Viihde väistyköön, laatukirjallisuus tulee!

Mielenkiintoinen uutinen Ylen sivuilla tänään Viihdettä karsitaan Viron kirjastoissa.

Huokaus. Ei näin, vaikka määrärahakukkarossa kuinka pohjasauma pilkottaisi. Miten tässä voidaan vetää rajoja yhtään mihinkään? Koska kirjasta tulee kirjastolle kelvotonta viihdettä? Ovatko dekkarit sitä vai vain rakkausromaanit? Chick lit, jossa parhaimmillaan on todella terävää kuvausta nyky-yhteiskunnasta ja nuorten naisten elämästä, mihin kategoriaan se tipahtaa? Entä onko nuortenkirjallisuus viihdettä? Sci-fi?

Onko kirja viihteellinen, jos se viihdyttää? Voiko viihdekirjailijaksi leimattu julkaista korkeakirjallisuutta vai mennäänkö totutun brändin mukaan? Kuka tämän rajan vetää?

Olisiko tuossa tarpeeksi kysymyksiä osoittamaan sitä, että en ollenkaan ymmärrä mitä tällä haetaan ja miten sillä voidaan päästä mihinkään järkevään lopputulokseen. Minä tiedän, että on olemassa erilaista kirjallisuutta, mutta kaikki ne ajavat joitain tarkoitusta. Viihdekirjoista tulee hyvä olo, murheet väistyvät hetkeksi, toivo pilkahtaa. On tuttuja, turvallisia elementtejä, joiden pariin tulee joskus kaipaus. Monet lukevat vain viihdekirjallisuutta. Onko se väärin? Saako heidät lukemaan laadukasta korkeakirjallisuutta, jos lainastosta ei saa muuta kuin sellaiseksi luokiteltavaa?

En usko. Minä en saa samoja kiksejä Alice Munrosta kuin Sandra Brownista. Tai Kari Hotakaisesta ja Katja Kalliosta. En vain saa. Arvostan niitä kaikkia, pidän niitä laadukkaina ja nautinnollisina, vaikka ne eivät edusta kirjallisessa kulttuurissa samanlaisia arvoja. Miksi niiden edes pitäisi?

Hyvän viihteen kirjoittaminen on aivan yhtä työlästä kuin hyvän korkeakirjallisen teoksen. Väitän niin.

Ja sitä paitsi en usko, että "laatukirjallisuutta" voisi edes olla ilman viihdekirjallisuutta. Ei valoakaan ole ilman varjoa.

Karsitaan kirjastoista saman tien kaikki fiktio, kaikki proosa ja lyriikka. Tarjotaan vain tietokirjoja. Kyllä kansa sivistyy.