keskiviikko 18. tammikuuta 2012




















Oli, oli se lintu. Oli se elävä lintu ja lauloi.
Vaikka puiston puut
kouristelivat kaamospakkasessa
henkitoreissaan.
Ja maailma sakeana pimeydestä
kuin hiilikellarin kohtu.
Mutta pimeän kuoleman keskellä helähti.
Se oli lintu.
Se oli elävä.
Ja lauloi.

- Maaria Leinonen -


Lepää rauhassa pikkumies, joka loit tammikuun päivämme uudeksi.

25 kommenttia:

satmaari kirjoitti...

Sydän.

Miten sen sanoisi. Hänellä se paras osa, vaikka kaipaus on läsnä.

Maria kirjoitti...

Helena .Sitä päivää kantaa aina mukanaan ja hän kulkee rinnalla,25v sitten pieni poika lähti meiltä samaan aikaan kesken matkaa luoksemme.Hän on sydämessäni.Mieheni katseessa.
Voimaa sinulle ja rakkaimmillesi.
Ajattelen sinua .
maria

Helena kirjoitti...

Satu: niin tahdon minäkin ajatella. Hänen osansa on hyvä.

Maria: Lähtijä oli pieni, oma kummipoikamme. Tuore vasta, muutaman päivän ikäinen. Lähisukuun. Se, että itse odottaa kesäksi uutta jäsentä perheeseemme, tekee surusta ehkä vielä syvemmän. Maria, suru kulkee aina mukana teillä, yhdistää perheitä ja sukuja, maailmojakin.

Maria kirjoitti...

Kummilapsi on sydämen omalapsi.Voimaa olla lähellä hänen vnhempiaan

halaus sinulle.

Jonna kirjoitti...

Voimaa suruun.

Eve kirjoitti...

Herkkä mieli, itku tuli. Voimia teille kaikille lähellä oleville, voimia vanhempiensa tukemiseen. Voimia kummipoika-ikävään <3
Vauvalla on nyt hyvä olla.

alexandra kirjoitti...

Oh my dear Helena, I don't understand very well, but I think it's a bad new!
Can you send me a private mail in english ?

Anonyymi kirjoitti...

Itkettää. Voimia!
Tuli lähelle, kun itsellä on pieni poika.

Milla kirjoitti...

Helena, voimia ja halauksia teille.

Peurankello kirjoitti...

Oi pienoinen. Voimarutistuksia sinne kummeille ja vanhemmille erityisesti!

stiina kirjoitti...

voimia heille ja teille suureen suruun. ajattelen teitä.

Anonyymi kirjoitti...

;( En tiedä miten sen kukaan olisi voinut kauniimmin kuvata.

hr kirjoitti...

Halaus. <3

Helena kirjoitti...

Kiitos, olen varma että vanhemmatkin löytävät täältä lohdutuksenne sanat.

Minnas kirjoitti...

Voimia vanhemmille, Voimia kummille!
Kavi muistuttamassa meita kaikkia tarkeimmasta asiasta!

Anonyymi kirjoitti...

Elämä ja kuolema toisiansa niin koskettavan lähekkäin, nyt lähellä teitä taivas kun enkeli hauras vieraili hetken.
Voimia suruntielle
Päivi

Sanna kirjoitti...

<3

Merja kirjoitti...

Olet löytänyt kauniin runon kuvaamaan pienen poismenoa. Myötätuntoni kaikille vauvan läheisille.

Tasaraita kirjoitti...

Se on niin raskasta. Toivon kaikkea hyvää teidän perheen odotukseen ja paljon lohdutusta heille jotka menettivät oman pienenpienen.

Eloise kirjoitti...

Pieni kolibrilapsi...pyrähti valoon...Voimia surussanne.

Marjuli kirjoitti...

Niin kauniisti kirjoitit. Osanottoni. Voimia vanhemmille äärettömään suruun. Voimia sinulle ja muille läheisille. Sanat loppuvat.

Enni kirjoitti...

<3

Anonyymi kirjoitti...

Nyyh :( He menettivät perjantaina, me lähdimme saamaan perjantaina. Elämä on, miten sen sanoisi, arvaamaton, käsittämätön, ihana, mutta kuitenkin niin pelottava, sisältäen haurautta, pienuutta, mutta kaikki se on kuitenkin niin kaunista vaikkei kestäisi kuin hetken.
Voimia vanhemmille, kummeille ja kaikille joita asia koskettaa! <3

Anonyymi kirjoitti...

Oletko varma, että asianosaiset pitävät tästä postauksesta? Itse en _todellakaan_ haluaisi kenenkään kirjoittavan kuvan kanssa nettimaailmaan omastani, vaikka kuinka kummeja olisivatkin. Anteeksi, mutta yksi surkeimmista ja ääliöimmistä postauksista, joita olen blogimaailmassa ikinä lukenut.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä kuva pysäyttää aina. Vaikka olen monesti sitä katsellut. Vatsasta kouraisee aina. Ja tulee tarve rutistaa omaa poikaa. Se voi olla vain hetki jonka he ovat meillä lainassa. Pelottavan lyhyt hetki. Osanottoni <3
-Sopu