Panimosta pamahtaa: Keisari 66

Kyllä oli sydän seisahtua automarketin oluthyllyköllä. Suomalaista APAa, tölkissä, pelottavan lähellä bulkkioluita ja vieläpä normilagerin hinnalla! "Voiko tämä edes olla muuta, kuin prostatavaivaisen pirkkalaisen ähkien pusertamaa aamusakkaa?", puntaroin kaapiessani muutaman tölkin kärryn pohjalle.

Pale alet ovat Hellasoturille oluista kaikkein pyhimpiä. Jos pannaan, on pantava kunnollista. Kaadoin olutta lasiin pelonsekaisena. 66:ssa on upea väri ja tuoksu kukkean greippinen. Olut on oikeaoppisesti hieman sameaa ja vaahto vaatimatonta. Ennen maistamista piti silti hetki hengitellä taivaanrantaan tuijotellen. Tuntui kuin uhkapelaisi ylisuurilla panoksilla.

Ensipuraisu on valloittavan kirpeä. Cascade on tasaisen väkevä yleishumala, eikä siinä ole säästelty, kielen päällä rutisee kivasti. Olut maistuu kuivalta ja raikkaalta, tismalleen sellaiselta kuin liivipukuisen chicagolaisen rahanlainaajan suuhun sopii. Jälkimaku on tottakai katkera mutta aavistuksen vetinen, ei kuitenkaan häiritsevästi. Todella vaikuttava kokonaisuus. Parin hörpyn jälkeen on tosin pakko tarkistaa tölkistä, että onhan tämä varmasti tuotettu Suomessa.

Keisari 66 on hintaansa nähden ällistyttävän hyvä olut ja ihan oikeaa american pale alea. Tölkin etiketti näyttää turhankin halvasti hutaistulta, eikä tee lainkaan oikeutta korkealaatuiselle sisällölle. Ensi kesän grillimenuja suunnitellessa ei tarvitse miettiä olutsuosituksia. Se on kuuskutosta läpi kesän, oli ritilällä sitten sieni tai hirvi. Toivottavasti tämä olut on tullut tuotantolinjoille jäädäkseen.

Panimo: Nokian Panimo
Tyyppi: american pale ale
Vääntöä: 4,2 %
Hinta: 2,49 € / 0,5 l (Prisma Tampereentie)
Kolmella sanalla: Pantu Amerikan malliin.

Panimosta pamahtaa: Kievari Portteri

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas nauratti internetiä 2000-luvun alkupuolella, kun tehtaalle haettiin elintarvikealan insinööriä vastaamaan oluen valmistuksesta. Työministeriön sivuilla ollut ilmoitus alkoi sanoilla: "Päätyönäsi on Kukon paneminen.". Mitä sitä kiertelemään kun kyse on panemisesta!

Sittemmin tämä maanmainio panimo on alkanut panna korkeatasoisia premium-oluita (vaikka ei bulkki-Kukkokaan hullumpaa ole). Kievarin perheeseen tutustuin muutama vuosi sitten Uuden Apteekin tiskillä Turussa, jossa kollega usutti tilaamaan Kievari Humalaisen kolmannen osapuolen laskuun. Se oli menoa. Kerrankin suomalaista vaaleaa olutta, jossa on kunnolla humalaa!

Kievari Portterin ostin silti pelonsekaisessa tunnetilassa. Portteri on engelsmannien taidonnäyte, eikä sitä ole osattu meillä panna. Perinteinen Koffin Portteri menettelee, vaikka on liian siirappinen ja karamellimainen. Kunnon portteri on vahvaa, humalaista ja kuivaa!

Kievari Portteri antaa kunnolla vastapalloon. Vaahto on rumaa, likaisenruskeaa ja isokuplaista, vähän kuin joku olisi rojahtanut kylpyyn suoraan kertausharjoituksista. Mutta maku antaa kaikkensa, eikä se ole vähän. Kuiva paahteisuus miellyttää kitalakea, humalan katkeruuden tuntee. Maku on ryhdikkään kuiva, eikä lainkaan mallasleipäisen makea, saati imelä. Tätä portteria siemailee mielellään.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas (Suomi)
Tyyppi: stout/porter
Vääntöä: 6,5 %
Hinta: 3,48 € / 0,5 l (Alko)
Kolmella sanalla: Ei uskoisi suomalaiseksi