Nonniin. Olen taas kirjoituskurssilla. Tässä viiden minuutin harjoitus, jota kyllä hieman tänä aamuna muokkasin.
Jussi keräsi sylkeä suuhun, ryysti nenästään räkää ja ampui huuliensa välistä klimpin, joka lensi kotitalon alimmalle portaalle asti. Se oli ennätys.
Hän nosti Volvon 244:n etupenkille vanhan höyhentyynyn, punaraitaisella kankaalla päällystetyn ja saumoistaan ratkeilleen. Penkki oli höyhenissä kuin kukkotappelun jäljiltä. Jussi kehui kaikille, että Volvossa jylisi neljäsylintelinen moottoli. Hän kiipesi ajajan paikalle ja pärisytti huuliaan. Jalat eivät vielä ulottuneet polkimille.
Kun raajat sitten hädin tuskin saavuttivat autoilijan mitat, Jussi ajoi ensin muutaman vuoden ajan pellolla kiekkaa.
Jussi ei koskaan selvinnyt autokoulun teoriakokeesta, varaa oli vain kolmeen yritykseen. Ei se autoilua estänyt, sillä Jussi oli koprakka ajamaan hiekkateitä. Jos poliisit näkivät hänet ratissa, niin komensivat kävelemään. Illalla veli polki pyörällä hakemaan auton tien pielestä.
