Willow cowl

Sain Pohjois-Irlannista vaihtopaketissa vyyhdin aivan ihanaa Araucania Botany Lace -lankaa. Neulefrendini TiiQ oli neulonut tosi kivasti kaulaan istuvan kaulurin ja totesinkin, että saamani lanka käy loistavasti kyseiseen malliin.

Niinpä neuloin Willow cowl -kaulurin muutamassa illassa. Malli oli todella helppo ja nopea neuloa.

Ruisleipää. Hur-raa, hur-raa, hur-raa!!!

Minä onnistuin, minä onnistuin! Nyt kaikki bloggaajat yhtä aikaa huutamaan kanssani: "Eläköön! Eläköön! Eläköön!" Aaltojakin voitte tehdä siinä huutamisen lomassa!!

 Ja näin minä sen tein:

Taatelijuuri alkoi kuplimaan neljäntenä päivänä. Siivilöin taatelit pois ja käytin nesteen hapanjuuressa veden sijaan. Nestettä tuli sen verran paljon, että siitä riitti kahteen hapanjuureen.

Taatelihapanjuurta kasvatin neljä päivää. Toisena päivänä juuren olisi jo voinut laittaa jääkaappiin. Innostuksissani luin ohjeen puolihuolimattomasti ja se jääkaappijuttu meni jotenkin ohi. Vasta kolmannen päivän iltana hoksasin, että juuri meneekin jääkaappiin.

Tein taatelihapanjuuresta esitaikinan edellisenä iltana ja laitoin sen jääkaappiin. Otin kyllä esitaikinasta valokuvan, mutta kukaan teistä ei olisi uskonut, ettei kuvassa näkyvä taikina ole betonilaastia. Seuraavana päivänä tein varsinaisen taikinan. Noudatin reseptiä pilkulleen (nyt voisi tehdä uusia aaltoja!). Usko meinasi loppua siinä vaiheessa, kun kippasin taikinan levähtämään leikkuulaudalle. Reseptin mukaan: "Taikina on kimmoisaa ja joustavaa, ei missään tapauksessa jäykkää!" No ei ollut jäykkää eikä kimmoisaakaan, sillä taikina levisi leikkuulaudalle. En kuitenkaan uskaltanut lisätä taikinaan jauhoja, kun ei ollut minkäänlaista käsitystä, että minkälaista hapanleipätaikinan pitäisi olla.

Reilusti ruisjauhoja apuna käyttäen sain pyöriteltyä kolme palloa. Ei minulla mitään ohjeen mukaisia kohotuskoreja ollut, joten laitoin leivät kohoamaan siivilään, salaatti- ja leivontakulhoon. Leivät jäivät kohoamaan pariksi tunniksi liinojen alle, ja sillä välin kävin juoksemassa Kuopiohallissa vk-treenit. Laitoin leivät uuniin, uuniin kupillisen kylmää vettä höyryn aikaansaamiseksi ja painuin saunaan.

Tällaisia kullannuppuja sieltä uunista tuli. Omia pikkuisia leipälapsosia. Itku olisi kyllä päässyt kaiken sen ähräämisen jälkeen, jos leivät olisivat menneet pilalle. Maku oli huumaava, ja ukkokullan kanssa söimme melkein yhden kokonaisen ruishapanleivän siltä istumalta. Reseptissä kyllä sanotaan, että: "Anna leivän maun mielellään kypsyä pari päivää ennen syömistä." Juu, ei onnistunut meillä.

Laitoin tänä aamuna uuden juuren tulemaan, sillä toisen taatelihapanjuuren vein leipovalle ystävälleni tuliaisena. Tällä kertaa käytin aloitukseen joululta jääneet sekahedelmät. Tää on kuulkaas aivan mahtavaa!!! =o)

Mökkejä ja aurinkoa

Tuli kova auringon kaipuu. Kun kerran aurinkoa ei näy, niin sitten pitää tyytyä keltaiseen lankaan. Aika ajoin tulee myös tarve tehdä taloja. Tai mökkejä. Tällä kertaa ideoin mökit lapasiin ja pipoon.

Kirkkaamman keltaisen langan ostin Maxi-Makasiinin alelaarista ja toisen pehmeämmän keltaisen sain työkaverilta (erittäin hyvin marinoitunutta seiskaveikkaa). Harmaat ja mustan kaivoin jämälankalaatikosta. Vaalean harmaa on alpacaa. Tummempi harmaa ja musta ovat jotain Novitaa. Neuloin kuviot sitä mukaa, kun ne päästäni tupsahtivat puikoille.

Setistä tuli oikein iloinen ja pirteä. Mutta saisi se aurinkokin jo alkaa näkymään!