Lokakuun valossa

 

 Syksyn matalalta tuleva valo sai kotikaupungin kadut hehkumaan vielä hetken lämpimää sävyä. Vanhan tehdaskiinteistön tyhjillään oleva osakin oli karun kaunis. Sen autio tunnelma sopi hyvin yhteen lokakuun kanssa, kun valmistaudutaan talveen, luonto ympärillä hiljenee ja kadut tyhjenevät kesäisiin päiviin verrattuna. Ilmassa on hiven haikeutta ja melankoliaa. Taas se meni, yksi kesä ja sen huolettomat lomapäivät. Kohta mereltä tuulee taas yhä kylmempää ja on kiire suunnata kaduilta kodin lämpöön, nostaa vene kaupunginlaiturista pois ja kaivaa paksumpi takki komerosta. Tuntee halua hautautua monen täkin alle ja kuunnella hormeissa viheltävää tuulta. Ja välillä toivoa, että voisi vaipua talviunille ja kääntää kylkeä, kun loska kastelee kengät ja iltaisin pimeä tulee yhä varhemmin.

Syötyjä sanoja

Kiitos Mannaryynille Pesäpuu-blogiin, kerrankin meidänkin blogi sai haasteen. ;) Sannan blogistahan tämä on lähtöisin. Tässäpä muutama juttu, jossa sanat on tullut syötyä ja puheet peruttua.

* Retrohuumasta kasarikuumeeseen
- Teininä ihastuin 70-luvun tyyliin, leveälahkeisiin housuihin ja retroon. Vanhempi siskoni oli jo silloin sitä mieltä, ettei tyyli iske, sillä hän muisti ne ajat nuoruudestaan niin hyvin. Sama minulle tuli mieleen, kun farkkujen lahkeet muuttuivat pilleiksi, kuviot geometrisiksi ja lähestyttiin kasaria. Vaan kuinka kävi, pillifarkut ovat lempparini ja kirppiksiltäkin lähtee kasarijuttuja matkaan.

*Omista sängyistä tuplaleveään sänkyyn
- Minä sanoin perhepedille ei, koska en uskaltanut nukkua vauvan vieressä, olin varuillani tai nukuin samassa asennossa hievahtamatta ja heräsin niska jumissa. Vuodet kuitenkin tuntuvat vierivän hurjaa vauhtia ja lapset kasvavat nopeasti, siksi nyt, kun vanhempien syli ja läheisyys vielä kelpaa, otan heidät mielellään kainaloon nukkumaan silloin tällöin. Vaikka kuopus pyöriikin ja makaa joskus poikittain, on suloista herätä kun pieni käsi silittää poskea. Nyt meillä on normisänkyä leveämpi sänky, jossa jopa koko perhe nukkuu joskus yhdessä.

*Kotiseutuinhosta paluumuuttajiksi
- Yläasteikäisenä haikailin Tampereelle, jossa siskoni opiskeli. Lukioikäisenä unelmoin poispääsystä tunkkaisesta ja tylsästä pikkukaupungista ja kirjoitusten jälkeen hain Tampereelle opiskelemaan ja sinne myös pääsin. Vaan aika kului ja perhe kasvoi, samoin kuin haave omasta talosta ja siitä, että ollaan lähempänä edes toisen vanhempia ja mökkiä. No, tässä sitä ollaan onnellisina, olenpahan vielä saanut savolaisen miehenikin pohjalaiseksi ja paljasjalkaiset tamperelaiset (kuten Aamulehden Moro-liitteessä kaupunkiin syntyneitä uusia asukkaita kutsutaan) tyttöni tänne kaksikieliseen kaupunkiin.

* Kiristys, uhkailu, lahjonta
- Tämän tietävät luultavasti kaikki vanhemmat ja lapsia joskus hoitaneet... Rauhallisia keskusteluita, perusteluita, ei äänenkorotusta, vaan asioiden sopimista ja sitä, että annetaan lapselle mahdollisuus tehdä itse valintoja versus kiireiset aamut, pinnankiristyminen ja se, että äitikin on vaan ihminen, joskus tunteet kuumenevat, mutta asiat sovitaan eikä perusturvallisuuden tunnetta uhata ja avuksi otetaan kiristys, uhkailu ja lahjonta. Siinä se.


Haastan mukaan seuraavat blogit:
Oi mutsi mutsi -blogin, jonka blogikoulutuksessa eilen olin :)
Vuodenaikatalo
Jotain sinistä
Osuuskaupan arkea
Väripläntti

Kuvassa esikoisen tussitaitelua ja ädin kuvankäsittelyä.

Kesä kaikkialla

(Nämä pihakuvat ovat Laihian Nuukuuren museosta)

Ensimmäinen lomaviikko takana, kesästä on nautittu siskon perheen uudessa kodissa, rakkaan ystävän tasavuosia juhlien vanhan talon miljöössä ja miehen sukulaisten luona asuntomessuillen. Loman alkajaisiksi katsottiin kotikaupunkia vähän erilaisesta näkökulmasta käsin, isäni sai kunnostamansa veneen vesille, ja suoritimme koeajon. Saman sunnuntain aikana ehdimme myös kirppikselle, kesäteatteriin ja uimarannalle. Minä ja Katjuska ihan unohdimme, että on sunnuntai ja  loma vasta alkamassa, päivä tuntui sisältävän niin paljon kaikenlaista kesäpuuhaa, että työasiat unohtuivat hetkessä ja sellainen normi sunnuntaiolo, johon sekoittuu ajatus alkavasta arjesta, loisti poissaolollaan. Pirkanmaallakin kierreltiin siskon kanssa kaksin kirppareilla ja lounastettiin entisessä kotikaupungissani ja syötiin jätskiä torilla. Näistä kirppiskierroksista minulle jäi käteen vain pilkullinen rannerengas ja vihreä huivi, mutta ei haittaa, tunnelma oli niin mukava. Talviturkki jäi vihdoin järveen. Siskon kanssa suunniteltiin molempien kotiin sisustusta ja ehdittiin pitkästä aikaa viettää yhdessä leffailtaa, tehtiin hyvää ruokaa (onneksi siskon puntari on vielä muuton jäljiltä hukassa...) ja kärsittiin vähän kesäflunssastakin, kaikki lapset olivat vuorollaan hetken kuumeessa ja siskokin vähän kipeä, mutta onneksi flunssa meni nopsaan ohi.
Tänä aikana on totisesti nollattu ajatukset arjesta ja mies saanut levätä rempasta, mutta huomenna pitäisi taas palata talon pariin. Asuntomessuillakin käytiin, kivoja juttuja ja kauniita taloja, mutta silti oma tapettitalomme tuntui juuri meille parhaalta talolta ja sen suunnittelu ihanalta, vaikka noin uutta ja kiiltävää ei saadakaan kuin mitä messutalot olivat. Tosin niistä puuttui lähes kokonaan sisustuksessa kerroksellisuus, kun suurin osa sisustusesineistä ja huonekaluista oli tietenkin uusia, eivätkä ne siten puhutelleet kuin uutta ja vanhaa yhdistävät sisustukset, vaikka jotain kivoja ideoita saatiinkin.

Kirjaston kulmilla

Kiireessä ja arjessa tulee kuljettua kotikaupungin katuja vähän sillä asenteella, että nämä on niin nähty. Virkistävää onkin joskus kulkea kuin matkailija ja huomioida tuttuja juttuja niin kuin ne näkisi ensimmäistä kertaa. Tänään aamulla siivouspäivänä mentiin kirjastolle katsomaan poistohuonekaluja ja meitä onnisti, vanhojen toimistotuolien joukosta löytyi toisen romu, meille aarre. Näitä aarteita oli kaksin kappalein, mutta ne eivät menneet kerralla autoon. Niinpä me jäätiin odottelemaan löydön kanssa kirjastonpuistoon ja nautittiin lämmöstä, keväänvihreistä lehmuksista ja kauniista rakennuksista, joita oli aikaa katsella vähän tarkemmin.

Siivouspäivä-tapahtumasta ei muuta saalista kertynyt, mutta näistä ilmaisista (!) kirjakärryistä olen niin iloinen. Meillä ei ole kirjahyllyjä, vaan vitriinikaappi, joten näistä saadaan uuteen taloon joko isoon olohuoneeseen tilanjakajat, jotka täytetään kirjoilla tai sitten lastenhuoneeseen molemmille tytöille omansa. Tykkään niin näistä huonekaluista, joilla on jokin tarina takanaan.

Kotona leivottiin vielä pinaatti-halloumpiiras ja vadelma-myslimuffineita ja suunnattiin uimarannalle naapureiden kanssa piknikille. Poksautettiin pullo kuohuvaa alkaneen kesän kunniaksi.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teille! Ja tervetuloa uusille lukijoille!