Etutarhan elämää

Kesävieraille leivoin (Isäntä murskasi keksit) vadelmakakun oikein isolla määrällä vadelmia. Eipä siitä jäänytkään mitään jäljelle, vuorokaudessa se oli mennyt kokonaan. Ei tämä mitenkään tuohon aiheeseen liity. Tämä oli vain tällainen populistinen mielenkiinnon heräte.

Eikä tämäkään sammakko missään etutarhassa ollut, vaan kasvitarhassa, mutta se oli niin komea, että piti ottaa ihan siksi kuva. Raukka on aivan kasvisilpun peittämä, sillä se raivuutyö on jo ollut käynnissä.

Etutarhassa on välillä oikein leppoisaa. Tarha on aivan liian pieni kaikille eläimille, mutta vuohet haluavat ehdottomasti viettää siellä aikaa kanojen kera, joten päästämme ne sinne välillä seurustelemaan.

Tiput kasvavat, eikä niillä ole enää hentoista untuvaa kuin päässään. Vielä tarvitaan emon suojaa, sillä maailma on niin valtavan suuri ja ihmeellinen paikka.

Isommat tiput ovat jo tosi isoja. Kukkopojilla alkaa olla sinivihreitä sulkia isänsä tapaan ja kanatiput näyttävät ihan pienikokoisilta kanoilta jo.

Välillä on niin lämmintä, että on parempi vain maata reporankana.

Eikä tarvitsisi tulla heti häiritsemään, tuumii Käpy.

Leif on nyt parven täysivaltainen kukko. Vaikka sillä ei ole vielä kannuksia laulusulista puhumattakaan, se on jo lunastanut paikkansa ja osoittautunut hyväksi tarhan isännäksi.

Leifin laulu eli kiekuna taas on hmm tuota aivan omanlaisensa. Sekoitus kukkoa, varista ja vinkulelua.

Taas huusimme kilpaa

Olimme taas huutokaupassa. Ja ilman muuta jotain tarttui mukaan. Jo aiemmin huomasin, että listalla oli klassista musiikkia tarjolla, joten sitä menimme hankkimaan. En saanut huudettua kuin tämän pinon. Iso laatikollinen meni isompaan hintaan, eikä se setä, joka kanssani huusi kilpaa, näyttänyt ollenkaan siltä, että olisi luovuttanut, joten minä luovutin. Mutta onhan tässä jo jonkin verran kuunneltavaa.

Nyt olemme myös näitä kokeilleet ja hyväksi todenneet. Soitin toimii, kaiuttimet myös, eikä levyissäkään ole pahemmin sanottavaa. Trenkituvassa näille ei niin paljon ole tilaa, mutta myöhemmin salissa tai kirjastossa soi Bach ja Offenbach.

Ryijy ei näyttänyt kenellekään kelpaavan, joten huudettavahan se oli. Tämä käy hyvin jompaan kumpaan yläkerran kamariin, joten ei se mikään hukkaostos ollut. Eikä ollut ainakaan hinnalla pilattu.

Huusin muutaman lautasenkin ja himmeän maljakon.

Niiden mukana tuli taas tarpeettomiakin. Tuskin löydän mistään edes kukkapurkkeja näin paljon, että tulisivat käyttöön.

Isäntä huusi itselleen nahkasaappaat. Taitavat olla kyllä hivenen reilut, mutta mahtuu sitten sukka poikineen niihin.

Tähän mennessä olemme tuhlanneet jo 69 euroa näihin kahteen huutokauppaan. Kauheaa rahanmenoa! Olisin mielelläni huutanut myös tupakellon ja pihakaluston, mutta pihiys voitti. :)

Outouksia

Lopulta selvisi, että mysteerikasvi kivipenkissä olikin se sama virginiantädyke, jota kasvaa parissa kohtaa muuallakin. Ihan nättihän se on ja saa olla tässä uudessa paikassaan. 

Kun siirsin syysleimuja, joukkoon olikin tullut myös jotain muuta, tämä keltainen sormustinkukka. Hyvin se siellä joukossa menee.

Mansikkapinaatti tekee jo punaisia "mansikoita". Ne ovat ihan hyvän makuisia mietoja marjoja.

Ja oudoimmatkin taimet alkavat osoittautua tunnistettaviksi. Keskimmäiset taimet ovat vielä mysteeritaimia, mutta varmaan nekin selviävät lähiaikoina. Kasvimaalla olisi taas raivurille töitä. Jostain syystä laatikoiden ulkopuolinen kasvu on voimakkaampaa. Ymmärrän oikein hyvin, että muovilla on yritetty hillitä näiden villiä kasvuvoimaa. :D

Pujoa ja nokkosta vaan riittää

Kun olimme humputtelemassa Raumalla, sattui Kivimäessä outo juttu. Nimittäin satoi oikein kaatamalla hetken aikaa. Sade toki oli toivottu, mutta ne kaikki tyykit ja tilkut olivat silloin ulkona. Eilinen meni sitten niiden kuivaamiseen narulla ja kuivurissa. Ja sitä kuivattavaa olikin aika paljon. Tänään olemme kitkeneet. Ja sitäkin on ollut todella paljon. Trenkituvan penkissäkin oli vaikka kuinka paljon pujon ja nokkosen alkuja kaiken vesiheinän ja jauhosavikan ohella. Mutta ei ole enää.

Seuraava liljakin alkaa jo kukoistaa. Tämä olikin puulilja, joka on päätään pidempi muita.

Ja ruusut kukoistavat niin kauniisti. Näistä kahdesta tulee mieleeni satu Lumivalkosta ja Ruusunpunasta, jotka ottivat karhun kotiinsa. Karhusta tulee lopulta prinssi ja toinen siskoksista saa hänet puolisokseen. Siskokset saivat nimensä ruusupensaiden mukaan, jotka kasvoivat molemmin puolin portaikkoa.

Kuivurin lähellä oleva penkki näytti vielä aamupäivällä melko runsaalta.

Nyt se on huvennut kovasti, kun pujot ja nokkoset saivat häädön. Tästä taidan siirtää tuon tädykkeen ja sitten tämä on valmis tuhottavaksi.

Tuo korkea on japanintatar, enkä vielä tiedä sen kohtaloa. Sehän on kova leviämään, joten sille pitäisi olla joku sellainen paikka, missä se ei pääse määräänsä enempää saamaan tilaa.

Viittapenkkikin näyttää jo ihan mukavalta, kun siinä ei kasva niin valtavasti turhia kasveja. Joku vuosi pitää ottaa se kokonaan ylös ja puhdistaa vuohenputkesta ja noista muista röhiläistä.

Kasvihuoneen vierellä olevat penkit saivat myös kunnon käsittelyn. Minä kiskoin pujot ja Isäntä sai hoidella nokkoset, sillä hänellä olivat paremmat hanskat.

Täälläkään ei ole enää liian monta kasvia, nämä varmaan löytävät paikkansa jo olemassa olevista penkeistä.

Toisen portin viereinen mesimarjapenkki on myös melko tyhjä. Sieltä siirrän vielä nämä valkoiset ukontulikukat parempaan paikkaan. Seljakin on ihan hassussa paikassa omenapuun alla, mutta sen siirtäminen saattaa ollakin vaikeampaa. Kuulin muuten sille uuden nimen, joka ei ollenkaan imartele sitä: "paska-pihlaja".

Mesimarjalaatikko siirtyy kasvimaalle ja nuo kauniit vuohenkellot putkahtelevat varmaan kuitenkin jossain muualla, joten tästä ne voi hävittää.

Vihtori pitää kitkemisestä, kunhan saa jahdata kitkevää kättä, liikkuvaa kasvia tai vaan muuten seurata lähistöllä.

Nämä keijuangervotkin olivat jo saaneet paljon kavereita, jotka saivat siirtyä muualle. Nyt taas erottaa, missä on pensaita.

Tällaisen suuren näkyvän muutoksen jälkeen näytti oikein hyvältä. Ehkä sittenkin tämä voi olla hallittu kokonaisuus jonain kauniina päivänä tulevaisuudessa. Ja helpottaa ihan nyt muutenkin, kun se lupaamani puutarhaesittely on jo ensi viikolla.

Huutokaupasta kannettua

Kävimme päiväreissulla Raumalla. Iltapäivän rantailun jälkeen menimme vielä huutokauppaan, josta arvelin löytyvän hyviä mattoja tulevaan saliin tai kirjastoon. Mattojen hinnat nousivat liian korkeiksi budjetillemme, mutta paljon löysimme tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Yhdessä laatikossa oli separaattori ja sen halusin ihan ehdottomasti. Ja huudettua se tulikin. Muilla näytti olevan hauskaa, kun olin niin innoissani saadessani tämän huudettua.

Näitä peräruiskekannuja oli pari samassa laatikossa. Ne pääsivät jo yhden olemassa olevan kannun kaveriksi vessaan.

Laatikossa oli myös kuparinen hiilipannu eli sängynlämmitin.

Myynnissä oli myös levysoittimia, joten päätimme hankkia sellaisen talossa olevan viallisen tilalle.

Yhdessä laatikossa oli tällainen kuparinen lamppu, jonka päätin huutaa. Sen laatikon kanssa oli pakko ottaa toinenkin laatikko, joten ylimääräistä tavaraa tuli melkoinen määrä.

Laatikossa oli myös Gustavsbergin Saukko-lautanen. 

Pari tuhkakuppia.

Kastikekulho.

Pieni hirsimökki.

Kuparisia esineitä.

Lamppuja.

Vanhoja lehtiä.

Lasiesineitä ja harppi.

Kaksi kehystä.

Kisamaskotti Lahden mm-kisoista vuodelta 1989.

Toimiva seinäkello.

Pari puhelinta.

Television jalusta.

Pari tinaista kynttilänjalkaa.

Sorruin vielä muutamaan irtohuutoon.

Emme ihan puille paljaille sentään joutuneet, vaikka näin valtavasti tuli tavaraa hankittua. Kasöörin piti laskea ihan toiseen kertaan, kun loppusumma oli niin pieni. Ei se siitä toisella kerrallakaan noussut sen suuremmaksi. Suuri osa meneekin suoraan kirppikselle myytäväksi, sillä näin paljon sentään emme tarvitse lisää tavaraa.