yhdestä kolmeen

Viikonloppuna tapahtui sellaista, että päässäni alkoi elää uusi tarina. Se alkoi päänhieronnasta ja yhtäkkiä ajatus lähti kasvuun ja piti kirjoittaa pieneen mustaan vihkoon. Ehkä jopa kauhugenreä, se olisikin veikeää.

Käynnistin myös toisen ei-niin-mun-jutun eli spefin (speculative fiction) kirjoittamisen. Ihan huvin vuoksi. Se on ollut aika vapauttavaa, koska sen suhteen mulla ei ole niin korkealla rima. Tämä lähti liikkeelle yhtä raapaistusta spefi-novellista, jossa oli muunmuassa hirvi.

Että nyt on kolme täysin erilaista kirjoitusprojektia, joiden välillä loikin.

uudelleen ja uudelleen

Ah, mitä aallokkoa.

Pohjalta on nousti ja uudelleenkirjoitus käynnissä. 20 000 sanaa muodostavat nyt selkärangan tarinalle, jota ryhdyn lihottamaan varastokansiosta.

Huomaan, että olen hioja. Kirjoitan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kunnes löytyy se "kulma", jota haenkin. Vanhoja versioita on muuten hauskakin lukea, näkee että kehitystä on tapahtunut.

Muutaman muun kirjoittajabloggaajan tavoin olen ottanut tavoitteeksi Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailun, jonka eräpäivä on siis ensi maaliskuun lopussa. Välitavoitteena on ensimmäinen versio joulukuun puoliväliin mennessä. Naputellaan, kaverit!

bye bye

Aloitan alusta. One-linerista synopsikseen ja siitä eteenpäin.

Ehkä kristallisoituu jotain. Ainakin yhden sivuhenkilön eliminoin.

Näillä mennään taas pari päivää.

miksi

Olen umpisolmussa. Olen tuottanut kymmeniä tuhansia sanoja käsittämätöntä tauhkaa, jossa ei ole mitään järkevää juonta. Nyt on otettu iso luuta esiin ja ruvetaan seulomaan löytyisikö sieltä kaiken seepostelun keskeltä jotain, jota voisi kutsua punaiseksi langaksi. Päähenkilö on, juu, mutta mitä hän haluaa? Noin oikeasti? Olla onnellinen? Ei olla yksinäinen? Pelastaa avioliittonsa? Vai tuhota sen? Kadota maailmasta? Unohtaa kaiken?

Miksi, oi miksi, olen taas tässä kohtaa?

Menen lämmittämään portviiniä. Perkele näitä ihmisen harrastuksia.