Koitetaas, josko olisi aikaa tänne blogin puolelle, innostusta kyllä riittäisi. Nyt on ollut työntäyteinen syksy, parhaillaan työstän erästä julkaisua, jonka pitäisi pian mennä painoon. Lisäksi olen yrittänyt olla mukana talolla auttelemassa ja muuten hoitaa lasten harrastuskuskaukset ja kotityöt, jos mies on ollut remppaamassa. Vielä yhden kesäaiheisen postauksen voitte lukea täältä toisesta blogistani, mutta täällä blogissa siirrytään jo syysaiheisiin.
Vuodenajat ovat ihania, ainakin kunnolliset sellaiset. Nyt on ollut pitkään tosi lämmin, vasta tällä viikolla on ollut syksyn tuntua ilmassa. Onneksi on saatu nauttia poutaisesta säästä, kun elokuussa tuntui sadetta riittävän. Ehdittiin lasten kanssa mökille nauttimaan syksyisestä luonnosta. Mikä rauha ja hiljaisuus, metsässä vain tuuli humisi ylhäällä puiden latvoissa ja jossain huuteli korppi, ehkä pari tiaistakin lauleli metsän siimeksessä. Merenlahden yli lensi pari muuttomatkalla olevaa joutsenta. Tytöt makoilivat lähimetsän pehmoisella sammalpedillä. Ei ollut kiire mihinkään. Vieläkin saattoi napsia mustikoita varvuista ja maistella kirpeitä puolukoita. Kävimme nevallakin katselemassa löytyisikö karpaloita. Niitä ei kovin paljoa näkynyt, mutta mökin rannassa olevat tyrnipensaat hehkuivat oransseina kypsyneestä sadosta.
Illalla oli ihanaa sytytellä kuistin pöydälle kynttilöitä ja katsella hämärtyvää maisemaa. Tuuli lämpimästi eikä ollut kylmä kipsutella saunasta yöpaita päällä mökkiin. Siitä nautin ehkä eniten, että illalla tuli kunnolla pimeä, ei katuvaloja missään. Vain pehmeä, unettava hämärä ja sitten pilkkopimeää, että unikin tuli jo aikaisin. Syksy on samalla uusien alkujen ja mahdollisuuksien aikaa, mutta toisaalta siihen sekoittuu melankoliaa, kun luonto hiljenee, värit haalistuvat, mökki pistetään talviteloille ja veneet vedetään vesiltä. Yksi ihana, muistojen täyteinen kesä on taas ohi ja tennarit ja t-paidat pistetään kaapin perälle ja kaivellaan esiin villasukkia ja lapasia.
Mikä sinusta syksyssä on parasta?
