Kustantaja: Tammi 2018 ( ensimmäinen suomennos vuonna 1978)
Alkuteos: Århundradets kärlekssaga (1978)
Suomentanut: Eila Pennanen
Sivuja: 172
Kyllä sinä olet voimakas
sanovat ihmiset joskus
minulle
Ja minä ajattelen
kaikkea mitä on tapahtunut
- ehkä
minä olenkin voimakas
Niin, kai se sitten niin on
minä kai olen sitten voimakas
Voimakkaat eivät taivu
He katkeavat
ja murtuvat
Kukapa vähänkin kirjoja lukenut ei olisi joskus törmännyt edes jossain sivulauseessa viittaukseen Vuosisadan rakkaustarinasta. Kun Märta Tikkanen 40 vuotta sitten kirjoitti Vuosisadan rakkaustarinan vastineeksi miehensä Henrik Tikkasen omaelämäkerralliseen romaaniin Mariankatu 26, ei hän varmaan osannut aavistaa, millainen klassikko kirjasta vielä tulisi. Jostain syystä tämä klassikko on onnistunut lipumaan minun käsieni ohitse aina tähän saakka. Kun Tammi nyt julkaisi uuden painoksen kirjasta, päätin vihdoin lukea, mistä siinä on kysymys. Olen lukenut kirjaa lyhyissä pätkissä viikkojen ajan. Sen vimmainen puhuttelevaisuus on jotain niin poikkeuksellista, että sitä ei voi lukea, tai ainakaan minä en kyennyt, yhtä kyytiä. Ainakin tämän uusintapainoksen kustantaja luokittelee kaunokirjallisuudeksi, mutta kyllähän tämä hyvin runollinen on tekstiltään. Runokirjahyllystä tämän myös ostin. Oman "leimansa" lukuhetkiin on tuonut loppuvaiheessa se, että tovi sitten eräs läheinen menehtyi yllättäen. Paljon kyyneleitä ja surua takana, varmasti vielä edessäkin. Mutta elämä jatkuu väkevänä.
Kirjan alussa on saatteeksi parin sivun mittainen teksti Liv Strömquistilta. Siinä hän tiivistää mielestäni hienosti mm. sen, miksi tuo 40 vuotta sitten kirjoitettu teksti elämästä alkoholistitaiteilijan rinnalla vetoaa nykypäivänäkin niin monenlaisissa tilanteissa eläviin naisiin. Äkkiä katsottuna se kun nimenomaan on tarina alkoholistin rinnalla elämisestä samalla kun kuitenkin arjessa on myös läsnä kaikki lapsiperheen ilot ja murheet. Kuitenkin ne kerrokset, mitä siitä vähitellen tulee lukiessa esille, sisältävät niin paljon enemmän: riippuvuus, läheisyysongelmat, vaietut tunteet, naiseus, sukupuolten väliset taistelut, rakkauden monet kasvot. Vaikka Tikkanen vahvasti ammentaa omista kokemuksistaan näihin runomuotoisiin hetkiin, tuntuu kuin hän kirjoittaisi yleisemmin naisista aikaan tai paikkaan katsomatta. Hän tavoittaa teksteissään jotain sellaista, mikä kuuman laavan lailla valuu jonnekin sydämen ytimeen.
Teos jakautuu teemallisesti kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pääpaino on puolison alkoholismin vaikutuksien näkymisesssä arjessa. Toisessa osassa sukelletaan syvemmälle parisuhteeseen ja viimeisessä osassa keskiöön nousee naiseuden voima ja oman identiteetin löytäminen. En enää yhtään ihmettele, miksi tähän maagiseen teokseen viitataan vuosikymmenien jatkumossa aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka ei olisi kokemusta elämästä alkoholistin rinnalla, vanhemmuudesta tai edes ongelmaisesta parisuhteesta, väitän että tekstissä on monin paikoin kohtia, jotka puhuttelevat lukijaansa silti hyvin voimakkaasti. Tämä klassikko jää takuulla omaan kirjahyllyyni.
Kuinka hitaasti minun on puhuttava
että kuulisit
nyt on jo todella kiire
jos aiomme jäädä henkiin
Helmet- lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 5: kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit
Sain itse myös juuri luettua Vuosisadan rakkaustarinan. Olen samaa mieltä, että se sisältää valtavasti kerroksellisuutta ja teemoja useilta eri elämän osa-alueilta. Hämmästelin myös kuinka ajankohtainen se on edelleen neljänkymmenen vuoden jälkeen.
VastaaPoistaTämä teki minuunkin tuolla ajankohtaisuudellaan vahvan vaikutuksen!
Poista