Kaivo

Olisihan sitä voinut etsiä vaikka varvulla, mutta päätimme kokeilla ensin ihan kysymällä. Otimme silloin tuon edellisen asukkaan serkun yhteystiedot heidän täällä käydessään. Sitten keksimme kysyä heiltä. Luultavimmin jotain tietoa olisi kaivosta, jos sellainen jossain kerran on. Serkku kertoi, että kyllä se hänen näyttämässään kuvassa näkyy siinä navetan edustalla. No tokihan näkyy, kun vain tajuaa katsoa.

Toisessakin kuvassa se näkyy. Selvä kaivohan tuo on, jos ymmärtää sen olevan kaivon.

Vuosien saatossa ulkonäkö on kuitenkin muuttunut, enkä kyllä tätäkään kuvaa katsoessani tajunnut ollenkaan katsovani siinä kaivoa.

Eikä nykyinenkään ulkonäkö juuri anna viitteitä kaivosta. Mutta siinä sen nyt pitäisi olla kaikessa komeudessaan, jos tuosta nyt mitään komeutta pystyy löytämään kaikkien laatikoiden alta.

Nyt onkin enää hakusessa likakaivo. Sellainenkin täällä kuuleman mukaan on. Pitänee kysellä likakaivon tyhjentäjältä, hän sen varmaan varmimmin tietää.

Huonompien aikojen varalle

Olenkin jo kertonut, että Kivimäestä löytyy kaikkea hyvää. Todellakin kaikkea löytyy, niin hyvää kuin muutakin. Autotallista löytyy kaksi saavillista sauvoja joka lähtöön.

Navetan ylisillä on sitten se  varsinainen tarvikevarasto. Alusastioita löytyy useampi kappale ja noita tuoleja niihin yhtä monta. Rollaattoreja oli 19, joista kaksi on jo löytänyt uuden kodin, yksi pyöräkelkka, joka myös lähti viikko sitten. Pyörätuoleja on useampi.

Sairaalasänkyjäkin on kaksi. Ei siis mitään hätää, jos sairastuu, välineitä kyllä löytyy. Edellinen asukas oli toimittanut näitä köyhempiin maihin, mutta vielä oli jäänyt varastoa jäljelle. Keväällä näitäkin tulee kirpputorille myyntiin, kunhan saamme kunnon inventaarion tehtyä ja muovihuoneen siivottua.

Vanhat ja uudet vehkeet

Trenkituvalta löytyi vanha imuri, jolla pitää välillä imuroida hiirenkakkoja tai muuta ikävää. Täytyy sanoa, että tässä on kyllä kovempi ääni kuin imuteho, mutta kyllä se silti toimii.

Uusi käymälä toimii kuin junan vessa. Pahinta on kuitenkin, että muovi tuntuu aivan järkyttävän kylmältä istua, onhan tämäkin kylmää eristämätöntä kuistia. Mutta papanat häivyttävät hajut ja imevät itseensä kaiken. Ihan toimivaksi peliksi voi siis sanoa kahden viikonlopun kokemuksella.

Ostimme höyrypesurin, jolla tuleekin todella hyvää jälkeä. Nyt nuo pas- kakkaportaat ovat puhtaat, samoin katto ja seinät. Hidastahan silläkin on pestä, mutta puhdasta ja hajutonta tulee.

Pesin viikonloppuna vessan, joka ei toimi kuin junan vessa. Lavuaari alkoi vetää, kun sain nyhdettyä kaiken moskan siitä. Tästä vessasta tuli jätesäkillinen roskaa, mutta siinä ei ole vielä kaikki lääkkeet, jotka pitää viedä apteekkiin hävitettäväksi.

Pytyn säiliöön ei tule jostain syystä vettä, vaikka putket sinne menevät ja ovat auki. Pitää tutkia ja puhdistaa säiliö joku kerta. Itse pyttykin vetää heikosti. Tosin siellä oli se kuollut rottakin, tiedä sitten montako niitä jossain välillä on. Edellisellä asukkaalla oli pari pussia, toiseen oli laitettu pissapaperit ja toiseen kakkapaperit. Oli todella miellyttävää siivota.

Kauhukuvaksi laitan tässä vielä kuvan ennen siivoamista.

Tilan historiaa

Tiedonhaluisena ihmisenä olen penkonut jo kaiken mahdollisen tilaan liittyvän kirkonkirjoista. Siellä Kivimäki esiintyy 1800-luvun alusta alkaen torppareiden paikkana, kunnes 1879 paikalla asuneet torpparit muuttivat naapurikuntaan. Edellisen asukkaan isoisä osti paikan vuonna 1879 ja Kivimäestä tuli tila. Siihen kuului 17 hehtaaria metsää ja saman verran peltoa. Talo rakennettiin ensin suunnilleen nykyisen navetan paikalle, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen 1915-1920. Navetta on valmistunut vuonna 1927.

Talon päätykuisti oli siirron jälkeen harjakattoinen. Kuistin päällä on komerotilaa, jossa näkyy päätyseinässä vielä tuo harjakaton muoto. Nämä kaksi kuvaa otin viikko sitten vieraanamme käyneen pariskunnan kuvista keittiössä. Kasvilamppu teki kuvista vaaleanpunaisia, joten muutin kuvat mustavalkoisiksi. En huomannut kysyä, miksi kuvissa ei näy toista piippua. Eikä tullut kysytyksi myöskään niitä kaivojen paikkoja. Se kuistin nurkalla oleva kivi on vain kivi.

Jostain syystä harjakattoinen kuisti sai lähteä ja tilalle tehtiin pulpettikattoinen suurempi kuisti. Etupuolelle tuli lisätila, jossa oli hyvä säilyttää työvaatteita tuulettumassa ja kuivumassa.

Tilalla on ollut paljon erilaisia ja erikoisia eläimiä. Viimeisimpiä olivat kyyhkyset, joita navetassa majaili 150 kappaletta. Näistä hyödynnettiin pääasiassa sonta, jota ei kyllä kokonaisuudessaan hyödynnetty, koska sitä on vielä kasakaupalla olemassa. Edellinen asukas käytti vain luonnonlannoitteita, joten kyyhkyt hoitivat sen puolen.

Lampaita on ollut myös vielä viime aikoina. Viimeisimmät varsinaiset tilan tuotantoeläimet olivat 24 hiehoa ja 50 mullikkaa. Tosin määrä oli niin suuri, että viljelymaat eivät riittäneet karjan ruokkimiseen. Niinpä tila teki 70-luvulla konkurssin ja maat myytiin huutokaupalla.

Nämä kuvissa olevat kalkkunat ovat kyllä aika symppiksen näköisiä ja hyvin eläväisen oloisia. Navetan alapääty on nykyään erinäköinen. Ovien tilalla on ikkunat ja päädyssä liukuovet. Pakarituvan päädyssä on portaat vinttiin. Sekin on ihan asuttavaa tilaa, kunhan välipohja saadaan korjattua.

Talo on ollut vaalea ainakin siirron jälkeen. Vuorilautojen väri on vaihdellut enemmän.

Pihalla on ollut enemmän puita kuin nykyään. Piha laskee kauniisti kohti peltoa, ja jotenkin näkymä on sellainen, että voisi kuvitella olevansa rannassa.

Pärekattoinen navetta pysyi suorassa. Ikkunoita on edelleen tallessa, mutta monesta ruudusta puuttuu lasi. Niistä kyllä vielä saa korjattua ikkunat entiselleen.

Alla olevissa kuvissa näkyy, että aitta on ollut paremmin näkösällä. Pitää kaivaa se kaiken kasvillisuuden seasta, kunhan kevät koittaa.

Viimeisenä on vielä ilmakuva eri suunnasta kuin se aiemmin julkaisemani. Suulin laajennus on näköjään vastavalmistunut, koska sen katto erottuu tummana. Valitettavasti ottamani kuva on hieman heilahtanut, mutta näkee tuosta sentään jotain.

Makuukamarin kalusto

Tässä vaiheessa on varmaan mukavin puuha suunnitella kaikkea tulevaa. Olen jo miettinyt monesti, miten hyödyntää talosta löytyviä kalusteita. Niitä on hajautettu ympäri taloa, ja on kuin aarteenetsintää hakea samaa tyyliä olevia huonekaluja. Talossa on paljon jugend-tyylisiä kalusteita. Makuuhuoneessa on peili ja sen alla pieni kaappi, joissa on kaunis kaiverrus.

Kaiverruksessa on havunoksa, jossa on pari käpyä. Luontoaiheiset kuvioinnit ovatkin tyypillisiä jugend-koristeita. Suomalainen jugend on ollut kyllä aika pelkistettyä ja suoraviivaista. Ehkä tyypillisin suomalainen koriste on ollut kolme pystylinjaa ja kevyt yläkavennus. 

Peilin alla oleva pikkukaappi on samaa tyyliä.

Samaa sarjaa löytyy yläkerran makuukamarista. Siellä ovat nämä päästävedettävät sängyt.

Puolipyöreä pöytä lienee kuulunut samaan sarjaan, vaikka käpykuviota ei siinä olekaan.

Kamarissa on myös vaatekaappi samaa sarjaa.

Näistä voisi kyllä koota yhden makuukamarin kaluston. Luultavimmin nämä tulevat olemaan alakerran makuukamarissa. Jos makuukamarista puretaan myöhemmin tehdyt komerot, ei yksi kaappi riitä vaatesäilytykseen. Eli siihen pitää miettiä vielä jotain. Yläkerrassa on kyllä yksi suuri tumma lipasto, joka voisi käydä. Mutta minkälaisen tapetin sitten valitsisi makuuhuoneeseen?

Keittiösuunnittelua

Siivouksen yhteydessä poistimme jo sen baarikaappiviritelmän. Sen jälkeen keittiö alkoikin vaikuttaa isolta ja tilavalta. Keittiön ruokapöytäkalusto tulee jäämään pienen kunnostuksen jälkeen. Löysin yläkerrasta kolme sinivalkoista jakkaraa, jotka ainakin sopivat keittiöön, jos eivät ole olleet aiemminkin täällä. Patakaappi saa myös jäädä ja sen yläpuolella oleva lasiovinen kaappi samoin kuin tuo oikeassa laidassa näkyvä silitystuolikin.

Lattia tulee olemaan tummansininen, kuten se joskus aikoinaan on ollut. Tuo vaaleampi sininen on myöhempää perua. Keskellä lattiaa näkyykin tummempi viiru, kun viimeisin maalaus on tehty sen kaappiviritelmän jälkeen. Hellan kunto pitää tarkistuttaa. Alakaapistot lähtevät ja niiden tilalle tulee ehjät kaapit. En tarkoituksella sano, että uudet kaapit, koska siihen voi tulla oikeasti vanhat kaapit, jos sellaiset jostain valmiina löytyvät. Vesipiste tulee pysymään tuossa hellan vasemmalla puolella, mutta sähköhellan paikkaa ei ole vielä päätetty. Nykyinen hella on tuossa vasemmalla, johon juuri nyt ei näy. Laitoimme salissa olleen jääkaapinkin toistaiseksi olemaan sillä seinällä.

Yläkaapeiksi tulee tämä kaappiyhdistelmä, joka on viety kellarikomeroon. Tämä on ilmeisesti ollut ennen keittiössä juuri tuolla seinällä.

Kissat olivat raapineet seinän päällimmäistä huokolevyä niin, että alla oleva vanha tapetti on tullut hieman esiin. 

Uusi tapetti voisikin olla sitten Pihlgrenin ja Ritolan  Katinlieko 61967. Ainakin nimensä perusteella se sopii valtavan hyvin tänne, eikö vaan?

Pappilan peruja

Alusta alkaen minua on vaivannut, kun jotenkin talo on vaikuttanut pappilalta. Eihän se millään muotoa ole voinut olla pappila, kun se on aivan syrjässä kylältä, eikä mikään ulkoinen viittaa siihen, että täällä ikinä olisi ollut pappila. Kuitenkin kirjahyllyt pursuavat hengellistä kirjallisuutta ja seinillä oleva taide on hyvin kristillistä.

Pappilamaisuus ei kuitenkaan ole mitenkään huono asia, päinvastoin. Vanhat pappilat ovat idyllisyydessään aivan omaa luokkaansa. Lainasin kirjastosta kirjan Suomalaiset pappilat ja aloin tutkia hieman, miten tuota tunnelmaa saisi lisää taloon.

Talon rakenne onkin vanha pappilan rakenne. Alakerta on tehty hyvin pitkälti juuri tällä kaavalla. Lisänä ovat vain kuisti, jonka kanssa eteinen on yhtä tilaa sekä portaiden alla oleva pesutila ja keittiön isot komerot.

Sunnuntaina emme ehtineet siivota, kun talolla kävi vieraita. Mutta nämä vieraat kertoivatkin paljon talon ja asukkaiden historiasta. Mies oli edellisen asukkaan serkku, jo itsekin melko iäkäs. Talossa on tosiaan paljon pappilan peruja, kuten esimerkiksi salongin biedermeier-kalusto. Edellisen asukkaan äiti oli papin tytär ja tuonut kaluston pappilasta tullessaan. Tuolien pohjassa on nimi ja paikkakunta, josta nämä ovat peräisin.

Salonki on hieman ahtaan oloinen, eivätkä kauniit huonekalut oikein tällä hetkellä näytä mahtuvan kunnolla. Pitää keksiä joku hyvä ratkaisu. Ajattelinkin, että ainakin tämä kaappi voisi hyvin olla salin puolella paremman serviisin kaappina.

Salissa ehdin hieman järjestellä tavaroita. Pöytä oli levitettynä suureksi, mutta nyt ainakin vielä klaffit saavat olla pois käytöstä. Loppujen lopuksi tämä talo ei niín suuri ole, kun tarkemmin katselee. Salikaan ei ole koolla pilattu. Sitä tarkemmin pitää miettiä, mikä minkäkin huoneen funktio on.

Yläkerrassa on paljon kalusteita, joita voisi kunnostaa käyttöön. Jos saliin keräisi näitä jugend-kalusteita. Tämä sohva pitäisi päällystää ja jostain löytää toinen päätykaappi.

Yläkerrasta löytyy myös näitä tuoleja neljä, mutta jokainen tarvitsee jotain korjausta tai päällystämistä. Alakerrassa oli jo kaksi hieman erilaista jugend-tyylistä tuolia, joten sitten pöydän ympärille saisi jo kuusi istuinta. 

Salissa voisi olla yksi kirjahyllykin. Yläkerran vanha kirjakaappi olisi aika hieno huonekalu saada esille.

Jos salista tehdään jugend-tyylinen, on tapettivalinta sitten ehdottomasti tämä Pihlgren ja Ritolan vihreä Jugend-kausi.

Toinen vaihtoehto olisi se, että tuo kaunis salongin kalusto tulisi saliin ja salongista tulisi kirjasto ja työhuone. Jospa vaikka keskittyisi seuraavalla kerralla enemmän siivoamaan vielä toistaiseksi. Ensi kerralla otammekin isommat aseet käyttöön. Ostimme höyrypesurin, jolla pitäisi saada lika irtoamaan hyvin lautojen välistäkin.

Entistä loistoa ja tuhoa

Viime kerralla käydessämme Kivimäessä löysin edellisen omistajan ottamia kuvia. Ensimmäinen kuva on siitä samasta altaasta, josta viime kirjoituksessa oli kuva. Tämä on otettu vuonna 2008 raparperin kukkiessa.

Tältä näytti viime vuoden syyskuussa.

Viinirypälekasvihuoneessakin oli lammikko ja kesäkukkaistutukset. Jos oikein tarkkaan osaat katsoa, voit nähdä myös yhden kissoista.

Viime syksynä lammikko oli tyhjä, muovit repsottivat ja kukkien tilalla oli kiviä. Mutta viiniköynnökset kasvoivat ja tuottivat runsaan sadon, kuten myös karhunvatukat.

Navetan kyljessä oli koko kylän edistyksellisin karjakeittiö. Navetan katto taas olisi vaatinut jo silloin pikaista korjausta. Styroksilaatikoitakin näyttää olleen kaikkialla jo silloin.

Karjakeittiö paloi keväällä 2010, eikä siitä jäänyt kuin perustukset ja paljon roskaa.

Vakuutusrahoilla oli hankittu sitten tämä muovihuone siihen tilalle.

Vuonna 2008 talo on ollut kaunis tuoreessa maalissaan. Omenapuut tien varrelta ovat kuolleet liiallisen leikkauksen seurauksena.

Viime syksynä talo oli kaunis kuin ennenkin, omenapuut kasvaneet ja pihapuutkin nostaneet latvansa korkeammalle.