Ilmoille möyrijä

Niin se vain on, että aika aikaansa kutakin.

Kolmikuukautinen kirjoitusjakso elämästäni on takanapäin, ja olen palannut palkkatyöarkeen. Marraskuu meni varsin erakoituneissa tunnelmissa kirjoittamistouhuissa, joten ei-kirjoittava työyhteisö ja erilainen päivärytmi tekevät hyvää. Vaihtelusta voimaa!

Vaan ei tuo kirjoittaminen tähän loppunut, ehei. Vuoden lopussa on eräs novellidedis, ja Kätkemääkin saa vielä viikonloppuisin ahertaa.

***

Mifongin mahdista on ilmestynyt syksyn mittaan mukavasti blogiarvioita:

Kirsin kirjanurkka 

Kirjaneidon tornihuone 

Kujerruksia 

Narseskan kirjanurkkaus 

Nenä kirjassa

Iloisena olen saanut todeta, että Mahti on viihdyttänyt väkeä edellisten osien tapaan. Kiitos kaikille lukukokemustenne jakamisesta!

***

Tämän viikon perjantaina 5.12. olen muuten Tulenkantajien kirjakaupassa yhdessä mahtavan Pirkkalaiskirjailijajoukon kanssa! Teoksiimme saa siellä signeerauksia, ja mielellään jaamme myös lukuvinkkejä lahjaostoksilla oleville.

Paikalla on lisäksi tänä vuonna 90-vuotisjuhliaan viettävä hurmaava Kirsi Kunnas!

Päiviä, jolloin lumikin on vain unta

Iso vaihde päällä. Eilen taoin kolme lukua Kätkemään, ja illalla sormet nykivät yhä näppäimistön yllä, vaikka aivot huutavat "nukkumaan, ihminen, nukkumaan!". Mutta se on vaikeaa, aika valuu sormien välistä kuin tiimalasin viimeiset hiekat -- aiempaa nopeammin -- ja minulla on vielä lukuja kirjoittamatta, viisitoista, kaksikymmentä, kaksikymmentäviisi.

Nuku. Herää. Toista.

(c) J.S. Meresmaa

Marraskuu ei tunne aurinkoa, eikä eroa päivien välillä. Harmaa putki hämärtää näön, perspektiivi kässärin ulkopuolisesta maailmasta katoaa ja kaiken merkityksellisyys on kyseenalaista.

Antakaa edes lunta, mihin kaivaa pesä ja käpertyä sykkyrään. Valon keskelle. Keväällä hankien sulaessa ilmestyisin näkyviin yhdessä maan kanssa, ja me alkaisimme vihertää jälleen.