Alkukesä merkitsee paitsi kesän niin myös uuden värjäyssesongin alkamista. Silloin voi taas siirtyä ulos värjäämään, ja pihalta ja luonnosta löytyy tuoreita kasveja värien lähteiksi. Tässä ovat raparperinlehdet menossa pataan, pilkon ne ensin pieneksi pensassaksilla.
Ennen värjäämiseen ryhtymistä on hyvä käsitellä isompi määrä lankoja valmiiksi alunalla, niin ei sitten myöhemmin tarvitse huolehtia lankojen puretuksesta. Samalla kannattaa suoraan kehräämöistä hankitut lampaanvillalangat käsitellä koinsuoja-aineella (Eulan).
Sitten vain padat porisemaan! Hauskinta on värjätä ulkosalla ja avotulella, jos sellaiseen suinkin on mahdollisuus. Avotuli ei tietysti tarkoita ihan avonaista nuotiota, vaan on syytä rakentaa jonkinlainen tulipesä vaikka irtotiilistä, jos ei ole käytössä esim. muurattua grillaussysteemiä. Mutta kyllä ulkona (esim. omakotitalon pihalla) voi värjätä myös sähkölevyllä, niin ei tule savuhaittoja naapurustoon.
Tällainen systeemi minulla on kotipihassa. Padassa olen juuri keittänyt kuivattuja paatsamanlehtiä.
Tässä taas on mökkipihan pata, jossa on kiehumassa viime kesänä kuivaamiani lepänkuoria.
Paitsi tuoreita kasveja voi värjäyksissä siis käyttää erilaisia kuivattuja aineksia. Ja esimerkiksi juuri puunkuorille on eduksi se, että ne kuivaa ja käyttää vasta seuraavana vuonna tai vaikka myöhemminkin. Helppo kuivattu värjäysaines on sipulinkuoret, joilla jo värjäsinkin kaksi erää lankoja. Ensimmäisestä erästä tuli hienoa oranssinruskeaa, toisesta kaunista keltaista.
