Viisivuotiaalle on aukeamassa uusi maailma ja mielikuvitus. Hän näkee
öisin painajaisia pilkullisista hämähäkeistä ja lakkaamatta kyselee. Tänään sohvalla: äiti,
olenko mä sun lapsi sitten kun me kuollaankin?
Ja sitten aurinko vielä uloslähtiessä teki maailman kauneimman sädekehän hänen aamuhiuksistaan.
5 kommenttia:
Tuo yläkuva on niin puhuttelevan kaunis. Yhtäaikaa sadunomainen ja realistinen, juuri niinkuin viisivuotiaan maailma on.
Minäkin rakastan kuvata vastavalon leikkiä hiuksilla.
Voi pientä. 5-vuotiaan maailma ja ajatukset ovat huikeita. On jo paljon tietoa ja hieno kyky ajatella, mutta vielä tallella lapsen täydellisen viaton ja ihana ihmettelyntaito.
Vau miten kauniita kuvia. Erityisesti ylin. Lempikuva.
Eloise: oli tavallaan vieläkin kauniimpi tässä oikeassa hetkessä ollesaan, en saanut taltoitua täydellistä otosta. Mutta tämäkin säilyttää muiston hetkestämme täällä.
Laura: tänään kysymykset saivat jatkoa. Äiti, pystytkö sä puhua mulle sitten kun sä olet kuollut?
Rilla: kiitos!
Niin herkkää, niin kaunista!
-melissa
Lähetä kommentti