Höttöä ja haperoa

Päätimme pistää otsonaattorin puhaltamaan koko talossa, mutta sitä ennen piti poistaa eteisestäkin kaikki mahdollinen huokoinen materiaali.

Ja koska et vielä ole kauhistellut tarpeeksi, saat lisää materiaalia siihen. Me olemme tähän jo tottuneet, sitä nyt vaan on ollut kaikkialla.

Tässä vielä yksi kasa lisää. Mutta näyttäisi siltä, että muovimaton poistamalla ongelmakin poistuisi.

Innolla revimme mattoa pois. Maton alla oli huokolevy.

Purimme myös pois eteisessä olleen lastulevy-rima-virityksen.

Tähän oli tehty seinäke, johon vessan ovi oli kiinnitetty.

Vessan ovi pääsi takaisin paikoilleen.

Huokolevyn alla oli linoleumikerros.

Sen alla oli sanomalehteä ja toinen linoleumikerros. Vuonna 1964 oli tehty tuo viimeisin linoleumiremontti.

Porrasaskelmallakin oli vielä osittain jäljellä tuota alinta linoleumia.

Seinän vieressä oli lattian huokolevykin murentunut, mutta sen alla paljastuikin jotain muuta kuin kissan aikaansaannoksia.

Lankut olivat aivan haperoa seinän vieressä. Kostuneet kohdat näkyvät linoleumissa hyvin murtumisena.

Vaurio oli kuitenkin pelättyä pienempi. Vain muutaman lankun pää oli täysin hapero. Niihin voi laittaa myöhemmin paikkapalat. Eri asia on sitten lattian eristeet.

Koska vaurio oli seinän vieressä, oli syyllinen varmasti seinässä. Ja niin se olikin. Samalla kyllä paljastui kaunis pystypanelointi talon puolella, mutta huonokuntoinen vaakapanelointi kuistin puolella. Ja siellä sisällä oli aivan mustaa. Vuodon on aiheuttanut talon ja katon välinen kattokulma, joka on joskus vuotanut näköjään ihan kunnolla. Vielä ei ole täysin varmaa, onko nykyinen katto pitävä.

Päätin kurkata myös vessan edustan lankkujen alle. Kas, siellähän oli styroksia. Ja oli siellä vuorivillaakin sekä rotankolo.

Lankut on sahattu poikki, kun vessa on tehty, joten ne on helppo nostaa ylös tälläkin kertaa, kun korjaamme syntyneet vauriot vessan läheltä. Mitään hirvittävän pahaa ei tuosta kolosta vielä ainakaan näkynyt.

Katon vuotopaikka näkyy vessan katossakin länttinä. Se ei ole kyllä meidän aikanamme ollut märkä, mutta koko vessa menee varmuuden vuoksi purkuun ulkoseinää myöten.

Ulkopuolellakin näkyy, että tuo kohta on ollut ongelmallinen. Maali on irronnut seinästä. Edelleen nurkka on paha, nyt sadevedet johdetaan tuollaisella pellillä nurkasta alas. Ei mikään esteettinenkään ratkaisu ollenkaan.

Kuistin toisella puolella on luultavimmin myös jotain ongelmaa.

Nyt sen huomaa oikein käytännössä, miten vesi voi saada paljon tuhoa talossa. Onneksi kuitenkin tuo katto on tehty niin ajoissa, ettei koko talo ole tuhoutunut. 

Kukkia, kaivoja ja kohopenkkejä

Monet naapurit ovat käyneet tsemppaamassa ja rohkaisemassa, että tästä saatte vielä hyvän paikan. Ja että kannattaa aloittaa jostain pienestä, niin pikkuhiljaa tulee valmista. Aloitin sitten tällä kertaa kevätkukista. Laitoin trenkituvan edessä olevalle yhdelle isolle kivelle vanhaan kuhmuiseen uunivuokaan narsisseja ja sammalta.

Talon nurkalla olevalle pyöreälle kivelle laitoin narsisseja kattilaan. Laitoin hieman sembramännyn havuja pediksi, ettei olisi niin yksinäisen näköistä.

Sittenhän oli taas tiedossa harvavointia. Pihassa, jossa ei ole haravoitu pariin vuoteen, on aika raskas haravoida, koska pitkää kuollutta heinää on niin paljon. Se on sellaista takkujen aukikampaamista. Pihahuoneesta Isäntä otti vanhat jääkaapin ja pakastimen kaatopaikkakuormaan. Ja sitä jätettähän siihen kuormaan taas riitti. Ja yksi kuorma lähti vielä kotimatkalle mukaan, kun kaatopaikka oli jo kiinni.

Etupihalla haravoidessani huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan. Oliko siinä joku laatta vai?

Kyllähän tuo nyt kaivon kannelta näyttää hyvin vahvasti. Vielä emme avanneet sitä varmistuaksemme, että se on se kadoksissa ollut likakaivo. Mutta kyllä se varmaan juuri se on. Alapihalla on muuten ollut aikoinaan vinttikaivo. Se olisi kiva palauttaa ihan koristemielessäkin.

Pihatietä ei ole paljon käytetty viime vuosina. Ei varmaan olisi iso työ saada sitä kuntoon, poistaisi vain pintakerroksen ja laittaisi hiekat.

Päädyn suuri perennapenkki siistiytyi kummasti haravoinnilla. Ihan vahingossa katkaisin myös yhden pionin alun. Kyllä harmitti.

Istutuksen keskellä on kolmionmuotoinen betonista tehty vesiallas. Sen päällä on muovia, mutta ei se mitään vettä pidä. Pohjalla kasvaa jo tarha-alpia. Olisihan se somaa, jos tuossa olisi vesiallas ja pieni suihkulähde lirisemässä.

Haravointi kyllä kummasti kohensi pihan ulkonäköä. Mutta sitä työtä kyllä riittää vielä pitkäksi ajaksi.

Tien vieressä on pitkä perennapenkki, jossa jo näytti olevan monenlaista elämää. Tuo musta raita on tietysti sitä styroksia upotettuna ja käärittynä mustaan muoviin.

Haravointijätettä tuli monta kasaa. Se on materiaalina kuitenkin parasta mahdollista kohopenkin perustaa. Isäntä kävi siivoamassa keittiötarhasta pienen alueen styroksista ja muovista penkkejä varten. Niitä styrokseja on muuten kolmessa kerroksessa. Niiden alla on muovia moninkerroin. Ajattelin vaan kertoa...

Pohjalle tuli risuja ja karkeampaa tavaraa.

Risujen päälle laitettiin kuivaa heinää ja pikkurisuja.

Päällimmäiseksi kumottiin kunnon kerrokset lehtiä. Seuraavalla kerralla haemme navetasta vanhaa lantaa kerrokset noihin kasoihin. Sen päälle tulee vielä multa. Laitoimme kuormalavat kasojen päälle painoksi, ettei tuuli niitä vie mennessään.

Näinhän sitä pikkuhiljaa tuleekin valmista, kun jostain nurkasta aloittaa. Oikeassa olivat naapurit.

Puu kaatuu!

Tulipa sitten aika kaataa niitä puita pihalla. Päätimme kellistää ensin tuon kallellaan olevan männyn, sembramäntyhän se virallisesti on.

Minä jäin sopivan matkan päähän katsomaan virallista toimitusta. Isäntä lähti kaatohommiin, hän kun oli metsurin huonetta ja sukua. Oli ainakin selvää, mihin suuntaan puu oli kaatumassa.

Yritin linssin läpi tihrustaa, mihin Isäntä sen loven oikein teki, mutta kävi selväksi, ettei hän lovennutkaan puuta. Ja sitten tarvittiinkin vähän kirvestä avuksi kiilaamaan koloa. Oli sahakin jäänyt kiinni.

Kaatuihan se mänty lopulta komeasti rytisten.

Juurista näkee, miten paljon ne jo olivat ilmassa. Joku suurempi myrsky olisi taatusti kaatanut puun ja nostanut vähän pihaakin ilmaan. Kannosta laskimme, että puu oli ainakin 70 vuotta vanha.

Mäntyä ei karsittu. Muita puita ei sinä päivänä kaadettu. Jo yksikin puu kävi liian kalliiksi. Valitettavasti. Vaikka Isäntä onkin metsurin huonetta ja sukua.

Ei muuta. Paitsi, että joskus tuosta männystä tulee pihaan pöytä ja penkit. Kunhan on varaa ostaa moottorisaha.

Kirjaston lattia

Kun Isäntä irrotteli makuuhuoneen lattian kovalevyjä, minä irrottelin niitä kirjastosta. Niin, loppujen lopuksi päädyimme siihen, että tästä huoneesta tulee kirjasto-työhuone, ja hieno sohvakalusto pääsee saliin. Näin tästäkin huoneesta tulee yhtenäisempi ja tilaa on paremmin. Ja mikä parasta, kaikki kirjat pääsevät hyllyille.

Nykyisiä hyllyjä ei varmaan voi käyttää, koska ne ovat liian harvassa. Jos säästämme monet Kivimäen kirjoista ja lisäämme vielä omat varastomme, hyllyjen pitää olla aika taajassa, jotta kaikki mahdolliset kirjat pääsevät hyllyille. Näiden hyllyjen lisäksi yläkerrasta tulee tänne kirjakaappi. 

Ja kun värejä olemme miettineet, olemme päätyneet vihertävään. Ja jos laitamme tapettia, se tulee olemaan tämä Jugend-kausi. 

Niinpä oli hieno hetki purkaa tätä lattiaa, kun sieltä tuli esiin kaunis vihreä lankkulattia. Jonkin verran alta pilkistää aikaisempaa väriä, joka on samaa ruskeaa, jota makuuhuoneessa on.

Mutta olipa hassu paikka toisen hyllyn alla. Aivan kuin tuossa olisi ollut tulisija. Mutta takana on vain seinä ja palomuuri. Kyllä tuo vaan on oikeasti ollut uunineduspellin paikka. Makuuhuoneessa tuossa nurkassa on se nurkkamallinen kaakeliuuni. On siis täysi mysteeri, miten tuossa on ollut aikoinaan tulisija. Onkohan se ollut niin, että luukut ovat olleet kirjaston puolella ja itse uuni ollut makuuhuoneessa?

Kovalevyn alla oli pieniä palasia sanomalehteä tasoittamassa lankkujen välisiä kohtia. Uutiset olivat hyvin hauskoja, vaikka itse asia ei niinkään. Nancy on käynyt temmeltämässä Osakassa pahoin seurauksin. Ja vuosiluvusta 1961 saattoi päätellä, että silloin oli tuo lattiaremontti tehty. Ihmettelin vaan, miksi lehti oli Savon Sanomat. Se kun on aika kaukaa haettua näin Satakunnasta katsoen.

Putkia, pattereita ja pinkopahvia

 Sillä aikaa, kun järjestelin trenkitupaa, isäntä lähti irrottelemaan putkia ja pattereita makuukamarista. Kun savuin paikalle, olivat tapetitkin kahdelta seinältä jo häipyneet. Tarkoitus oli kyllä poistaa vain päällimmäinen kerros, mutta isäntä oli ottanut vähän rohkeammalla kädellä. Nyt näillä seinillä on tuollainen vanha kovalevy tai jokin sen sorttinen.

Minä siirryin sitten tapettihommiin ja Isäntä jatkoi putkien ja patterien irrottamista. Eniten työtä oli vesien pois saamisessa. Melkoinen määrä sieltä vielä tuli, vaikka olimme jo aiemmin muka tyhjentäneet verkoston.

Kylläpä putkista sitten tulikin aika karmeaa litkua. Pikimustaa mönjää tuli ämpärikaupalla. Taisi lämmitysjärjestelmän uusiminen olla sittenkin kannattava ajatus.

Tapettikerroksia olikin aika monta. Pinkopahvejakin oli monessa välissä.

Yhdessä välissä oli kerros sanomalehteä. Mielenkiintoisia uutisia näytti olleen silloin. Kiinnosti kovasti tietää, miltä vuodelta uutiset olivat.

Löytyihän se vuosilukukin: 1936. 

Pinkopahvi oli revennyt oven vierestä, joten alimmankin kerroksen joutui ottamaan pois. Mutta tuo paperi saa jäädä olemaan muistona menneestä. Tässäkin huoneessa on ovea siirretty, mutta eiköhän tuo siirto saa jäädä olemaan.

Hirret ovat kunnossa, samoin välisammalet.

Pattereiden tyhjennyksen jälkeen ne irrotettiin, samoin kaikki vesiputket. Tuntuihan se hieman ontolta, nyt ei paluuta ole enää samaan lämmitysjärjestelmään. 

Lattialla oli paljon sitä putkista ja pattereista tullutta mustaa mönjää, mutta se ei tässä vaiheessa haitannut.

Minä siirryin naapurihuoneeseen, ja Isäntä alkoi irrottaa kovalevyjä lattiasta. Alta palastui siisti lankkulattia. Lankut ovat 16 - 20 cm leveitä.

Väri on perinteinen keskiruskea, mutta ei ole vielä varmaa, vaihtuuko se. Katsotaan nyt. Huone pieneni, kun tapetit lähtivät. Varmaan tuo tummempi väri vaikuttaa. Ikkunat tulevat kyllä nyt paremmin esiin. Pitänee valita joku vähän tummempi tapetti.

Toisestakin kulmasta näyttää ihan kivalta. Kyllä puulattia vaan on kaunis.

Alkuperäisintä lattiaa näkyy uunin edustalla, josta on lattiaremontin yhteydessä poistettu etupelti.