21. working

Why, yes I am.

***

Olen viime päivinä unohtanut edes katsoa noita kuva päivässä -haasteen aiheita. Tänään osuikin sitten näppärästi kohdilleen.

17. green

Helpoin ratkaisu näin Pyhän Patrickin päivänä olisi ollut mennä lähimpään irkkupubiin, ottaa tuopillinen vihreätä mitä vaan ja kuvata se. Minä kuitenkin kuvasin retkelläni nakkifakiirin kojun Keskustorilla. Sekin on vihertävä.

15. explore

"Kaikkee ei voi saada  
mut jotain kuitenkin.  
Heiluttaa voi aina 
häntää pientäkin!"

(Pekka Töpöhäntä)

12. in the distance

Hämeen linna junan ikkunasta nähtynä ja kuvattuna. Kuvan julkaisu ehti lipsahtaa seuraavan päivän puolelle, kun ei ehtinytjaksanut aiemmin.

***

Tässä taudissahan kävi juuri niin kuin Maketsu ennusti. Eli hitaasta ja tuskaisesta yskästä seurasi jotain vieläkin pahempaa. No, eipäs nyt liioitella, mutta eilen luulin jo olevani parantumassa ja tänään, PAM! Nuha iski päälle! Nyt on kaulasta ylöspäin erittäin epämiellyttävä olo. Täytyy varmaan tehdä sarvikuonon kanssa aurinkotervehdyksiä kylpyhuoneessa ja sen jälkeen mennä nukkumaan, jospa tämä tauti tästä ja elämä voittaisi pikkuhiljaa.

11. important

Auringonvalo on erittäin tärkeätä kaiken elämän ja sen jatkuvuuden kannalta. Eipä mekään täällä kauaa sätkittäisi, jos aurinko sammuisi. Talvisin kyllä välillä tuntuukin siltä, että se on sammunut.

10. i want...

Mää tahon, että mun kärpäsloukku herää talviuniltaan!

Otin siis tänään Bärtilin pois talvilevolta. Jos muistatte Bärtilin viime kesän tolan, niin tällä kertaa huolestuttaa oikeasti, ettei se tuosta enää herää. Aiempina keväinä se on yleensä jo morjestanut minua pakastepurkistaan, mutta nyt ei merkkiäkään. No, odotellaan...

Olen lukenut hoito- ja elvytysohjeita, mutta eipä tuolle kauheasti voi mitään tehdä. Ennen kuin kaikki hyväntahtoiset "kärpäsloukuista en tiedä mitään, mutta anopinkieli minulla on joskus ollut" -tyypit tulevat antamaan hyvää tarkoittavia neuvojaan, niin kärpäsloukun lannoittaminen on ehdottomasti kielletty. Ainoa lannoitustapa on ne hyönteiset, mutta täällä kaupungin keskustassa ei juurikaan ole kärpäsiä tarjolla ja viime kesänä Bärtilin loukut olivat myös sitä myöten heikossa jamassa, ettei niihin olisi kärpänen päässyt vaikka olisi halunnutkin.

Myöskään isompaan purkkiin vaihtaminen ei ole tarpeellista. Multaa ei kannata vaihtaa ennen kuin loukku on hieman kasvanut, ettei se stressaannu liikaa. Sammaleesta taas ollaan eri mieltä, toisten mielestä se on ihan ok ja toisten ei. Minä en kuitenkaan tuota sammalta ole tuohon purkkiin laittanut, vaan sammal on tullut vuosien saatossa. Kesemmällä voisin yrittää istuttaa Bärtilin uuteen kasvualustaan, mutta jos se ei tuosta herää, niin turha kai mitään peliliikkeitä on enää tehdä. Sitten voin kävellä kukkakauppaan ostamaan uuden. Tai ehkä en, sillä kuten sanottua, nykyisessä asuinsijassani ei juurikaan riitä ravintoa kärpäsloukulle. Ellen sitten lähde ulos pyydystämään kärpäsiä ja tuo niitä elävänä loukulle. Kuulostaa palalta kakkua.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

9. faceless self-portrait

Tukka edessä, elämä takana.

Hiukset on muuten mustat, vaikka tässä näyttävätkin ruskeilta. Paitakin on vaaleansini-musta. Tuo iPhonen etukamera on sen verran surkea, että kuvista tulee huonolaatuisia ja -värisiä.

Tässä vielä tämmöinen hempeä kokovartalokuva.

8. favourite

Tampere on kyllä epäilemättä yksi lempparikaupungeistani.

7. fear

*)

Minun pitäisi parin viikon päästä mennä pariksi viikoksi töihin. Kävin eilen vaatekaappiani lävitse, jos sieltä vaikka löytyisi jotkut työkuntoiset housut. Farkuilla kun on tapana rispaantua lahkeista niin, ettei niitä oikein kehtaa käyttää missään virallisissa yhteyksissä. Siis joo, joko minulla on lyhyet jalat (olen perinyt isämme persjalkaisuuden, kun siskoni taas on perinyt äitimme pitkäsäärisyyden, mutta ei kai kukaan väittänytkään elämän olevan reilua) tai farkuissa pitkät lahkeet, mutta aina ne laahaavat maata. Joissain merkkifarkuissa tietysti on lahkeen pituus jopa valittavissa, mutta en ole sillä tavoin hifistelijä, joten lahkeeni ovat aina liian pitkät.

Vaatekaapistani taisi löytyä yhteensä kahdettoista (12) farkut. Yhdet on sellaiset, joita käytän lähes päivittäin kotoani poistuessa (ja rehellisyyden nimissä ne eivät edes olleet vaatekaapissa vaan tuolissa). Hyvät mutta rispaantuneet. Tosin olen ne joutunut vyöllä varustamaan, jotta tätä nykyä pysyvät ylhäällä. Yhdet farkut on uusimmat ja vähiten käytetyt housuni, jotka ovat täydelliset 70-luvun leveälahkeiset farkut, mutta lahje on niin leveä (ja liian pitkä), että kengät peittyvät kokonaan niiden alle ja lahje laahaa maata sekä etu- että takaosastaan(*. Seitsemät farkut olivat auttamatta liian isot. Laskin mielessäni kuinka paljon rahaa niissä on mennyt kankkulan kaivoon. Muutama satanen ainakin. Toki olen niitä joskus käyttänytkin. Sitten oli vielä parit farkut, jotka ovat väljät, mutta sopivat aivan hyvin esimerkiksi johonkin remppa- ja muuttohommaan. Harmi vaan, että en ole remppaamassa enkä muuttamassa. Yhdet kohtuullisen vanhat farkut olivat melko sopivat, mutta niiden malli on kyllä niin viime vuosikymmeneltä, ellei jopa -tuhannelta, etten niitä töihin kehtaa laittaa.

Mikäkö oli pointtini? No se, että toivottavasti maaliskuun lopussa ei tule enää mitään shokkipakkasia, jotta tarkenen mennä hame päällä töihin.

Kaupasta saa farkkuja, te sanotte? No niin saa, mutta ensinnäkään ei ole rahaa ja toisennakaan ei ole mitään järkeä ostaa nyt uusia housuja, ellei tosi halvalla saisi. Ja farkkuja harvoin saa. Nimittäin optimistina uskon kesän lähestyvän huimaa vauhtia ja kuka nyt kesällä housuja pitää? Lisäksi sisäinen optimistini kuiskuttaa, että jos nyt ostaisin housut, niin ihan pian ne taas olisivat liian isot.

Ai niin, onhan sitten vielä kahdet "motivaatiofarkut", jotka äidin jäämistöstä otin itselleni. Ne ovat siis kovin nuorekkaan näköiset farkut enkä muista äidin koskaan pitäneen niitä (koska liian nuorekkaat). Ne taas eivät mahdu päälleni vielä. Sitten kun mahtuu, niin taidan palkita itseni pullolla kuohuvaa!

Nuo kuvat eivät jotenkin edes kerro koko totuutta siitä, miten löysät nuo housut ovat. Pehmo-Ihaani mahtui noihin alemman kuvan farkkuihin yhtä aikaa kanssani, mutta siitä en saanut käsivaralla otettua kuvaa. Lahkeiden pituuden nuo kuvat taas paljastavat paremmin kuin hyvin.

***

Tämä oli vähän erilainen kuva päivässä -juttu. Se haasteaiheen pelko taitaa tulla siitä, että en tiedä uskallanko heittää noita farkkuja (7 kpl) pois ja pelkään, että jonain päivänä tuon kokoiset housut ovat minulle taas oikein sopivat, jos ei jopa tiukat.

6. chair

Minähän olen tunnetusti siisti ja järjestelmällinen ihminen. Öhöm... Tai sitten en. Tämä nojatuoli toimii yleensä käyttövaatetelineenä. Vieraita varten tyhjennän tuolin nopeasti vaatekomeron puolelle. Pyykkipäivänä tuosta on sitten kauhean kätevä vain napsia sopivan väriset vaatteet pesuun eikä tarvitse erikseen mitään lajittelusysteemiä, hahhaa!

5. under

Under construction eli hiusten värjäys prosessissa. Jos sinne passikuvaankin kehtaisi mennä.

3. key

Avain...

... ja kenkä!

2. i made this!

Tänään en ole tehnyt paljon muuta kuin sotkua ja ruokaa, joista jälkimmäisen kuvasin.

Tämä kuuluu nyt niihin väkisin väännettyihin haarukkakuviin, mutta eipä tässä ole tullut tehtyä niin monenlaista. Meinasin ensin tehdä lumiukon, mutta pakkasta oli liikaa ja viima hyytävä. En ole tehnyt kovin montaa munakasta elämässäni, tämä oli ehkä lajissaan toinen (tai kolmas, jos kotiteollisuustaloustunneilla^(* on tehty munakkaita?), koska olen jostain syystä kuvitellut, etten tykkää munakkaista. Ihan hyväähän se oli.


*) Kirjoitin ensin ihan oikeasti kotiteollisuustunneilla, kunnes tajusin siinä olevan jotain vikaa. Oli ihan pakko googlata mitä se "köksä" oli oikealta nimeltään, kun en millään muistanut!

1. L is for...

Laundry day!

March of the pigs

Harkitsen photo a day -maaliskuuhun osallistumista. Siis harkitsen. En ole varma saanko aikaiseksi, aivojumi on sen verran pahanlaatuinen. Haluaisin kuitenkin ottaa (ja instagrammata) jotain oikeasti kivoja ja hienoja kuvia, enkä mitään tylsiä väkisin väännettyjä kuvia haarukoista tai muista. Tänään tuo hienous ei ainakaan tule tapahtumaan, mutta toivottavasti jatkossa. Jätän ihan kylmästi päiviä väliin tai koko haasteen kesken, jos ei hotsita.

Tässä kuitenkin ne maaliskuun päivien aiheet:

Haasteen äitihän on siis Fat Mum Slim.

***

Äidistä tuli mieleen, että näin viime yönä (taas) unta, että lisäännyin. Porsin. Siis sain/olin saanut vauvan. Se oli tyttö. Olin unessa maailman huonoin hoitamaan sitä, vaikka parhaani yritin. Vaippa vuoti, jos ylipäänsä olin muistanut laittaa vaipan, enkä löytänyt laps paralle vaatteitakaan mistään. Kaikki mahdollinen meni pieleen. Ehkä parempi kaikkia maailman potentiaalisia vauvoja kohtaan, että en ole lisääntynyt.

***

Olen yrittänyt otsikoida nämä kuva päivässä -haastepostaukset niin, että otsikko jotenkin liittyisi kuukauden nimeen. Huomasin juuri, että maaliskuu on erittäin syrjitty kuukausi, mitä lauluihin tulee. Toki englanniksi löytyy kaikenlaisia marssilauluja (march), mutta ketään ei ole kiinnostanu laulaa maaliskuusta. Enpä ihmettele.

Niinpä lainasin otsikon sitten Nine Inch Nailsilta.

***

Oho! Olen muuten näköjään osallistunut kuva päivässä haasteeseen jo vuosi sitten maaliskuussa! Viime vuoden kuvat löytyvät saman valokuvamaaliskuu-tagin alta, jos haluaa vertailla vaikka kevään etenemistä. (En kyllä yhtään lupaa, että siellä on ainuttakaan kuvaa, josta näkee kevään etenemisen). Onpas vuosi mennyt nopsaan, vastahan minä aloitin.

31: Where you relax

Kesällähän relaksoidun ihan missä vaan, mutta talvella ja tällaisella ihanan keväisellä räntäloskapaskakelillä rentoutuminen tapahtuu lähinnä omassa pesässä. Piikkimatto on mitä oivallisin paikka rentoutua. Montaa kertaa en ole pystynyt siinä nukahtamatta makaamaan.

30: Toy

Ihaa soittaa kitaraa niin kuin idolinsa Sepi Kumpulainen. Mutta Ihaan kitarasta on kieli katkennut.

29: Feet

Tarkoituksenahan oli osallistua tämän päivän haasteeseen Pete Dohertyn jaloilla, mutta koska tyyppi perui keikkansa, niin osallistun sitten tällaisilla randomeilla vauhdissa kuvatuilla jaloilla.

Tai entäs sitten tämän sankarin jalat, kuka tunnistaa? *wink wink*

28: Trash

One man's trash is another man's treasure?

Työpaikan käytävässä kimmelsi jotain ja minä tietysti harakkana oitis hypin paikalle. Ihan en oikealla kameralla kehdannut mennä tuota kuvailemaan, joten tämä on vain kännykuva (kuten kaksi edellistäkin). Paljon teen kaikkea hullua valokuvaamisen eteen, mutta yritän uskotella työkavereilleni olevani vielä edes jonkin verran järjissäni.

Ps. Olisin halunnut alunperin kuvata tähän haasteeseen Alice Cooperin Trash-levyn (kasetin), mutta valitettavasti en löytänytkään sitä kotoa.

27: Your name

Irwikissiä matkiakseni: Siitä se ajatus sitten lähti...