvioitu mekko. Tästä samasta kankaasta on tulossa housut, ns. "mättöhousut", jotka ovat jo viittä vaille valmiit. Nopean laskennan mukaan olen tehnyt 8 viskoosimekkoa samalla kaavalla, mutta pienillä muutoksilla niistä tulee hyvin erilaiset. Helman pituudella voi pelata, niin kuin myös pääntiellä. Osan kanssa pidän nauhaa tai vyötä vyötäröllä.

Tässä versiossa nauha, polviin ulottuva helma ja suhteellisen matala pääntie. Kankaan menekki n. 90 cm. Ei vuoria, eikä taskuja.

Surr surr

Viime aikoina puikot eivät ole päässeet helisemään, olen lähennä ommellut. Häihin asuja, kesämekkoja. Pikkusisko oli vaihdossa ja antoi lainaan ison kasan mekkoja, ja kun hän pari viikkoa sitten tuli takaisin ja ne piti palauttaa, tuli pieni mekkopaniikki.

Ystäväni häissä minulla oli päällä Marimekon Inka-nimisestä kankaasta ommeltu puolikellohame. Kangas on leveyssuunnassa raidallista, ja muotonsa ansiosta siitä tuli epäsymmetrinen. Hame oli pituudensa takia hieman hankala päällä, ja taidanpa jatkoa ajatellen lyhentää sitä muutaman sentin. Poikaystävälle tein hameeseeni sopivat rusetin ja taskuliinan.

Lisäksi sain kunnian olla näiden häiden luonnonkukkavastaava. Oli todella kivaa saada suunnitella ja kokeilla kimppuja yhdessä morsiamen kanssa. Ja niistä tuli aika hyvät! Varsinkin sitten kun sali oli juhlakäytössä ja aurinko paistoi suurista ikkunoista sisään (kuvissa mustat verhot edessä).

Tällä hetkellä rentoudun Välimeren rannikolla, ja tänne piti ommella muutama mekko mukaan. Tässä alla yksi, joka on etu- ja takasaumojensa ansiosta tehokas, hukkapaloja kertyy vain muutama. Mekon saa leikattua suorakaiteen muotoisesta palasta. Eurokankaan palalaarista dyykattu kangas on 145 cm leveätä, joten leveys riitti mekon pituuteen. Asettelin kaavat limittäin, joten kangasta meni vain puolikas helman ympärys plus puolikas yläreunan ympärys, eli noin 90+45 cm, yhteensä 135 cm. Ei paha ollenkaan!

Viskoosimekko on niin mukava helteellä ja se laskeutuu niin kauniisti. Tää tuskin jää ainoaksi tätä mallia! Kunpa Suomesta löytyisi nättejä kuviollisia viskoosikankaita, enkä ole vielä ehtinyt tutkia Italian valikoimaa... Katsotaan mitä tarttuu mukaan!

Keijukainen

Kun neulon lahjaksi vaatteita tuttujen lapsille, neulon ne mielelläni liian isoksi, jotta ne pääsisivät käyttöön mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Joskus lopputulos on vähän liian iso, joskus ihan liian iso. Ihan liian isoksi osoittautui tämä vauvan pisarat -takki, joka ei siis vieläkään ole päässyt kunnolla kuvattavaksi.

Viime viikolla valmistui myös kasvomaalatun kolmivuotiaan mekko, kokoa neljä vee. Joka varmaan menee vielä viis veenäkin.

Keijukainen on ohuesta puuvillalangasta nitkutettu neulemekko. Mekon kova lanka on syy käsityölakolle (käsiä särki niin paljon että jopa skissailu oli vaikeaa), mutta kyllä mekko käsityölakon arvoinen oli. Nyt kätöset ovat taas ihan hyvässä kunnossa.

Keijukainen

Malli: oma (Elf Ravelryssä)

Lanka: Madame Tricote Almina, 845 m 250 g

Puikot: 2,5 mm ja 2,0 mm

Mekon pääntiessä, hihansuissa ja helmassa on improvisoitua pitsiä. Kaikissa reunoissa on i-cord-päättely (hyvin koukuttavaa kun sen tekemisen nyt olen kerran oppinut...). Selässä on kaksi nappia.

Freja jopa suostui kuvauksiin, kun oikein nätisti pyysin. Vaikka kuvaaminen olikin tällaista leikkiä. ;)

Liian isossa mekossa ja lahjanauhan kanssa tyttö näytti mielestäni aivan muskettisoturilta! <3

Lankaa on jäljellä vielä saman verran, mitäköhän siitä keksisin? Ehkä neuloisin itselleni keijukaisboleron?