Risutarhasta kukkatarhaksi

Aittapihan piti olla sellainen selkeä kukkapenkitön alue, mutta syksyllä tilanne muuttui. Ensin sinne tuli vähän sipulikukkia, jotka alkavat nyt nousta. Piti käydä vanhasta kirjoituksesta lukemassa, mitä tuli istutettua.

Ensimmäisen kiven juureen ilmestyivät krookukset. Nyt näyttää siltä, että jotain muutakin matalaa kukkaa voisi sopia kiven koristeeksi.

Kevättähdet kukkivat verkon takana tammen juurella. Eikä verkkoa otetakaan ihan heti pois, sillä erityisesti tammen kuori menisi heti yksien sarvipäiden suuhun.

Maasta tunkee edelleen angervon alkuja, joita pitää kurittaa vuosittain. Samalla siistimme tuon vallin reunat, joilla saa kasvaa syreeniä. Yksi pensas saa olla paikoillaan muistona ajasta, jolloin aittapiha oli pelkkä pusikko.

Aittapihalla kevät tulee hieman myöhemmin, mutta kovaa vauhtia toisen kiven juureen alkavat syksyn istutukset nousta. Laukat ovat jo isona tupsuna, mutta tulppaanit, narsissit ja hyasintit ovat vielä kovin pieniä.

Kolmannen ja neljännen kiven väliin nousevat iirikset ja helmililjat, mutta neljännen kiven juureen istutin särkyneet sydämet. Messuilta tuodut juurakot kasvoivat vauhdilla ja kukkivat jo täysillä. Uskalsin istuttaa ne jo tämän kesäisen lämmön myötä. Tietysti tänne tarvitaan nyt myöhemmin kukkivaa perennaa, joka peittää särkyneensydämen kuihtuvat varret. Ja varmaan ihan vähän jotain muutakin sopii joukkoon. :D

Aittapihalta näkee mukavasti myös syreenimajaan, joka myös vihertyy ihan silmissä. Tämä kuva on kahden päivän takaa, joten nykyinen näkymä on vielä vihreämpi.

Silmä tottuu nopeasti uusiin näkymiin. Vanhojen vaahteroiden kaato viime vuonna tuntui silloin isolta muutokselta, mutta nyt niitä ei osaa enää kaivata.