Kävin kaksi ja puoli vuotta sitten silmälääkärissä. Mies sanoi, että silmänpohjieni valtimoissa näkyy ateroskleroosia ja silloin sitä on muissakin suonissa. "Jos et olisi lääkäri, lähettäisin sinut lääkäriin". Häh? Silmälääkäri suositti kontrollia itselleen kahden vuoden kuluttua.
Menin terveyskeskuslääkärille. Hoidettiin riskitekijöitä ja nyt ovat verenpaineet ja kolesterolit melkein miinuksella.
Sain kutsun samalle silmälääkärille, viivyttelin, venytin ajan tilaamista ja varasinkin vastaanoton toiselle saadakseni second opinioinin, sillä olihan minulla muitakin vaivoja kuin paskat verisuonet. Tämä nainen tutki silmänpohjani huomattavasti tarkemmin ja sanoi, ettei suonissani ole kerrassaan mitään vikaa. Paranin siis yleisestä valtimotaudista muutamassa minuutissa. Kerroin tästä Facessa ja päädyimme siihen ettei third opinionia kannata enää etsiä.
Vuosia sitten vähän epävarman oloinen gynekologi epäili minulla munasarjasyöpää ja lähetti sairaalaan. Minut otettiin jostain syystä osastolle, jossa toinen lääkäri tutki ja totesi, ettei poikkeavaa löydy. Olin jo tehnyt kuolemaa ja suunnitellut hautajaisia. Palasin terveenä kotiin.
Postiluukku kolahti ja luukusta putosi Suomen kuvalehti, jonka tilasin jostain tarjouksesta. Rakastan postiluukun kolahdusta. Se liittyy jotenkin lapsuuteen ja Aku Ankan viikottaiseen ilmestymiseen tai mummon lähettämään kirjeeseen, josta usein löytyi sininen viiden markan seteli.
