Virva Seljan yksityisasia

Ajatukseni oli lukea neljä ensimmäistä Selja-kirjaa ja siinä vaiheessa kirjoittaa lukemastani täällä, mutta halusinkin pysähtyä luettuani Virva Seljan yksityisasian. Virva Seljan yksityisasia on tähän mennessä kiinnostavin Selja-kirja, joskin olen kyllä pitänyt kovasti kahdesta aikaisemmastakin osasta. Kirjoitin post-it lapuille joitakin ajatuksia, kirjan henkilöhahmoista, hahmottelen jotakin tähän.
Kolmannessa Selja-kirjassa Rea Seljan henkilöhahmo saa uutta syvyyttä. Ensimmäisessä kirjassa, mennessään naimisiin Riku Seljan kanssa, Rea Selja on 28-vuotias sairaanhoitaja. Hän on tarkkanäköinen ja huolehtiva, hyvää tuottavaa energiaa riittää kodin ulkopuolellekin, neljän tytön äitipuolen roolin ohella. Hyvin aikuinen siis ollakseen 28-vuotias, en voi olla ajattelematta.
Kolmannessa kirjassa perheeseen syntyy kaksospojat. Virva Seljalla on omia salaisia menoja ja Margaritan temperamentti kuohuu, lisäksi talossa tehdään remonttia. Nyt saan tutustua Reaan paremmin. Rea joutuu huomaamaan, ettei pysty pitämään kaikkia lankoja käsissään, siten kuin toivoisi. Rean on vaikea hyväksyä, että Virva on salaisuuksineen hänen ulottumattomissa, toisaalta hän on myös huolissaan. Paikoin Reassa ilmenee marttyyrimaisia piirteitä, toisaalta hän myös tunnustaa Margaritalle olleensa toivoton itsensä suhteen. Sovinnaisuus ja hyväosaisuus tulee esiin joissakin kommenteissa, kuten "Hyvä vaimo voi kyllä luoda kodin hengen niin viihtyisäksi, että siellä on hyvä olla" tai "Hän voi kyllä estää miehensä sortumasta alkoholiin jos vain tahtoo."
Virva herättää salaisuuksineen minussa ihastusta ja sympatiaa, alussa hän jopa syyllistää itseään sillä, että hänellä(kin) on salaisuuksia. Reassa ihailen sitä, ettei hän  varsinaisesti pakota Virvaa kertomaan salaisuuttaan. Kaikki menee lopulta hyvin. Ensimmäiseksi Virva salaisuudestaan isälle, joka on luottanut häneen ja uskonut ettei kyse ole mistään vakavasta.
Salaisen ystävän, Jussi Raunion koti herättää uteliaisuuteni. Valkoinen, rapistunut talo villiintyneen puutarhan keskellä, ihanan salaperäistä.Jussissa on kiinnostavaa sarkasmia, joka oletettavasti kumpuaa hänen elämänolosuhteistaan. Käännekohta Jussin elämässä tapahtuu kanoottiretken yhteydessä, Jussi pystyy liikuttamaan jalkaansa.
Vähitellen Jussi jaksaa myös kuunnella Virvaa ja heidän suhteessaan ilmenee myös vastavuoroisuutta, Jussi kysyy Virvalta, mitä hän on kirjoitellut. Jossain vaiheessa Virvalle lankeaa  rooli Jussin äidin, rouva Raunion kuuntelijana. Virva ymmärtää sekä Jussia että hänen äitiään.Sillä tavalla Virva on mielestäni kypsä,vaikka tunteekin itsensä epävarmaksi, hän ymmärtää, etteivät asiat ole yksiselitteisiä.
Seuraavassa osassa keskitytään Dodoon. Mielenkiintoista lukea, mihin suuntaan hänen persoonansa lähtee kehittymään. Tähän asti hän on ollut kuin ajatus.