Liebster award

Olipas mukavaa saada tällainen tunnustus Kirppisrakkautta-blogista. Tunnustusta seurasi myös haaste, eli 11 kysymystä, joihin lupasin vastata. Sen jälkeen seuraavat minun kysymykseni ja tunnuksen/haasteen saajat.

Seuraavat kysymykset sain:

1. Ikimuistoisin kirppislöytösi?

 

Apua, niitä on monia. Mutta yksi, johon liittyy paljon muistoja, on esikoiselle ostettu lastensänky. Etsittiin vanhaan puusänkyä vielä pinnasängyssä nukkuvalle esikoiselle ja kohdalle sattui täydellinen vanha, valkoinen sänky. Hinta oli vähän suolainen, mutta vertasin uutena myytäviin, usein heikompilaatuisiin, joten päätös oli selvä. Hintalapussa luki, että sänky on ollut lentäjien sairaalasänkynä sota-aikaan. Siinä on Suomen ilmavoimien 1900-luvun alkupuolella käyttämä tunnus, sininen swastika valkoisella pohjalla, joten se tuki tätä mainintaa. Merkin olen kuitenkin peittänyt, kun se tuo mielleyhtymiä hakaristiin. Toisaalta siniseksi maalattu vanha vaatekaappi on myös aika ikimuistoinen, sillä se taitaa olla ensimmäisiä kirppikseltä ostamiani huonekaluja. Ostin sen varmaan 19 vuotta sitten ja se maksoi 50 markkaa. Maalasin sen äitini kanssa. Ensin se oli askartelukaappi ja nyt tytöt ovat saaneet sen.

 

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Minulla oli vuosia päiväkirja eräällä foorumilla ja sen jälkeen halusin kokeilla blogia. Ensin vain kutsutuille lukijoille ja sitten rohkaistuin aloittamaan siskon kanssa julkisen blogin. Jo päiväkirja-aikoina tutustuin netissä kivoihin tyyppeihin, joten halusin löytää samanhenkisiä bloggareita ja paikan, josssa julkaista valokuvia ja kertoa kirppislöydöistä ja sisustusjutuista.
 

3. Rakkain huonekalusi?

 

Varmaankin täälläkin esitelty leivontapöytä, koska se on kulkeutunut isäni suvulta äitini suvulle ja vanhempani ovat sen minulle kunnostaneet. Siinä näkyy eletty elämä ja siihen liittyy tarina. Myös isäni meidän tytöille tekemät sienijakkarat ovat rakkaat, sillä ne on tehty ajatuksella.

 

 

 

4. Kuinka paljon aikaa kulutat blogiisi?

 Nykyään vähän vähemmän kuin alussa, Instagramiin menee nykyään myös oma aikansa. Blogitekstit kirjoitan yleensä puolessa tunnissa, valokuvaamiseen ja kuvien käsittelyyn voi kulua vähän enemmän aikaan.

 

5. Kivoin kommentti, jonka olet blogissasi saanut?

Kommentit ilahduttavat aina, ainakin sellaiset iloiset ja rohkaisevat. Oli myös kivaa päästä mukaan Tampereelle blogitapaamiseen, sekin kutsu taisi tulla kommenttien kautta.

 

6. Lempivärisi?

Keltainen ja mustavalkoinen tällä hetkellä, mutta yritän käyttää värejä enkä tyydy liian hillittyyn. Vaatteissa mustavalkoisuus on kuitenkin perustana, sitten saa leikitellä asusteiden värillä.

 

7. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

Huonekalut ja vanhat astiat. Paitsi ettei meille just nyt mahdu oikein mitään. 1950-luvun jutut, mummolatyylin tavarat, jos niitä sopivaan hintaan satun löytämään.

 

 

8. Onko sinusta bloggaamisella varjopuolia?

No onhan niitä. Joskus harmittaa, kun käyttää paljon aikaa ja vaivaa postauksiin ja kommentteja ei tule tai on vaikea "markkinoida" blogia. 

 

9. Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

En osta paljon mitään uutena, enkä mieti, mikä on nähty tai olenko trendien aallonharjalla. Sisustan meitä, en blogia varten. :) Pyrin ostamaan tavaroita niiden funktion vuoksi, en pelkäksi koristeeksi. Yhdistän mummolatyyliä, retroa ja puuhuonekaluja. Sisustus elää, eikä ole varmaan ikinä valmis. Tavaroilla ja esineillä pitää olla tarinoita ja sisustus saa kertoa asukkaiden elämästä. 

 

10. Minkä tyyppisiä blogeja seuraat mieluiten?

 Sellaisia, joissa on jotain "omaa", kirppislöydöt, hyvät reseptit ja DIY-jutut kiinnostavat. Visuaalisuus merkitsee paljon. 

 

11. Mikä bloggaamisessa on parasta?

Uudet ihmiset, haaveilu ja itsensä toteuttaminen. Valokuvien, löytöjen ja ideoiden sekä ajatusten jakaminen.

 

 

Sitten omat kysymykseni:

 

1.  Lempipaikkasi kotona?

2. Mukavin blogimuistosi?

3. Onko sinulla tällä hetkellä jokin esine haussa kirppiksillä?

4. Sisustusmokasi?

5. Mikä on lempiasusteesi?

6. Lempijuhlasi ja mikä siihen kuuluu ehdottomasti?

7. Mistä haet ideoita sisustukseen? 

8. Mikä on lempimaisemasi?

9. Mitä haluaisit kodissasi muuttaa ja miksi?

10. Mikä on oudoin sisustusesineesi?

11. Lempikappaleesi, milloin kuuntelet sitä?

Tunnustus ja haaste matkaa täältä seuraaville blogeille, joiden toivon vastaavan tähän ja tekevän sitten omat kysymyksensä ja haastamaan uudet blogit. Blogit ovat kauniilla kuvillaan ihastuttavat: Muusan elokuu,  Vuodenaikatalo ja Osuuskaupan arkea.

 

 

 

 

Pieniä jouluaatoksia

Jee, vihdoin tapahtuu talolla. Asiat ovat lähteneet edistymään ja tulostakin on syntynyt. Mutta en usko, että eristyslevyistä tai sisäkaton koolauksesta saa kovin tunnelmallisia otoksia, siksi fiilistellään ihan muilla kuvilla. Mutta on helpottava tunne, että talolla mennään eteenpäin. Jouluksi ei kyllä kotiin päästä, mutta nyt kädenjälki näkyy enemmän kuin purkaessa, kun kaikki tuntui olevan yhtä kutterikasaa ja lautapinoa.

Pitkään on nautittu lämpimistä ja aurinkoisista syyskeleistä sekä ruskasta. Välillä on vaikea tajuta, että ollaan näin lähellä marraskuuta. Meidän tytöt olivat sitä mieltä, että nyt on hyvä aika aloittaa piparkakkujen leipominen. Kieltämättä ajoitus oli hyvä; tällä viikolla on ollut harmaata ja sadellut, joten on ollut kiva pistää uuni lämpenemään ja muutama kynttilä palamaan ja tunnelmoida sisätiloissa.

Kaupasta en piparitaikinaa löytänyt, joten päätin tehdä sitä itse. No ei aivan mennyt kuin Strömsössä, tajusin seuraavana päivänä, että taikinasta oli unohtunut sooda. Kyllä me silti taikina käytettiin ja paistettiin useampikin pellillinen pipareita. Itse asiassa tuollaiset kovat piparkakut ovat aika hyviä, kun niitä kastaa maitoon tai kahviin, vähän sitkeitä mutta herkullisia. Taikinasta laitoin osan pakkaseen ja mietin, että jos näitä ei tule syötyä, niin taikinasta voisi tehdä vaikka joulukrassiin koristeita. Niin, jouluajatukset ovat vähän salakavalasti vallanneet mieltä. Itselleni parasta joulussa on tunnelmointi lasten ilon seuraamisen lisäksi, joten kun aloittaa ajoissa, ei tarvitse sitten kiireessä suorittaa joulua ja sillä tunnelmointia.

Kuinkas teillä muilla, joko jouluajatukset kutkuttelevat mieltä?

Talvea kohti

Lähdettiin siskon ja esikoisten kanssa Merenkurkun maailmanperintökohteelle patikoimaan ja nauttimaan syksyisestä luonnosta. Ihailtiin näitä syksyn viime hetkiä ennen kuin luonnosta häviävät värit ja viimeisetkin lehdet putoavat puista ja päivät kietoutuvat harmaaseen hämärään. Olipa pitkospuilla hiljaista, vain rantalepikosta kuului tiaisten ääniä ja kauempana rannasta, moreenien suojissa huuteli vielä muutama joutsen. Keltaisia lehtiä leijaili tuulen mukana alas ja mustikanvarvut olivat jo paljaat. Metsän keskellä oli hyvä, tuli turvallinen olo. Vuodet vierivät, aika vaihtuu, mutta luonnossa tahti on rauhallisempi, kaikessa oli pehmeä ja hidastunut tunnelma. Muutama punainen karpalo pilkotti vielä suolla ja taikinanmarjapensaat värittivät keltaisuudellaan maisemaa. Kaislameri liikkui tuulessa hiljaa ja toivotti talven tervetulleeksi.

Lokakuun valossa

 

 Syksyn matalalta tuleva valo sai kotikaupungin kadut hehkumaan vielä hetken lämpimää sävyä. Vanhan tehdaskiinteistön tyhjillään oleva osakin oli karun kaunis. Sen autio tunnelma sopi hyvin yhteen lokakuun kanssa, kun valmistaudutaan talveen, luonto ympärillä hiljenee ja kadut tyhjenevät kesäisiin päiviin verrattuna. Ilmassa on hiven haikeutta ja melankoliaa. Taas se meni, yksi kesä ja sen huolettomat lomapäivät. Kohta mereltä tuulee taas yhä kylmempää ja on kiire suunnata kaduilta kodin lämpöön, nostaa vene kaupunginlaiturista pois ja kaivaa paksumpi takki komerosta. Tuntee halua hautautua monen täkin alle ja kuunnella hormeissa viheltävää tuulta. Ja välillä toivoa, että voisi vaipua talviunille ja kääntää kylkeä, kun loska kastelee kengät ja iltaisin pimeä tulee yhä varhemmin.

Odottavan aika on...

Odottavan aika on taloa remontoidessa oikeastaan lyhyt.  (ei siis mitään vauvanodotusjuttuja tiedossa, jos nyt joku yhdisti odottamisen siihen! :D)

Kun odottaa, että pankista tai ammattimiehiltä saisi yhteyden, kuluu aika itse asiassa kamalaa vauhtia ja remontti seisoo eikä mitään tapahdu. Olen lukenut juttuja, miten rakentaminen venyy ja paukkuu ulkomailla, kun odotellaan lupia ja taivastellaan byrokratiaa. Vaan eipä tämä vierasta ole Suomessakaan. Yksityiskohtiin menemättä täytyy vain myöntää, että se, että asiat sujuvat ja sovitut asiat pitävät, on enemmän poikkeus kuin sääntö. Eikä vain meillä vain monella muullakin. Meillä on työnjälki onneksi ollut hyvää, kunhan on ensin saanut tavoitettua oikeat ihmiset. Välillä on tuntunut, ettei mitään taantumaa taida olla, ainakin siitä päätellen, miten huonosti tarjouspyyntöihin vastataan tai miten vaikeaa on saada ihmisiä ja koneita paikalle.

Tästä syystä blogikin on ollut hiljainen, kun on vaan odoteltu, että päästään seuraavaan vaiheeseen. Ei ole huvittanut kirjoitella sisustusjuttuja ja etsiä inspiroivia kuvia, kun ollaan oltu rempan kanssa jumissa. Pihan omppupuut ovat sen sijaan kunnostautuneet, satoa on tullut runsaasti ja omppuja on tuntunut satavan. Vahinko vain, että sato on ollut rupista ja syömäkelvotonta. Muumiotaudin leviämisen estämiseksi olemme keskittäneet huhkimisen ulos puutarhaan ja säkittäneet kilokaupalla omppuja poisvietäviksi. Parhaat yksilöt ovat onneksi päätyneet peurojen herkuksi, ettei kaikki ole ihan hukkaan heitettyä.

Toivottavasti ei tämä odottelukaan ole ollut hukkaan heitettyä ja päästään pian jatkamaan sisätilojen parissa. Kirppiksellä annoin luvan haaveiluun ja ostiin uuteen kotiin kaksi vanhaa lasiesinettä. Niiden myyjä, vanha mummo, oli ilahtunut, että ”nuoret” ihmiset ymmärtävät vanhojen esineiden päälle ja hänen Riihimäen kynttilänjalkansa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä oleva lasikupunsa löysivät uuden, hyvän kodin.

Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Stundarsin käsityöläiskylästä, jossa kävin töiden lomassa aamukahvilla viikonloppuna. Niin odotan (ja tällainen odotus taas tuntuu pitkältä) kiireettömiä aamuja omassa, vanhassa talossa.

R O D O S 18.9.-25.9.2015

Tänä vuonna matkustimme jatkamaan kesää Rodokselle Kolymbiaan. Edellisestä kerrasta kyseisellä saarella olikin vierähtänyt jo kymmenen vuotta. Silloin olimme matkassa kaksin miehen kanssa, sillä lapsia ei meillä vielä silloin ollut. Nyt matkustimme koko perheen voimin ja olipa meillä ystäväperhekin mukana reissuseurana.

Matkan alku oli myrskyisä ihan kirjaimellisestikin. Kotoa menivät sähköt ja kadut olivat täynnä kaatuneita puita. Lisäksi lakon takia oli hieman epävarmuutta siitä, pääseekö kone lähtemään. Välillä oli puhetta myös siitä, että kone täytyisi tankata välilaskulla ulkomailla. Mutta onneksi kone lähti ajoissa eikä välitankkailuja tarvittu.

Majoituimme Mikri Poli Rhodes -hotelliin, jossa oli oma vesipuisto. Se oli lasten mielestä ihan huippu ja kyllä perheen miestenkin nähtiin liukuvan mäkiä alas.

Ruoka oli niin hyvää. Koska olin edelliset neljä viikkoa yrittänyt opetella terveellisempiä elintapoja, koitin vaikka lomalla oltiinkiin, syödä paljon kasviksia. Ja se oli helppoa. Tarjolla oli tuoreita vihanneksia, maukkaita salaatteja ja raikkaita hedelmiä. Tokikaan en pystynyt täysin kieltäytymään jälkkäriherkuista enkä paikallisesta oluesta.

Hotellin edestä lähti paikallisbusseja suuntaan jos toiseenkin. Niinpä kävimme Tsambikan rannalla, joka oli hienohiekkainen ranta. Hotellin ranta kun oli pikkukiviranta, jossa uimakengät olivat tarpeen tai ainakin helpottivat kovasti veteen menoa. Tsambikan rannalta olisi voinut lähteä kipuamaan ylös vuoren huipulla sijaitsevaan luostariin. Lapset eivät ajatuksesta ihastuneet, mutta miesväki kävi lenkillä luostarilla. Maisemat olivat päätähuimaavat.

Myös Rodoksen kaupunkiin huristelimme bussilla ja siellä päivä kului lähinnä vanhan kaupungin kujia kierrellessä sekä kuppiloissa ja kahviloissa istuskellessa. Löysimme saman ravintolan, jossa kymmenen vuotta sitten kävimme. Jopa lapset jaksoivat hyvin tätä kaupunkikiertelyä. Esikoinen sai harjoitella englantia, jonka opiskelu alkoi tänä syksynä. Uskon, että reissu lisäsi pojan opiskelumotivaatiota entisestään.

Kahvila Todo Bien

Kolmas reissu tehtiin Lindokseen, jossa lapset pääsivät aasikyydillä kukkulan huipulle. Lindoksen tunnetuin nähtävyys on antiikin aikainen akropolis eli linnavuori, jonka juurella Lindoksen kylä sijaitsee.

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut reissu, vaikka muutamana päivänä sää oli hieman epävakainen. Lomassa sisältyi sopivasti nähtävyyksiä, mutta vietimme myös rentoja allaspäiviä. Hotellilla järjestettiin myös tasokkaita jumppia ja kävimme muutaman kerran niissä ystäväni kanssa. Hotellilta oli myös lyhyt kävelymatka Kolymbian kylään, jossa saatiin tehtyä tuliaisostokset. Löytyipä sieltä myös Benettonin tehtaanmyymälä.

Eikä tietenkään voi unohtaa ihania kissoja.

Onkos moni teistä lähdössä syyslomalla reissuun?