Näytetään tekstit, joissa on tunniste maximekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maximekko. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. maaliskuuta 2018

Lomavaatetusta

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin...
*yhteistyössä Nosh Organic kanssa*

Loma oli ja meni, täyttä arkea pyöritetty sen jälkeen melkein kaksi  viikkoa. Ennen lomaa Nosh julkaisi ensimmäisen keväisen mallistonsa ja sen nähtyäni tiesin heti mistä kankaista ainakin osa matkalle mukaan tulevista vaatteista syntyisi.
Pasi Kärkkäisen SIIPI-kuosi valloitti minut todenteolla ja sitä tulikin tilattua kolmessa eri värissä. Täytyy myöntää, että vielä houkuttaisi tilata lisäksi se vihreäkin versio... Matkalle ennätti mukaan tästä kuosista vain keltainen, sillä sairastelut muuttivat suunnitelmia. Onneksi tervehdyimme ennen matkaa.

Keltainen näytti näytöllä paljon kirkkaammalta ja olin ajatellut yhdistäväni sen tuohon pinkkiin. Yhdistelmä näytti kuitenkin tunkkaiselta, joten vaihdoin suunnitelmia. Kaavoitin tyttärelleni kesämekkosen naruolkaimilla. Piirsin yläosan kaavan kertakäyttölakanaan suoraan vartalon linjoja mukaellen. 
Pientä terästystä mekkoon volangilla, joka olisi saanut olla hieman muhkeampi. Volangin erottaa frillasta sillä, että sen kiinni tuleva reuna on ilman rypytystä.
Nyt vain odottelemme, että tämä mekkonen pääsee loistamaan kilpaa kotimaan kesäauringon kanssa 🌞. Näistä kankaista tehdyt vaatteet olivat muuten mahdottoman helppoja matkakavereita. Hetken, kun riippuivat henkarissa, oli matkalaukkurypyt oienneet.
LUMO-kuosi valloitti jo viime kesänä ja nyt siihen tuli uusia värityksiä. 
Tyttäreni kanssa istuimme koneen äärellä ja hän valitsi niin oman kuin minunkin kankaan. Tarkka tyttö visioineen, sillä minun teki mieleni musta-daaliaa, hän ilmoitti, että tuo vihreä-sininen on parempi. Maximekko heti mielessä, kun kankaan näin.
Kun sitten sovitin mekkoa, kuumeinen tyttö raotti silmiään peiton alta ja sanoi:
- Mitä minä sanoin, se sopii sinulle, ja jatkoi uniaan.
Ja oikeassa hän olikin, viihdyn tässä mekossa todella hyvin. Tähän voisi tehdä Nosh:n kevyestä Farkkucollegesta tai oliivista joustocollegesta pienen jakun.
Kaavapohjana on Ommellisen mekkokaava Suuri käsityö-lehdestä. Numero on muistaakseni 6-7/17.
Tyttäreni valitsi pinkin LUMON ja hänelle ihan käytännön syistä tehtiin hieman lyhyempi hihaton mekko. Hän on sen verran vauhdikas tapaus, että pelkään hänen kompastuvan pitkiin helmoihin...
Somisteeksi erittäin intensiivisen väristä pinkkiä HIPPUA, joka on edelleen yksi suosikkikankaistani. Pääntiellä on frilla, joka on tehty suorakaiteen muotoisesta suikaleesta ja se on poimutettu pitkällä tikillä sopivaan pituuteen. 
Mekkoihin pukeutuneena menimme ravintolaan illalliselle ja seuraamaan hauskaa esitystä.
Täytyy kyllä sanoa, että tuota etelän valoa tulee ikävä! Valokuvauskin onnistuu siellä aivan eri tavalla. Tässä välissä saamme vielä vetää vällyä niskaan ja suunnitella vaikka kevätvaatteita, joihin kankaita on tullut hankittua. Esimerkiksi tuosta musta-vanilija SIIPI-kuosista on ajatuksia vaikka kuinka.

Tänään julkaistiin myös Drop2- kangasuutuudet kevään lastenvaatemalliston myötä. Siellä eritoten RUUTU mini vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta tuttavuudelta.

Loppuun vielä pari kuvaa syksyn ja talven SUHASU-kuosista. Vihreästä tein äidilleni kauluspaidan ja itselleni hyvin simppelin, mutta varsin mieleisen laatikkopaidan. 
Paidassa on nappilista ja hihoissa kalvosimet. Trikoon ompelua helpotti kyllä uuden  Pfaff Expression 3.5- koneen yläsyöttäjä. Ei tullut venymiä tai epämääräisiä ryppyjä mihinkään. Uskaltaudun kyllä tämän koneen kanssa käydä uusiin haasteisiin erilaisten materiaalien kanssa.
 Paidassa on muotolaskokset etukappaleella, nämä poistavat liiallisen väljyyden ja antavat muotoa.

Toivotan sinulle hyvää loppuviikkoa ja auringonsäteitä. Valon määrä on jo huikaiseva!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kesän kutsua...

...korennon siivillä

Vajaa vuosi sitten uskaltauduin ottamaan Mersiaan yhteyttä, kun olin ihaillut hänen painotöitään jo pitkään.  Vaatekaapista löytyykin jo lähes kaikki hänen printtinsä muodossa jos toisessa. 
Nyt hänen ihastuttava korento on päässyt kankaaksi asti Koot.fi:n (Kati Kraemer) tuottamana. Siitä tuli kaksi erilaista väriversiota ja molemmat tuli hankittua.

Tämä tummapohjainen iski minuun ihan täysillä, väreissä ja kuvioinnissa on sellaista myöhäiskesän mystistä välkettä.
Ensisuunnitelma muuttui vielä leikkaushetkellä, sillä halusin kuitenkin isolle särkymättömälle pinnalle kankaan kuvion.
Syntyi maximekko. Viime kesän kaavoituspähkäilyn tulos.
Peili ei ollut armollinen. Treenaamattomuudesta ja värittömyydestä syntyi tarve tehdä myös jo kauan listalla ollut hihatin. Ei siinä kauaa mennyt. Kankaana jokin todella pehmeä ja laskeutuva neulos. Hihatin pysyy paremmin menossani mukana, kuin huivi.

Hihattimien olemassa olo keventää kokonaisuutta paljonkin. Seuraavaan maxiin kevennän myös takakappaleen pääntien aluetta ja omaa oloa...


Toinen kankaista oli valkopohjainen, todellinen kesäväri kaikessa seesteisyydessään. Yhdeksi vaatemallilemppariksi on kehittynyt tämä pusero, joka on vain niin mukava. Pääntie humpsahti hieman tarkoitusta isommaksi, mutta topin kanssa oikein passeli.

Eli lepakkohihainen paita sivurypytyksillä.
Villasukat ovat äitini käsialaa <3
Olin vähän huolimaton kuviokohdistusten kanssa eikä kankaan vähyyskään antanut kauheasti minulle siihen mahdollisuuksia. Edessä olisi voinut kyllä komeilla iso korento. No, pienet tummat saivat  siipien pintaan hieman glitteriä.


Hienoa, että Suomessa osataan olla rohkeita ja löytyy yrittäjiä, jotka tajuavat napata tuotantoon tällaisia juttuja. Nyt odotankin innolla Juulian (Miinulleko) pottupelto-kangasta. Sekin on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mahtava! 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Viilaten ja höyläten

Kimurantteja kokeiluja
Kaivelinpas kasan kokeiluja esiin.
Ja tulipa tehtyä yksi uusikin vanhaan pohjaan.

Suurta päänvaivaa tuotti tämä kietaisumallinen yläosa, joka on aikaisemmissa kokeiluissa ollut aina tuhannen rypyssä. Sain apuja ja kuosittelin yläosan taas kerran. Ei vielä täydellinen, mutta jo paljon parempi.

Kankaana Verson puodin Aika on kortilla-kangas, joka harmittavasti harmaantui esipesussa. Siitä huolimatta tein.


Päätinpä kokeilla myös kaitaletaskuja samaan syssyyn. Pieni ajatusvirhe tuli ulomman taskunpussin kiinnityksen kanssa, mutta seuraavassa sitten taas muistan. Tai en.

Ihan ensimmäisestä kokeilusta tuli hyvä ruohonleikkuupusero. On ratkottu ja tehty sitä sun tätä. Hyvät opit tulivat.

Kun ajattelin, että tuo "tissis"-malli ei ole minulle tehty, niin kokeilin erittäin riittoisaan kesämies Kekkoseen toisenlaista yläosaa. Siinä on tuollainen kaarroke ja rypytystä rinnan alla. Itselle tuli mieleen mummouikkari.

Tykkään näköjään jumpata kuvissa.

Tein tuossa taannoin aika monta Mallikelpoisen Emmin kaavakuositusohjeen mukaan mekkoja ja tunikoita.
Hihan jatkojalostus oli mielessä ja sai tuulta siipiensä alle, kun sain käsiini tätä Elisa Tuohimaan suunnittelemaa lintusta. Symppis.


Ihan ei kuositus mennyt nappiin. Myös hihan suu on rypytetty ja hihaosuus on "vuoritettu". Pitäisiköhän tuota vuortakin hieman rypyttää? Että menisi enemmän vielä "kupille"?
Hihat on niin kuin siivet, you know :)


No, ehkä tähän löytyy joskus ratkaisu. Tykkään pääasiallisesti pähkäillä. Mutta ei pakon tai kiireen edessä.


Aika on rahaa
Aikaa voi tappaa

Ajalla jopa ratsastaa

Kaikella on aikansa
Aikaa kutakin
Ajasta aikaan

Aika käy
Ja
Aika kulkee

Aika jopa pysähtyy

Aika näyttää
mitä kaikkea minä olenkaan

Aikaan saanut
- netistä napattu-



tiistai 2. heinäkuuta 2013

Miehen mielestä migreenimekko

Sä oot sellainen, 
kaikki tietää sen, 
halusin vinoraitaisen
kesämekkosen.

Sä (et) oot viimeinen,
sua jättäis en.
Sä oot vaikeekin,
meni hermotkin

mut kuitenkin
sinut tahtoisin.

(yritetään hyräillä Nylon Beatin, Viimeinen tahtiin :)


Hankin Verson puodista, http://www.versonpuoti.fi/,  tätä ihanaa joustofroteeta ensin pienet palat molempaa väriä. Visio syntyi heti maximittaiseen vinoraitaiseen mekkoon. Tietenkin mustavalkoinen oli loppu, mutta onneksi kyselin kankaan perään ja sain tätä ihanuutta. Kannatti odottaa.




 Peruskaavana on SKK 5-6/2011, malli 14. Tein poikkisauman, joka tulikin sitten ehkä liian alas. Jokainen pala on leikattu erikseen, jotta raidat kohdistuisi. Joustofroteen ompelu ja raitojen kohdistus.....ennen ompelua saumat on neulattu ja harsittu ja aika monta kertaa purettukin.


 Poikkisauma alkoi häiritsemään, joten tein "vyön" leveästä kuminauhasta ja mummon vanhasta vyönsoljesta. Minun aarrearkkuni nuo perityt tilpehöörit!


Tässä mekko ilman vyötä.


Mieheni mielestä tämä on siis migreenimekko, mutta tyylikäs kuitenkin :).
Itse Tykkään tästä aivan hirmuisesti, enkä oikeasti ole niin mustavalkoinen tyyppi, mitä värivalintani antavat ymmärtää.