Niin se vain on, että kesä on jo elokuussa ja viimeistä lomaviikkoa viedään. Vaikka syksykin on kaunis vuodenaika ja uusien alkujen mahdollisuus, tuntuu haikealta, reissuille ei noin vaan lähdetäkään arjen keskeltä. Onneksi läheltäkin löytyy mahdollisuuksia ja mukavia paikkoja, joissa ladata akkuja vaikka muutaman tunnin verran. Mutta usein oman asuinpaikkakunnan tarjontaa pitää itsestäänselvyytenä ja lähtee mielummin vähän kauemmas.
Yhtenä kesäisenä arki-iltana kävi kuitenkin toisin. Osallistuin vaasalaisten bloggaajien kanssa ravintolalaiva Faroksella pidettyyn vloggaus- eli videokurssiin. Mietin, että mukava piipahtaa Faroksella, vaikka onhan se jo nähty, öö noin 13 vuotta sitten... Tuttu paikka, jonka olemassaolon tietää, mutta jonne ei vain ole tullut piipahdettua. Yllätys olikin aikamoinen, kun astuin sisään muutama vuosi sitten ison rempan läpikäyneeseen laivaan, jossa tummat pinnat olivat muisto vain. Pohjakerros oli sisustettu viihtyisäksi ruokailutilaksi ja ikkunoista avautui näkymä osittain vedenpinnan alapuolelle, meri oli siis hyvin läsnä. Faroksella on terassitilaa niin kannella kuin laiturilla ja Kalarannan kuhinaa oli mukava tarkkailla kesäisessä kelissä. Ilta oli kuin pieni piipahdus jonnekin muualle, kun tutun ympäristön näki vähän toisesta vinkkelistä. Eikä ruokapuolikaan pettänyt, merelliseen tunnelmaan sopiva katkarapuleipä oli herkullinen. Paikasta saa myös lounasta, joten tiedän, mitä ehdottaa, kun seuraavaksi työporukan kanssa mietitään yhteiselle lounaalle menoa.
Faros kiehtoi minua myös historiallaan, kyseessä ei ole ravintolaksi rakennetusta "feikkilaivasta", vaan alus on palvellut aikoinaan majakkalaivana. Tätäkään en aiemmin tiennyt, joten kyllä, omasta lähiympäristöstäkin voi löytää uutta ja mukavaa, eikä aina tarvitse lähteä niin kutsutusti merta edemmäs kalaan. Suosittelen siis lähimatkailua ja katsomaan tuttuja paikkoja joskus ikään kuin turistin silmin.
