Miehen siskon perheelle tein toisen paperinarukranssin, tällä kertaa vain ohuesta paperilangasta. Jätin mahdollisimman simppeliksi, niin saa sitten itse koristaa halutessaan...
Lopuksi vielä ystäville styrox-pohjan päälle huovutetut kranssit.
Tähän tein koristeet ohuesta valkoisesta juuttinarusta, paksusta askarteluhuovasta ja puunapeista. Tuli niin kiva, että teen vielä joskus (ehkä) itsellekin...
Valkoiseen taas laitoin vain ohutta hopeanarua ja keskellä puinen piparkakkukoriste vanhasta joulukortista.
Ja lopuksi vielä vähän omaa turhautumista : Jostain syystä tällä hetkellä ärsyttää suunnattomasti oma mielikuvituksen puute! Yritän välillä keksiä jotain ihan omaa ja ihan itse, mutta huomaan ennen pitkää että kaikki on yhtä toisten ideoiden kopiointia. Ja eniten ärsyttää se, että pää on täynnä ideoita, mutta kun esim. aplikaatiokuvia piirtäessä niistä ei koskaan tuu lähellekään sitä mitä pää kertoo. Ja muutenkin taidan olla vähän hitaastilämpenevää sorttia, kun kaikki muotivillitykset on ehtineet mennä jo, kun minä viimein innostun ja tykästyn niihin (tai saan toteutettua lopulta). Ja tänään taas tuskastutti (ja ehkä tämän koko tuskan aiheutti) se, että luulin löytäneeni erikoisen ja ihanan takkikankaan/idean kevääksi pojalle ja yhtäkkiä eksyin blogiin, jossa sellainen just samanlainen oli tehty jo vuosi sitten!! Eli aina ei edes tajua kopioineensa. Ääh. Että pitemmittä puheitta; ei musta kyllä mitään taitelijaa tulis! Alan pikkuhiljaa ymmärtää taiteilijoiden kuuluisaa "luomisen tuskaa". Ihan älyttömästi saa käyttää aikaa ideointiin ja suunnitteluun jos meinaa jotain omaperäistä ja uutta keksiä. Tai ehkä musta just tuon takia ei tuliskaan, kun mulla niitä ideoita ei pulpahda mistään, mutta todellisilla taiteilijoilla/suunnittelijoilla, ym varmaan tulee ideoita vähän helpommalla...
Huh, kyllä helpotti. Ainakin sen verran, että voin taas palata kopioideni pariin ;)
