Vauvalahjuksia

Sisko sai pienen pojan ja tädillä lähti tällä kertaa mopo käsistä. Sopivasti oli käsityökurssilla tilkkutöitä ohjelmassa joten päätin antavani peiton. Ei taida olla minun hommaani näin monien palojen ompelu, peitto oli ihan kiero kun millivirheet kertautuivat. Paikkailin tilannetta ompelemalla tikkauksia enemmän kuin olin alkujaan suunnitellut ja sain reunoista suunnilleen suorat. Kuvassa ovat silti mutkalla, ei ollut aikaa kovin asetella. Apulainen on juuri nykäisemässä peiton reunasta.

Takaa. Apulaiset ehtivät osingoille.

Tein vahingossa yhden tilkun liikaa, siitä tuli sitten uniriepu. Toinen sisko tosin epäili patalapuksi joten piti kertoa lahjansaajan äidille rätin funktiosta.

 Takaa. Suikaleita tuli liikaa mutta näin niitä sai hyödynnettyä.

Pieniä tossuja suunnittelin jo tyttärelleni mutta en saanut aikaiseksi. Nyt piirtelin kaavat ja tein. Useammalle näitä näyttelin ja kokoa mietiskelin, epäilytti voiko vauvan jalka näin pieni olla. Sisko ei ehtinyt muuttotohinoiltaan jalkaa mittailla mutta annoin nämä kuitenkin. Pienethän ne oli. Seuraaviin pitää syventää tuota halkiota ja lisätä pohjaankin pituutta lisää. Idea ei ole omani vaikka kaavan tyhjästä piirsinkin. Napit tulivat muuten väärälle puolelle.

Viime kesänä tein kaavakokeiluja, löysin nämä nyt laatikkoja kaivellessani ja laitoin mukaan. Yläosa on tehty jollain ottobren kaavalla, alaosaan hain samaa pussimaisuutta kuin Aarrekidin haalareissa.

Nämä toisena valmistuneet mahtuivatkin omalle pienimmälle ja päätyivät meille käyttöön. Tuon yläosan olisi kyllä voinut tehdä suoraksi kuten niissä Aarrekidin haalareissa on mutta ompelin näitä viime kesänä melko väsyneenä. Nepparit taisin laittaa vasta kesän jälkeen joten jäivät täysin käyttämättä.

Kukkasia

Tekstiilipajassa kokeiltiin ompelua häviävälle kalvolle. Ensin tein kokeilun pienelle kangaspalalle. Tämä piti tulla itselleni mutta vaihdettiin lopulta neidin kanssa. Kuvassa näkyy viime talvinen villakangastakki, meni syksy niin sumussa etten selvinnyt uutta ompelemaan. Lisäsin sitten käyttöaikaa hihansuuresoreilla.

Neiti ja Pikkuveli halusivat ehdottomasti omat kukkaset, tai mitaleista se Pikkuveli taisi puhua. Tein heijastinkankaasta, nämä on ensin ommeltu harmaalla kirjontalangalla ja lopuksi vielä kertaalleen metallilangalla. Metallilanka olisi ollut liian haurasta yksinään käytettäväksi. Laitoin omani reppuun.

Pikkuveljen mitali.

Ompelin nämä ihan littanina mutta päädyin laittamaan niihin sittenkin täytettä. Pikkuveljen mitalissa täyte on liian isokokoista ja sitä on liikaa, mutta se ei ole käyttöä häirinnyt. Toisiin pilkoin täytteen pienemmäksi ja täytin vain hyvin ohuesti. Kaikissa takana rintaneula.

Itselleni muistiin: 

Päälliskankaasta leikattiin ympyrä, alakankaasta vähän isompi. Molemmat kappaleet häviävän kalvon sisälle, tehtiin tukiommel ympyrän reunaan. Leikattiin ylimääräinen osuus alakankaasta pois varovasti kalvon välistä. Voisivathan ne olla valmiiksi samankokoiset jos tarkasti kohdistaa. Ylä- ja alalanka samaa lankaa. Reunusta ommellessa surauteltiin yksi kaarre kerrallaan valmiiksi ja pidettiin huoli, että ommel varmasti osui toisen päälle. Viimeiseksi ympyrän reunat huoliteltiin tiheällä siksakilla (alakangas oli heijastimissakin lakanakangasta). Kalvo poistettiin kastelemalla. Hyvä kirjoittaa ylös, nytkin sai miettiä tuleeko varmasti oikein kun kukkaset ommeltiin jo tammikuussa vaikka sainkin lisättyä vanut ja rintaneulat vasta lauantaina. 

Olipa kerran yöpaita

Alkuperäinen Nanson pyjamapaita

muotoutui neidin paidaksi

ja pariksi pipoksi. Toinen kokoa L ja toinen M.

Paidan helmassa ja hihansuissa sai hyödynnettyä pyjamapaidan käänteitä, samoin isommassa pipossa. Kannatan tätä tekniikkaa lämpimästi, erityisesti jos ei ole peitetikkikonetta tai ei tykkää kaksoisneulalla ommella. Kanttasin tosin kauluksen, mutta senhän voi tehdä myös erilailla. Vaate myös valmistuu hetkessä. Paita kierrätyskeskuksesta muistaakseni 0,05e hintaan joten vaatteille ei liiemmin hintaa tullut.

Pipoja

Tylsästi nyt vain pipoja. Osallistuin Facebookissa luovien ihmisten yhteisleikkiin. Vuosi tosin oli 2010, mutta jospa huolisivat vielä lahjuksensa. Osallistujia olisi mahtunut viisi, neljä innostui mukaan.



Petroolinvärinen trikoo Myllymuksuilta, loput Triteksiltä. Ylärivissä L, M, M. Keskellä M, L, L. Alarivissä S, M.



Molemmat kankaat Triteksiltä. Vasemmanpuoleinen vihreä kokoa M, loput kokoa L. Hiuspannat myös L-kokoa.

Meillä L-koko menee minulle ja pojille (54-56), M-koko keskimmäiselle ja nuorimmalle (52-54) ja S on jo pienimmälle pieni. Kaava on omani, piirsin sen vuosi sitten. Pipo on tarkoituksella pitkä, jää vähän ruttuun päälaelle, osa tosin vähän lyhyemmällä mallilla. Näille keleille toki vähän vilpoinen mutta eiköhän ne ilmat lämpenekin. Toivottavasti. Pipo on trikoota ja menee mukavasti esim. pyöräilykypärän alle. Punainen kukkapipo ja sateenkaaripipo ovat vain osittain kaksinkertaiset, kaikki muut kaksinkertaisia. Sain vihdoin älynväläyksen ja nyt nuo kaksinkertaiset eivät enää pääse avautumaan pitkiksi pötköiksi. Mieheni oli erittäin yksinkertaiseen ideaani todella tyytyväinen, hän onnistuu aina lasten pipot vetämään pitkiksi ja on sitten ihan solmussa niiden kanssa.

Saumurin huollattamisessa meni tammikuussa ja helmikuussa aikaa, viikon sisään olen nyt ommellut ihan valtavasti. Kamerakin löytyi tänään ja olen nyt kuvaillut tuotoksia. Saatte niitä hiljalleen nähtäväksi. Nämä nyt olivat akuuteimmat.