Überbloggaaja

Löysin Minjalta linkin tällaiseen testiin. Ja katsokaas mitä sain tulokseksi:

Sait huippupisteet. Tulos informoi, että olet kantaaottava ja mielipiteitä täynnä, etkä malta pitää mietteitäsi sisälläsi. Ja miksi pitäisitkään? Keskustelut ja jopa väittelyt ovat elämän suola sinulle. Kuin myös se, että saa jakaa samat mielenkiinnon kohteet mahdollisimman monen kanssaihmisen kanssa. Olet todennäköisesti kovin aktiivinen nettikeskustelija, kuulut erilaisiin nettiyhteisöihin ja useamman blogin aktiivisiin kommentoijiin. Et pidä anonyymeistä huutelijoista, vaan koet nettietiketin ainakin sen verran kunniakkaasti, että jokaisen virtuaalikeskustelijan olisi luotava ainakin jonkinlainen nettiprofiili.

Testintekijä ihmettelee, ellet jo pidä blogia. Ellet, naputa kipinkapin osoitteeseen www.blogilista.fi ja katso, mitä kaikkea me suomalaiset bloggaammekaan. Sinun kirjoituksesi sopivat aivan varmasti sekaan, ja saavat myös lukijoita.

Hahaa! Ettäs tiedätte.

Pari videota

Tämä video oli niin hauska, että pakko jakaa se teidän kanssanne. Meinasin nauraa itseni kuoliaaksi, vaikka tuo onkin ihan näytelty juttu. Mutta tuntuuko tutulta? Eihän kukaan meistä koskaan ole ollut noin humalassa, eihän?





Ja sitten toinen video. Onhan TÄMÄ vitsi, onhan?

Yritin eilen hetken matkaa katsella sitä Nelosen uutta G-pistettä, mutta en jaksanut. Ihan oikeasti... Kiinnostaako jotakuta mistä naiset fantasioivat ja kuinka usein? Siis tosi ihanaa, kun me ollaan tällasii itsenäisii ja seksuaalisesti vapautuneita naisii, että me voidaan puhua näistä jutuista silleen niinku avoimesti ja kertoo kaikille mitä me niinku puuhataan meidän makkarissa.

Give me a break...

30 v. ja neitsyt

Ihan ensiksi kiitoksia kovasti kaikille, jotka onnittelivat minua tästä jo vuoden kestäneestä suurenmoisen nousujohteistesta bloggaamisesta. Kiitos, kiitos. Wille sai sen naisen siitä kakun päältä ja loput saivat syödä kakun. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Parhaani olen tehnyt ja keskittynyt vain omaan suoritukseeni. Oli huono keli ja sukset lipsuivat.

Olen muuten vihannut mielessäni (ja ehkä vähän ääneenkin) tuota liukkauta ja muhkuraisuuttaa ulkona noilla kävelyteillä ja jalkakäytävillä. Tänään sitten minulle selvisi syyllinenkin siihen ja muutamaan muuhunkin asiaan. Soo soo.

Mietin tässä, että pitäisikö minun aloittaa sellainen juttu, että oppisin tai tekisin joka päivä jotain uutta, mitä en ole koskaan ennen tehnyt tai mitä en ole tiennyt, siihen saakka kunnes täytän sen 30. Siitä voi kyllä tulla hieman haasteellista. (Tietysti koska tiedän lähes kaiken ja olen tehnyt melkein mitä vaan, heh.) Voin kuitenkin kertoa tämän päivän uudet jutut:

• Opin, mitä tarkoittaa bioluminesenssi. Sehän on tietysti sitä, kun esimerkiksi kiiltomato loistaa pimeässä ja se syntyy kemiallisessa reaktiossa, jossa lusiferiini-pigmentti hapettuu lusiferaasi-nimisen entsyymin katalysoimassa reaktiossa. Kosubstraattina tässä reaktiossa toimii adenosiinitrifosfaatti (ATP). Tämä selvä.

• Keitin riisiä ensimmäistä kertaa sitten yläasteen köksätuntien. Ihan tosi. En ole ikinä ennen tehnyt itselleni ruoaksi mitään millä olisi jotain tekemistä riisin kanssa. Ehkä puistelette siellä päätänne ja pyörittelette silmiänne, mutta totta se on. Puolustuksenani voin sanoa, että olen vasta viime vuosina alkanut tykätä riisistä ja en vaan ole tullut ostaneeksi sitä kotiin aikaisemmin. Toki nytkin keitin sitä viiden minuutin pikariisiä. Tässä nyt koko päivää ole aikaa...

Että sellaista. Ehdotuksia päivän uudeksi asiaksi saa antaa kommenttiosastolla.

1 vee!

Tänään on tasan vuosi siitä, kun aloitin bloggaamisen. (En kuitenkaan suosittele kenellekään niiden ensimmäisten postausten lukemassa käymistä. Itse en ainakaan pysty lukemaan niitä.) Tosin vaihdoin blogia tuossa välillä, kuten nokkelimmat pokkelimmat ehkä ovat huomanneet, joten tämä blogi ei täytä vuotta. Ja aiempi kuoli alle vuoden vanhana. Tai ei se vielä ole kuollut. Se on vaan laitettu pakkopaidassa laskemaan pyöreän pehmustetun huoneen nurkkia. Ehkä vielä joskus palaan sinne, jos haluan vaikka piiloutua salasanan taakse.

Vuosi. Se on pitkä aika tuottaa höpöhöpöä lähes päivittäin.

I'm going slightly mad

Tämä päivä meni minulla vähän länkkälönkkä. En ensinnäkään mennyt kouluun, koska... No, minulla oli syyni. Ja toisennakin vietin koko päivän ja iltapäivän huolesta kippuralla, kun en saanut yhteyttä yhteen ihmiseen. Onneksi kaikki ystäväni ovat taas tallessa, ja ainakin melkein täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mutta kyllä minä vaan olen aikamoinen huolipeikko.

En muista olenko kirjoittanut tänne ennenkin siitä, että huolestuminen on ihan kamalaa? Vaikka järki sanoo, että eihän tässä ole kulunut vasta kuin muutama tunti ja kaikelle on varmasti olemassa joku järkevä selitys, niin silti meikäläinen alkaa pimahdella ja kiipeillä seinille. Minä vaan inhoan inhoan inhoan sellaista tietämättömyyttä ja odottamista. Muutun aivan toimintakunnottomaksi. En pysty tekemään mitään, menemään minnekään tai syömään mitään, kävelen vain rinkiä tai istun tönkkönä odottamassa ja revin kynsiäni. Ja, of course, hyppään vessassa jatkuvasti. Ja se lumipalloefekti (tästä olen ainakin blogannut aikaisemmin ihan varmasti, tuli sellainen tunne), mikä siellä aivomyrskyssä aiheutuu, kun alan miettiä kaikki mahdollisia vaihtoehtoja, miksi en saa toista kiinni. Ja sitten jälkeenpäin hävettää, koska enhän minä tietenkään voi pitää tätä paniikkia vain hiljaa sisälläni, vaan hälytän koko kulmakunnan huolehtimaan asiasta kanssani. Siis oikeasti? Taidan olla vähän hullu? Sattuisiko joku tietämään auttaisiko tähän joku lääke tai vaikka meditaatio?

Sitten kun tilanne on lauennut, niin jäljelle jää vain nolo olo, niskajumi, (koska olen purrut hampaitani apinanraivolla yhteen), ja kauhea nälkä. Eikä jääkaapissa tietenkään ole mitään syötävää, koska enhän ole pystynyt käymään kaupassakaan. Että kai sitä sitten täytyy...


Ps. Taidan tarvita tällaisen. Ei maksakaan paljoa.

I'm very ape and very nice

Nyt on pakko vähän hehkuttaa ääneen. Tänään tuolla Radio Rockin 100 parasta albumia -listalla oli vuorossa Nirvanan In Utero ja kuuntelin sen levyn sitten kokonaisuudessaan tuossa kuudelta. Ja hitsi vie! Sehän potki! Kuulosti ihan tosi hyvältä. Nyt minun on sitten pakko saada se levy. Löytyisiköhän levyalesta... En muista olenko joskus teinivuosina omistanut kyseistä levyä, mutta jos olen, niin se on kuitenkin vain c-kasetti. Yritin kyllä tallennella niitä tietokoneelle radiosta, mutta tietysti siihen biisin alkuun ja loppuun tuli aina jotain mölinää, ja lopulta onnistuin sössimään kaiken ja kadottamaan ääniraidat aiemmista tallennuksista. Grrr! Joten parempi varmaan lad... ostaa koko levy tai ne minulta puuttuvat kappaleet jostain.





American Idolsit alkoi taas eilen. Nämä koelaulut on kyllä ehkä parasta viihdettä ikinä. Erityisesti ne tyypit, jotka luulevat osaavansa laulaa, tai joiden äiti on sanonut, että ovat maailman parhaita laulajia, ja oikeasti laulu kuulostaa ammuvainaan ääntelyltä. Tai ne muuten vaan friikit tyypit tai ne, joilla ei ole ylpeyttä laisinkaan, vaan kerjäävät polvillaan pääsyä jatkoon. Hah, miten hauskaa. Toivottavasti niistä myös löytyy joku suosikki, että jaksan seurata ohjelman loppuun asti (tai ainakin siihen asti kun oma suosikkini tipahtaa [olen vieläkin katkera Constantinen putoamisesta]).

Tylsää, että huomenna on taas maanantai.

Kiviäkin kiinnostaa

Eilen täällä blogissa kävi tosi kansainvälistä porukkaa. Meinasin tippua pehvalleni, kun yhdessä välissä vilkaisin tuota kävijästatistiikkaa. Oli pakko ottaa siitä vallan kuva, kun arvasin, että haluatte minun jakavan tämän tiedon teidän kanssanne. Tietysti sensuroin kuvasta kaiken yksilöivän tiedon. Joku moraali se on minullakin.




Toinen aivan äärimmäisen kiinnostava asia. Nimittäin meemi. (Joo, meemi on tyhmä sana). Näin parissakin blogissa tällaisen meemin, mutta en enää niitä löydä, joten en voi linkittääkään. Tarkoituksena oli kuitenkin listata viimeksi visiteeraamani nettisivut aakkosjärjestyksessä. Haluan palavasti listata ne, vaikka otsikkokin sen jo kertoo, ettei tämä nyt oikeasti ketään kiinnosta. Ei varmaan mitenkään yllättävää, jos noista suurin osa on blogeja.

A - Ahteri Petomaan Tanssikoulu
B - Baroque
C - Charlie Sheen menetti pikkutyttönsä tosi-tv:lle
D - Domus Perkele
E - Enimmäkseen Harmiton (minä minä minä!!!)
F - Facebook
G - Gmail
H - Helena
I - Iltalehti: Knut on psykopaatti
J - Jenna ja Mariel - Taistelupari! (eih...)
K - Kispe
L - Lost in the Supermarket
M - Mah Bruther From Anuther Muther!
N - NetAnttila
O - Oharin paluu
P - Pingviinitanssi???
Q - Quentin Tarantino haluaa Britneyn pehmopornoelokuvaansa
R - Radio 957 - Paikallisuutiset Tampereen seudulta.
S - so this is what pepsi canz feel like
T - Tarpomista
U - Ultimuksen elämää
V - Verkkopankki
W - Wasabi
X - ei löydy x:llä alkavaa
Y - Ylösalaisin
Z - Ze Kerawach

Jos joku jostain syystä haluaa jatkaa tuota, niin minä en sitten ota mitään vastuuta siitä, miten tämä olisi pitänyt tehdä...

Hip hip hurraa!!!

Tarkka vainu! Kakkua saadaksesi sinun täytyy kuitenkin mennä tänne.

I ain't no wimp, I scratch and bite

Tuo puhelinluetteloäänestys on näköjään päättynyt, joten poistan sen tuosta killumasta. Äänestystuloksia kun voi tulkita itselleen mieleisellä tavalla aina, niin niinhän siinä kävi, että vain alle 10 % kyselyyn vastanneista tykkää/tarvii puhelinluetteloita. Yli puolia ärsytti puhelinluettelot ja alle neljännes ei jaksanut ärsyyntyä asiasta, vaikka ei tarvikaan puhelinluetteloita. Että näin.

Toisessa äänestyksessä, eli tuossa battlessa tulos oli aika ennalta arvattavissa. Täällä pyörii niin paljon meitä grungesukupolven ikinuoria, että Stone Temple Pilots vei kaikki nostalgia pisteet ja vähän muitakin pisteitä. Äänet jakautuivat jotensakin 7-3 Velvet Revolverin tappioksi. (Olen vähän väsy, niin en jaksa ihan kauhean tarkkaa kirjanpitoa tuosta tehdä, mutta eiköhän se noin mennyt). Tuosta Scott Weilandin ulkoisesta olemuksesta, jonka Purrrrina toikin esille, piti sanoa pari sanaa, mutta en nyt jaksa sitäkään. (Otan torkut ihan kohta). Sen vaan voin mainita, että en ihan äkkiä olisi uskonut Velvet Revolverin laulajaa samaksi hepuksi, joka aikanaan lauloi Stone Temple Pilotsissa. Uskottava se kuitenkin sitten oli. Nythän Scottin pitäisi olla kuivilla huumehista, mutta ehkä se ei vaan syö enää, kun on noin laihaksi päässyt. (Ei sillä, että se laihuus minua haittaisi, kun olen fiksoitunut rimpulaisiin miehiin)... Laittaisin tähän vielä sellaiset before and after -kuvat, mutta en jaksa. Ehkä lisään ne myöhemmin. Ehkä.

Edit klo 19.45: Kuvat lisätty yleisön pyynnöstä. Onpas tuosta hepusta vaikea löytää sellaisia kuvia, jotka toisivat pointtini esiin (ilman aurinkolaseja täysin mahdotonta), mutta tässä nyt kehno yritys todentaa asia...
















Ennen................................................ ja jälkeen.


En ole jaksanut tämän uuden blogin aikana enää keräillä noita hakusanoja minnekään ylös, lähinnä siksi, ettei tänne tulla millään kovin hauskoilla hakusanoilla. Nyt paljastan teille kuitenkin viimeisimpiä osumia.

• hilary clinton pipari (ensinnäkin siinä on kaksi ällää ja toisennakin... häh?)
• uusi bond mies minkä ikäinen (kuka uusi bond ja mistä minä sen iän tietäisin)
• kuinka tehdään kiharat kuten jessica simpsonin (jälleen kysymys, joka ylittää minun tietämykseni)
• The Doors hauska versio (doorsista ei ole mitään hauskaa versiota, se on haudanvakava asia)
• 3 yötä jouluun (333 yötä sanoisin ennemminkin)
• kata kärkkäinen (kuka siitä täällä on mitään sanonut)
  
• nimen omaan yhdyssana (nimenomaan)
• kastimerkin väri (kerrassaan outoja osumia tähän blogiin)
• alkaa verbin käyttö (ihanaa voida olla avuksi!)
• easy baby (easy kuule ihan itelles vaan)
  

Ekoteko

Annikki haastoi meizin kertomaan päivän ekotekoni. Kerron ne noin viimeisen vuorokauden ajalta. Ja lisään perään myös ekoterrorismitekoni.

Säännöt ovat siis tällaiset:

Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä.



Päivän ekoteko:

• Käytin julkisia kulkuvälineitä ja kävelin pisteestä A pisteeseen B. (Ei sillä, että olisi ollut vaihtoehtojakaan).
• Suihkussa käydessä, hampaita pestessä yms. suljin aina hanan, kun en vettä tarvinut.
• En tiskannut astioita juoksevan veden alla. (Huuhtelin kylläkin).

Päivän ekokatastrofiteko:

• Heitin suodatinpussin ihan tavalliseen roskikseen.
• Jätin vessaan valot koko päiväksi, vaikken hengannut siellä juurikaan.
• (Varmaan näitä on paljon enemmänkin, mutta en nyt keksi niitä).
  

Loppuun vielä mainittakoon, että en ole käynyt kaupassa eilen enkä tänään, mutta toissapäivänä kävin ja käytin kauppakassina WWF:n kangaskassia, enkä ostanut muovikassia.

Haastan Alcinoen, Henun (jolla on ihana kissanpentu!), Minjan, Sirenitan ja Willen kertomaan omat ekotekonsa. Ja heitän tuolla ruusupuskalla tietysti samalla.

Viuuuh... Pläts!

Joo. Ihan tosi kiva kun tuli tuota lunta nyt. Ei ole niin pimeää ja harmaata. Mutta viime päivien kokemuksieni perusteella voisin toivottaa tuon lumen jo huuthelvettiin. Tai ainakin tuon jään ja liukkauden. En halua poistua enää kotoani ennen kuin maassa on pitävä hiekka- tai asvalttipohja.

Maanantaina käpyttelin koululta keskustaan päin melko jyrkkää alamäkeä, kun katsoin, että edessäni on tosi liukkaan näköinen kohta. Päätin kiertää sen ja siinä samassa oikea jalkani lähti alta. Vasen jalkani onneksi pysyi tolpillaan, joten tein vain lievästi epäonnistuneen telemark-alastulon ja polvikosketuksen jään pintaan. Siinä ei sitten käynyt sen pahemmin, mutta maanantai-iltana ja myöskin eilen oikeaan reisilihakseeni (tai mikä reisiläski se nyt onkaan) sattui melko lailla liikkuessa. No eipä siinä mitään, tänään aamulla tuo jalka oli jo parempi. Mutta kuka arvaa miten tämä tarina jatkuu? Aivan. Tänään aamulla kouluun köpötellessäni päätti jalat taas lähteä alta. Sain tälläkin kertaa pidettyä tasapainon, tosin pitkällisen taistelun jälkeen, enkä mätkähtänyt maahan naamalleni. Mutta arvatkaa vaan sattuiko siihen samaiseen reiteen ja vallan sairaasti? Kyllä sattui. Klenkkasin sitten kouluun ja olin jossain vaiheessa jo melko varma, että koko reisilihas on irronnut ja mennyt rullalle. Kyllä se sitten siitä tokeni, mutta jos tuo ei ole huomenna kipeä, niin ihmettelen.

Taitaa olla kuulkaas niin, että nuo kiilakorkoiset talvisaappaat jäävät nyt hetkeksi narikkaan ja alan käyttää jotain mummomallisia talvikenkiä, joiden pohjaan kiinnitän naskalit. Pysyn ainakin pystyssä. Perkele.

Scott Weiland -battle

Se on täällä taas! Nimittäin musavisakisa!!! Ensimmäinen laatuaan tänä vuonna. Säännöt on samat vanhat tutut, eli mielipiteitä toivotaan, kumpi biiseistä on parempi? Paras perustelu palkitaan! (No heh heh, eipäs palkitakaan.)

Ne, joilla korvat on, kuunnelkaa!





(Stone Temple Pilots - Plush)


VS.




(Velvet Revolver - Slither)


Äänestys alkaa kommenttiosastolla NYT!

NSIP *)

Hampaita pestessä ajatuskulku on joskus mielenkiintoinen. Mietin äsken sitä, mitä laittaisin päälleni. Mietin, että ulkona on nyt lunta ainakin johonkin nilkkoihin ja lahkeet kastuvat. Mietin farkkujeni lahkeita ja niiden rispaantuneisuutta. Mietin, että pitäisi ostaa uudet farkut. (Niitä on kyllä useammat kuin yhdet, mutta vain yhdet on lempifarkut). Siitä ajatukseni siirtyi rahaan ja alennuskuponkeihin. Mietin Lindexin kanta-asiakkuutta ja sitä, koskahan sieltä seuraavan kerran tulisi alennuskuponki, jonka voisi käyttää. (Ne ovat aina voimassa vain jotain viikon kuun lopusta, jolloin opiskelijalla harvemmin on rahaa ostaa vaatteita). Lindexin kanta-asiakkuudesta siirryin miettimään KappAhlin kanta-asiakkuutta (tai epäkanta-asiakkuuttani) ja sitä, miksi KappAhl on joillekin niin vaikea sana lausua. (Se ei ole kappahalli tai kappahooäl vaan kappahl!)

(PERKELE! Onnistuin tässä välissä mystisesti julkaisemaan jo tämän postauksen. Hemmetin touchpad.)

Olen siis yrittänyt nyt liittyä KappAhlin kanta-asiakkaaksi jo kaksi kertaa. Jälkimmäisestä kerrastakin on jo yli puoli vuotta. En ole saanut postin postia koko lafkalta, saati sitten mitään kanta-asiakaskorttia. Mietin, mikä minussa on vikana, etten kelpaa heille? Positiivista tässä on se, että joka kerta kun heidän kanta-asiakkaakseen yrittää liittyä, saa sen jonkun prosentin alennusta ostoksista. (En tosin ihan sairaan usein edes shoppaa siinä liikkeessä, mutta joskus sieltä jopa löytyy jotain kivaa). Tiedän toki, että on väärin huijata viatonta ruotsalaisfirmaa, mutta eikö minulla ole lupa yrittää heidän kanta-asiakkaakseen niin monta kertaa kunnes he hyväksyvät minut? Rahat pois, sanoisin. Senkin ruojakkeet, jotka valikoivat kanta-asiakkaansa.

Pitäisikö perustaa joku anonyymit KappAhlin syrjimät asiakkaat -ryhmä? Onko muita syrjinnän uhreja, jotka haluaisivat liittyä mukaan?

No joo. Lähden nyt kouluun miettimään näitä syvällisiä.


^*) Not So Important Person

Päivän mietelause

"Meitä ihmisiä on täällä maapallolla monenlaisia. Kaikki meistä eivät käy ihan täysillä."

- Tiina, Enimmäkseen Harmiton -


Ps. Tietääkö/arvaako joku mikä tuo tuossa kuvassa on, muutakin kuin vain pelkkä sammakko?

Rock on!

En olekaan hiiskunut tästä asiasta teille aiemmin, mutta minulla on oma bändi. Olen tietysti bändissä laulajana ja kyseessä on punk-bändi, koska kuulostan laulaessani lähinnä Rottenilta. Bändin nimi on Wildon (olemme tosi villejä) ja ensi viikolla julkaistavan esikoisalbumimme nimi on Before his sister does. Levymme kanteen on kuvattu Edinburghilaisen Omni Centerin edessä seisovat kirahvit, koska tietysti me kurottelemme korkealle ja musiikkimme on yksinkertaista sekä karua, mutta kaunista, kuten levyn kansikin. Kuvaaja halusi pysytellä tuntemattomana. Nyt meillä on vain koko maailma valloitettavanamme!





Tee oma bändimeemisi näin:

1. en.wikipedia.org/wiki/Special:Random
- ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi
2. quotationspage.com/random.php3
- viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi
3. flickr.com/explore/interesting/7days/
- tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi


Löysin tämän meemin täältä. Loistava blogi muuten erityisesti kaikille, jotka tykkäävät katsella kuvia Lontoosta. Me likey.

Tosi väsyny päivä

Niin, otsikko oikeastaan kertoikin jo tämän postauksen tärkeimmän sisällön. Ei mulla sit muuta. No ei vaan... Kukuin valveilla viime yönä vaikka kuinka myöhään ja heräsin sitten ennen puoltapäivää. Torkuttava olo on silti, tai siksi.

Meinaan joka tammikuiseen tapaan aloittaa terveellisemmät elämäntavat. Tosin yleensä se on niin, että loppuviikosta ajattelen aloittavani ne "sitten maanantaina" ja maanantaina ei jaksakaan. No käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että minulla on hillunut tuossa tuollainen 3-tehojuoma jo pitkään. Pitäisi aloittaa kuuri. Olen ennenkin juonut sen, enkä huomattavaa muutosta ole huomannut suolistossani tai missään, mutta voihan sitä ainakin kuvitella, että se johonkin vaikuttaisi. Tein myös viime yönä jonkin näköisen siirron kuntoni kohottamisen suhteen, kun tuli niin hyvä tarjous vastaan. Tosin joudun vielä pari kuukautta odottelemaan sohvaperunana. Voin sitten maaliskuussa aloittaa uuden elämän ja raportoida siitä. Tai sitten en.

Huh helpotuksen huokaus! Sain juuri tiedon tuon eilisen tentin tuloksista (aivan sairaan nopeasti muuten) ja pääsin läpi tentistä. Vieläpä parhaalla tuloksella. Hahaa!

Tää tekis tämmösen meemin vielä tähän loppuun, kun nyt on niin vähän mitään sanottavaakaan. Minjalta.


Annan sinulle kysymyksiä ja sinä käyt osoitteessa http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/ kyselemässä kysymykset oraakkelilta ja kirjoitat oraakkelin vastaukset tänne. HUOM! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sanajärjestystä, mutta kysymyksessä pitää olla sama juoni. Nyt kirjoittamaan

1. Mikä minun nimeni on?
-Jarmo

2. Missä asun?
-Naisissa.

3. Mikä olen?
- Sisimmässäsi olet vihainen feministi.

4. Millainen olen?
- Mä olisin halunnu tutustua suhun jo kauan sitten, vaikutat aika kivalta!

5. Kuka olen?
- Sinä olet biofyysinen olento, jonka ego on painoosi nähden suhteettoman suuri.

6. Mikä on ollut kaikista tärkeintä elämässäni?
- Penseys.

7. Mikä on ollut kaikista turhinta elämässäni?
- Löysä ahteri, mutta minua kyllä kiinnostaa enemmän se, miksi kysyt nimenomaan tätä.

8. Mikä on arvokkain asia mielestäni maailmassa?
- Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys.

9. Miltä näytän?
- Koululta.

10. Miltä tunnun?
- Rikiltä.

11. Miltä maistun?
- Kalakeitolta.

12. Miltä tuoksun?
- Hieltä. (Nice...)

13. Missä minun kuuluisi olla?
- Kotonasi, sängylläsi ehkä matollasi

14. Mikä minun kuuluisi olla?
- Aivopesu.

15. Mistä minut löytää?
- Ompeluseurasta.

16. Minkä ikäinen olen?
- Toivottavasti yli 16!

17. Mikä minun sukupuoleni on?
- Etkö sä erota miestä ja naista toisistaan?

18. Montako henkilöä minun pitäisi haastaa tähän?
Yksi.


No haastetaan sitten. Lumi, my dear, olet haastettu.

I got a bad habit - and it ain't goin' away

Lääh puuh. Tänään oli tentti. Ei mitään hajua miten se meni, toivottavasti pääsin läpi. Luin siihen aivan olemattoman määrän, kaikki artikkelit melkein kerran läpi. Minulla on yleensä ilmiömäinen kyky päästä tenteistä läpi lukematta kovinkaan paljoa (paitsi sellaisista, joissa täytyy oikeasti osata jotain, kuten ohjelmoinnin tentit), mutta kehuskelematta parempi. Tässä voi olla nyt se ensimmäinen hylsy. Ääk.

En tiedä minkä maalaiselta oikein näytin tänään, mutta eräs aivan suomalainen tyyppi alkoi selittää minulle englanniksi jotain. Hämmennyin vähän, mutta koska tiesin tyypin olevan tasan yhtä suomalainen kuin minäkin, niin aloin sitten puhua hänelle takaisin suomeksi. Hmm. Ehkä näytän intialaiselta, kun otsassanikin on finnin jäljiltä tuollainen kastimerkin näköinen jälki. Tai sitten en vaan ymmärtänyt selkeitä suomenkielisiä ohjeita, joten tyyppi arveli, etten osaa kieltä...

Tämä on tänään kuulostanut oikein hyvältä. Harmi, ettei tuosta ole videota, mutta biisi kannattaa kuunnella kuitenkin.





Pitäisiköhän pistää joku battlekin taas pitkästä aikaa pystyyn? Huomenna tai viikonloppuna tai ensi viikolla...

Pitäkää nyt ne...

Arvatkaa mikä minua ärsyttää aivan suunnattomasti? No puhelinluettelot!

En tiedä miten muissa kaupungeissa on, mutta ainakin Tampereella puhelinluetteloita on ollut jo useamman vuoden ajan kaksin kappalein. Eli yhteensä neljä paksua nivaskaa täynnä puhelinnumeroita, joita en tarvitse. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun ennen ne sai halutessaan käydä hakemassa jostain, niin nykyisin ne tungetaan väkisin postiluukusta sisään, halusit tai et! Voi perse, että otti kupoliin, kun taas yksi ilta löysin ne oveni välistä. Ja sehän oli vasta ensimmäinen satsi. Toinen varmaan tulee joskus lähitulevaisuudessa. Niitähän kun ei todellakaan estä mikään "ei ilmaisjakelua" -tarra ovessa. Pitäisi varmaan lisätä siihen "eikä puhelinluetteloita".

Ensinnäkin, kuka käyttää paperisia puhelinluetteloita vielä tähän maailman aikaan? En minä ainakaan. Käytän puhelinluetteloa ainoastaan leikatessani sieltä Raxin alennuskuponkeja ja Tampereen karttaa katsoessani, joka sekin löytyy netistä, ja joka ei todellakaan muutu joka vuosi. Jos tarvitsen jonkun ihmisen tai firman puhelinnumeroa, en todellakaan hae puhelinluetteloa ja ala plärätä sitä läpi. Koska minulla on netti! Ja netistä löytyy kaikki tarpeellinen ja enemmänkin.

Toisennakin, minua kauhistuttaa ajatella sitä määrää metsää, mikä kaadetaan noiden puhelinluetteloiden takia, joita ei kukaan tarvitse. Mikä järki Fonectalla ja Enirolla on siinä, että tehdään kahdet hieman erilaiset puhelinluettelot, joissa valtaosa numeroista on varmasti samoja? Ja jotta nämä firmat voivat säilyttää illuusionsa paperisten puhelinluetteloiden tarpeellisuudesta vielä 2000-luvullakin, he eivät enää annan ihmisille vaihtoehtoja, vaan pakkosyöttävät ne meille! Oikeasti, missä viipyy puhelinluetteloiden vastaiset kansanliikkeet? Nukkuvatko luonnonsuojelijat vai ovatko he tainnoksissa puhelinluettelovuorten alla kodeissaan?! Apua!!!

Ihan oikeasti, jos tästä järjestettäisiin joku äänestys (ja taidan järjestääkin), niin olen melko varma, että suurin osa ei tarvi niitä enää, eikä tahdo niitä kotiinsa kannettuna.

No niin. Nyt kun sain tämän sydämeltäni, niin voin mennä taas jatkamaan lukemista huomiseen tenttiin.

Ihan OIKEA päivitys

Onks pakko, jos ei taho?

En tajua miksi tämä blogi on ruvennut nyt haamupäivittyilemään Blogilistalla. Hermo! Mitään en ole koskenut minnekään ja kun tulen kotiin, niin olenkin muka blogannut. Jos se johtuu noista kommenteista, niin kuinka perkele se nyt yhtäkkiä, kun ei ole ennenkään? Vinkkejä ohjeita neuvoja? Yritin nyt säätää itse ainakin jotain, saas nähdä auttoiko.

Olen nyt aika väsynyt, sekä henkisesti että fyysisesti. Tekisi mieli painua talviunille, vaikka en tiedä onko tuolla talvi tai mitään. Vituttaa tuon haamupäivittymisen lisäksi pari muutakin asiaa. Selvittämättömiä asioita muhii sisälläni ja asioita, joissa ei näy tunnelin päässä valoa ja vittu en jaksaisi tarpoakaan. Tekisi mieli heittää tähän sellainen semipitkä kirosanojen lista, mutta olkoon nyt.

Ihmiset ympärilläni sikiävät hurjaa vauhtia. Yhdellä ystävällä on parivuotias, toisella alle kuukauden ikäinen vauva ja kolmas on raskaana. Tänään kävin katsomassa tuota alle kuukauden ikäistä, mutta biologinen kelloni ei sanonut mitään. Olihan hän kovin suloinen, mutta ei se kyllä varsinaisesti tuntunut missään. Olenkohan viallinen?

Luovuttanut enkeli

Noita kukkasia ja kunniamerkkejä sen kuin ropisee. Eilen listattujen lisäksi olen saanut suitsutusta ainakin Annikilta, Henulta, Minjalta, Sirenitalta ja Yllätystytöltä. Lisäys klo 20.29: Ja Riikaltakin vielä! Ooh, yhteensä jo kahdeksalta (8) yhdeksältä (9)! (Unohtuiko joku?) Kyllä mun nyt kelpaa!!! Kiitos paljon. :)

Päivän otsikolla viittaan (Maj Karman loistavan biisin lisäksi) siihen, että luovuin Facebook-vastarinnastani tänään ja hyväksyvästi hymisten tulin taas osaksi ihmiskuntaa. Sain kyllä jo hieman kuittia siitä, että "sähän sanoit, ettet ikinä liity facebookiin". En nyt toistaiseksi ole siitä ihan hirveätä iloa saanut, mutta onhan se toki kiva saada kavereita. Etenkin sellaisia kavereita, joihin ei muuten tule pidettyä yhteyttä. (Tuleeko sielläkään, on sitten ihan toinen kysymys). Voi aina ainakin uskotella omaavansa elämää. Tuskinpa rupean siellä kuitenkaan kovin suuresti aikaani viettämään. Vielä en ainakaan ymmärrä miksi jotkut siirtyvät bloggaamisesta Facebookiin...

Lupasin eilen eräällä suunnalla kertoa toissayön unestani. Ei siinä mitään kovin merkillistä tapahtunut, muuta kerron lyhyesti, jos enää muistan. Jouduin siis unessa kiipeilemään jotain ihan omituisia portaita jonnekin tosi korkealle ja hankalaan paikkaan, koska kellarikomeroni muka oli siellä. Sitten kun pyrin sen kellarikomeron luokse, niin minulle kerrottiin, että vesivahinko on tuhonnut osan komeroni sisällöstä. Jostain syystä tämä asia oltiin pimitetty minulta pitkään ja vahingoittuneet tavarat oltiin heitetty pois. Jossain vaiheessa sitten kun katselin niitä tuhoutuneita tavaroita, niin myös Wille oli siinä, ja Willeltä oli tuhoutunut joku omituinen pieni akku, (sellainen kuin auton akku, mutta miniatyyriversio siitä). Wille oli kovasti murtunut tästä akun tuhoutumisesta, se oli siis ihan kappaleina (akku siis, mutta vähän Willekin), ja minä koitin lohdutella, että eiköhän sellaisen saa uudenkin jostain kaupasta.

Että sellaista. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Edit hiukan myöhemmin. Blogilista väittää tämän blogin nyt vaan haamupäivitelleen koko päivän. Mitä paskaa?!

Oon niin hyvä

Sain Marikilta, Haahikselta ja Willeltä tämmöisen kunniamerkin. Kiitos kiitos!!! (Ja teille samanlaiset takaisin, vaikka jätinkin teidät tuosta listasta pois).

"Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."


Koska sillä ei kerta ole väliä onko tyypit saaneet tuon palkinnon jo aikaisemmin, niin luovutan sen täten seuraaville henkilöille:

• Alcinoe
• Annikki
• Brim
• Elina
• Elma
  
• Eugenia
• Kata
  
• Kervå
• Minh
  
• Sirenita

Oli kauhean vaikea valinta, olisin voinut ja halunnut antaa tuon vaikka kuinka monelle!


Kyllä nyt on taas hyvä mieli. :)

Itkisitkö onnesta...

Kirjoitin tämän viime yönä ja meinasin, etten julkaise tätä ainakaan tällaisenaan, mutta antaa mennä nyt vaan...

Koko eilisen päivän ja illan pisti jostain syystä vasempaan kylkeen. Ei kivaa laisinkaan. Tämän lisäksihän tietysti on toisinaan hartiavaivoja, olkapäätä särkee, niskaa jomottaa, kädet ovat kipeänä... Eikä meitsi ole täyttänyt vielä kolmeakymmentäkään. Oikeasti, missähän kunnossa mahdan olla sitten, kun elämää on takana toiset 30 vuotta? Kantositeissä? Tarttis oikeasti tehdä jotain. Olen kateellinen ja katkera sille versiolle itsestäni, joka seitsemän vuotta sitten jaksoi tehdä sata vatsalihasliikettä ja joka pystyi polkemaan kokonaisen spinning-tunnin pysähtymättä välillä läähättämään. Sitten muutin tänne kuuseen, jossa ei ole minkäänlaisia liikuntapalveluita ja salilla käynti väheni ja lopulta lopetin kokonaan. Se vaan tuntui aivan liian raskaalta (ja aikaavievältä) matkustaa ensin bussilla puoli tuntia keskustaan, kävellä hieman keskustasta sivussa olevalle kuntosalille, joka näppärästi sijaitsi melko korkean mäen päällä, rehkiä se tunti-puolitoista, kävellä se sama mäki alas ja istua taas bussissa puoli tuntia päästäkseni kotiin. Treenaamisesta tuli hyvä olo, mutta kuntosalilla vihasin aina alkulämmittelyä ja loppuvenyttelyä. Olen aivan liian lyhytjänteinen polkemaan puoli tuntia jossain stepperissä ja liian laiska venyttelemään kunnolla ilman ohjausta.

No mutta, ei pitänyt oikeastaa tuosta avautua, vaan piti avautua siitä, että haluaisin lomaa toisinaan itsestäni. Tästä kolottavasti kropasta, mutta myös pääkopastani. Kaikki tuntuu aina vaan menevän ihan blaah. Voisin vaikka vuoden tai pari tehdä jotain täysin aivotonta liukuhihnatyötä, vaikka latoa jotain komponentteja paikoilleen, josko sitten sen jälkeen taas kiinnostaisi käyttää aivojaankin johonkin. Voisin myös muuttaa jonnekin Tiibetiin vuoristoille (en tiedä miksi Tiibetiin, se vaan tuli jostain mieleen, eihän siellä varmaan voisi mitään komponentejakaan latoa) viettämään laatuaikaa itseni kanssa (tai mieluummin jonkun toisen, koska juurihan halusin lomaa itsestäni) ilman mitään ihmissuhteita, koska en vaan osaa. Ihmisten kanssa on aina vaan turhia odotuksia, väärinkäsityksiä ja solmuun menneitä asioita.

Mutta ei ole helppoa ollut siinä 14-vuotiaanakaan. Itse asiassa nykyisin on paljon helpompaa, omalla tavallaan ainakin. Omalla tavallaan vaikeampaakin. Mutta joka tapauksessa, vuorossa on ensimmäinen osa lupaamistani päiväkirjakatkelmista. Olen loistanut älylläni ja johdonmukaisuudellani jo varhaisina nuoruusvuosinani, kuten seuraavasta voitte todeta... (Ihan pakko heittää kursiivilla muutamia kommentteja tuonne sekaan.


***

18.5.1993

Vihdoin mä löysin etsimäni, eli tän päiväkirjan. Mä ajattelin, että mä en enää koskaan kirjota päiväkirjaan, mutta nyt mulle tuli mieleen että musta on sitten aikuisena kiva (?) lukee näitä. Tosin mitäs näissä ois lukemista? Mä kirjotan päiväkirjaan aina jotain ihan paskaa. Enää en. Jos ei oo mitään kirjotettavaa niin en kirjota. [Heh, kuulostaako tutulta? En koskaan valita tänne blogiin kirjoittavani ihan paskaa. :D] Mutta kun mulle ei ikinä tapahdu mitään. Tai tapahtuu, vähän liikaakin, mutta... ei jätkiä...

On yks söpö J ja on yks koiranpennun näkönen T [ei mitään käsitystä enää kuka tämä jälkimmäinen oli]... Kummatkin M:n [teh isosisko] ikäsiä... On yks... A... mun mielestä hyvännäköinen, mutta ei kovin monen muun. Enkä mä siitä tykkääkään. Ulkonäkö ei ratkase mitään. Mä en tunne sitä. Mikä mussa itse asiassa on vikana, kun mä en pysty tykkään kestään? No tuskin mikään, mä vaan järkytyin vissiin siitä kun mä vahingossa kerroin [yhdelle] ja [toiselle] tykkääväni P:stä. Jos mä oisin tienny mitä siitä seuraa, niin mä oisin jättäny senkin kertomatta. [Mitähän siitä on mahtanut seurata? Ei minkäänlaista muistikuvaa enää. Ei ilmeisesti mitään kovin traumaattista.]

Anyway, nyt on tosi nättejä melanoomailmoja. No ei sentään. Mä toivon, että mulla on tarpeeks hyvä ihosyövän vastustus iho. Api, mun vanha appelsiinipuu taitaa kuolla, mutta nyt mulle on kasvanut toukokuussa -93 uus appelsiinipuu, Frankie. Ou jes, kun mä sunnuntaina jouduin keskelle ukkosmyrskyä. Me oltiin oltu kävelyllä Pispalassa [yhden] kanssa ja kun multa oli kotiin matkaa enää muutama sata metriä niin se tuli päälle. Mä olin ihan kun oisin käyny suihkussa vaatteet päällä. Tosi viisasta nimittää kasveja... vai mitä?

Mä pidin tänään esitelmän äikän tunnilla perheväkivallasta. Tai itse asiassa mä pidin sen välitunnilla [pienelle joukolle luokkakavereita]. Se nauhotettiin opelle, koska ope on nyt pakkolomalla. Koulut on nykyään ihan aneemisia. Opettajat on palkattomilla lomilla, oppilaat joutuu pistään työkirjat kiertoon ja kumittamaan niitä. Se J on kai narkkari. Tai en tiedä, mutta toivon että ei ois. [No narkkari nyt oli ehkä turhan jyrkkä ilmaisu...]

[Tähän väliin olen raapustellut jotain Manowarin laulun sanoja! Siis Manowarin...........]

Mulla on nyt kovana tavoitteena (kesäloman loppuun mennessä) ruveta kovasti tykkään jostakusta henkilöstä. G'bye now!

Tiina

[Loppuun on tehty vielä jälkikäteen merkintä:] 25.6. Mä muuten onnistuin siinä aika hiukan. [Tarkoittaa siis ilmeisesti sitä tykkäämään rupeamista.]

***


Tämähän ei ollut vielä kovinkaan nolo merkintä, mutta tuo poukkoilu aiheesta toiseen oli aika huvittavaa. Tässä myös mainittiin ensimmäistä kertaa tuo "yks söpö J", joten luvassa on... ööh... taattua kamaa.

Lauantaimeemi

Otin tämän Marialta tällä kertaa.


1. Kykenetkö hätätapauksessa pesee hampaas jonkun muun hammasharjalla?
En keksi sellaista hätätapausta, että tarvisi pestä. Paitsi ehkä jos sormeni olisivat jostain syystä käyttökunnottomat, tai jos joutuisin olemaan monta päivää ilman hammasharjaa. (Ihmeellistä suomenkieltä tuo kysymys, paitövei).

2. Minkä väriset alusvaatteet on rock?
Tekisi mieleni vastata, että mustat, koska mustahan on aina rock. Mulla on sellaiset mustat, joissa on pieniä valkoisia pääkalloja sekä pieni pitsireunainen kortsutasku. Eikös se, jos mikä ole jo rock?

3. Omituisin mielitekosi kuukauden sisällä?
Omituisin... Ei mulla ole mitään omituisia mielitekoja. Kaikki mieliteot on ihan normaaleja. Nyt on ainakin sellainen mieliteko, että haluan poistaa kaikki välilyönnit ennen kysymysmerkkiä tästä meemistä. Joka kysymyksen lopussa on ylimääräinen välilyönti. Miksi!?

4. Erikoisin paikka jossa olet nukkunut?
En taida olla kovin erikoinen, kun en keksi nyt mitään lattiaa omituisempaa paikkaa...

5. Lempidippisi?
Vaikka valkosipuli.

6. Onko sulla pimeitä salaisuuksia joista kukaan ei tiedä?
Ei taida olla. Pimeimmätkin salaisuudet on kerrottu jollekin. Ja jos jotain ei tiedä kukaan, niin ei se silti niin kauhean pimeä salaisuus ole.

7. Lepakko vai puudeli?
Lepakko. Puudelin valitsisin, jos ne lentelisivät kesäyön hämärissä järven pintaa pitkin.

8. Eksoottisin eläin jota olet koskettanut?
No, rotta nyt ei ole kauhean eksoottinen, mutta en ole päässyt kosketusetäisyydelle kovin eksoottisten eläintenkään kanssa. Kerran jossain postimyynnistä tilatussa vaatepussissa oli joku tosi ällö kuollut varsin eksoottisen näköinen koppakuoriainen (melko iso sellainen), mutta en suurin surminkaan koskenut siihen!!!

9. Mitä laitat kahviisi?
Sokruu ja maitoo. Oon vähän vauva.

10. Jos olet tupakoinut edes joskus, mikä oli eka röökimerkkisi?
En ole.

11. Esine, jota olet joskus hirveästi himoinnut ja sitten saanut sen?
No esimerkiksi kitara, mp3-soitin ja viimemmäksi tämä läppäri ainakin. (Tai en mä mitään noista ole saanut, kaikista on pitänyt maksaa).

12. Jos lapsuus olisi maku niin mikä se olisi?
Salmiakki. Liitulaku. Pantteri.

13. Kamalin näky jonka olet koskaan nähnyt?
Joskus tsunamin jälkeen avasin vahingossa kuvan jostain hukkuneesta. Myöskin yksi videonpätkä kaulankatkaisusta on piirtynyt verkkokalvoilleni, vaikka ehdinkin sulkea sen ennen kuin mitään erityisen kauheaa ehti tapahtua.

14. Kivoin leikki?
Barbileikit.

15. Pelottavin iskurepliikki joka on osoitettu sulle?
"Tuutko mun luokse, voitais vähän harrastaa tantraa." (Syystä että tuon sanoja oli joku viidenkympin ja kuoleman välissä oleva puolijuoppo. Työkaveri tosin, mutta silti...)

16. Penis- vai klitorislävistys?
En ole kokeillut kumpaakaan, mutta sanon että penislävistys, niin ei tarvisi itseä alkaa lävistelemään sieltä suunnalta.

17. Kamalin duunipaikkasi?
Sellainen ihmeellinen krääsän kaupustelufirma, jonka leivissä en onneksi ollut kuin yhden päivän. Luulin meneväni työhaastatteluun, mutta jouduinkin koko päiväksi duuniin. Ja maksettiinko siitä minulle? No eipä maksettu, kun sehän oli työhaastattelu... Kierreltiin siis ihan oikeasti jalkaisin firmasta toiseen myymässä jotain aivan älyttömiä romuja, kuten langattomia kuulokkeita, joissa oli radio. Oh joy.

18. Jos pitäis ryömiä jostain ahtaasta paikasta ni mistä jäisit kii jos jäisit?
Perseestä varmastikin, tai hartioista. Riippuu miten ahdas se paikka on.

19. Kappale joka on vanha ja johon et aiemmin ole kiinnittänyt huomiota onkin nyt hyvä?
No jaa-a... Ei nyt ihan viime aikoina ole tainnut tulla sellaisia vastaan, mutta onhan näitä. Hendrixiä, Led Zeppeliniä, RHCP:n biisejä... No esimerksiksi vaikka Rage Against the Machinen Sleep now in the fire!

20. Mille keikalle haluaisit?
No vaikka mille! Tool. Foo Fighters. Red Hot Chili Peppers. Linkin Park. Sitten on tietysti niitä, joille saa toki haluta, mutta ei tule toteutumaan, kuten Alice In Chains, Nirvana, The Doors, Sex Pistols, Tehosekoitin...

21. Onko sulla omana jotain mikä on kuulunut joskus sun isovanhemmille?
On ainakin tuollainen Arabian kermakko ja sokeriastia-setti.

22. Muutama lempidrinkkisi?
En ole drinkki-ihmisiä. Yritän nykyään olla juomatta mitään kovin väkeviä, koska niistä tulee äkkiheikotus. Tequila shot on tietty ja sit Bacardi Breezerit, jos niitä drinkeiksi voi sanoa. Mutta mieluummin olen ihan siideri- tai viinilinjalla.

23. Lempikirosanasi?
Jos mä olen oikein pahalla tuulella, niin kyllä se on se vittu. Vähemmän pahalla tuulella se lienee paska.

24. Missä huoneessa olet nyt?
Keittiössä.

25. Mitä on näyttösi päällä?
Pari pölyhiukkasta näyttäisi olevan. (Kenen näytön päällä ylipäänsä on joskus jotain?)

26. Montako kertaa olet tänään aivastanut?
En vielä kertaakaan, mutta nenää kyllä kutittaa.

27. Milloin satutit itsesi pahasti viimeksi ja miten?
En nyt hirveän pahasti ole koskaan satuttanut. Nyt on sääressä hirmuinen mustelma, mistä lie tullut. Viime keväänä nyrjäytin nilkkani ja sen paraneminen kesti. Sitä edellisenä kesänä sukelsin asvalttiin. Kyynärpäässä oli patti pitkään.

28. Kenen ystäväsi kanssa vietit aikaa viimeksi kahdestaan?
Enhän mä ole edes nähnyt ketään tässä pidennetyllä joululomalla... No siskon kanssa olen viimeksi ollut kahdestaan.

29. Oletko mielestäsi hyvännäköinen?
Jos ihan rehellisesti saan vastata, niin en todellakaan.

30. Käytätkö tällä hetkellä kynsilakkaa, minkä väristä?
Kynsissä on vain rippeitä tuollaisesta hyvin vaaleasta kynsiä hoitavasta lakasta.

31. Minkä julkkiksen näköiseksi sinua on kutsuttu?
Joku sanoi tuolla aiemmassa blogissa yhden silmän perusteella sen Ville Valon eksän (vai nyksän?) näköiseksi, en muista sen nimeä... Ja Prinsessa Victorian näköiseksi on sanonut yksi.

32. Mitä unta näit viimeksi?
Siihen sisältyi suklaakonvehteja ja pussailua. (Tämäpä olikin hyvä päivä vastata tähän kysymykseen!)

33. Milloin sait viimeksi lahjan ja keneltä?
Jouluna sain moneltakin lahjoja. Alkuviikosta sain itseltäni lahjaksi tämän läppärin.

34. Minkä taidon ottaisit jos saisit valita?
Haluaisin osata laulaa ja piirtää paremmin, sekä lentää.

35. Minälaiset kuoret kännykässäsi on?
Ei kai kännyissä nykyään edes ole mitään vaihtokuoria? Tuollaiset harmaat.

36. Miten asut?
Ihan hyvin. Yksin yksiössä melko korkealla.

37. Mitä ajattelet juuri nyt?
Että saisinpa tämän nyt tehtyä, niin saisin hilattua tämän peppuni tästä jonnekin.

38. Mihin meni viimeksi hermo?
Eihän mulla ole edes mennyt hermo pitkään aikaan. Tämäpä outoa.

39. Milloin viimeksi imuroit?
Äläs kysy... Joskus pari-kolme viikkoa sitten. Tänään ehkä pitäisi imuroida, jos jaksan.

40. Milloin viimeksi nolostuit?
Mähän en nolostu kovin helposti. Nyt ei tule oikeasti mieleen mitään kovin pahaa nolostumista. Ehkä vähän jos joku kehuu joskus tai jotain.

41. Mitä tulee ekana mieleen sanasta auto?
No auto. Mitä siitä nyt voi tulla mieleen? Joku punainen peltikottero.

42. Oletko ollut yhteyksissä virkavaltaan?
Olen mä joskus soittanut poliisille ja palokunnalle, mutta eipä sen ihmeempiä. Olen kunniallinen kansalainen. ;)


(Mikä ihme tällä bloggerilla on joskus niin vaikeata noiden rivinvaihtojen kanssa?)

Take it easy, baby

Otan nyt tosi rennosti ja bloggaan selälläni sängyssä. Jo on aikoihin eletty! Tämä on ihan mukavaa, tosin tässä alkaa nukuttaa ja kymmensormijärjestelmä on välillä vähän hakusassa tässä uudessa ja mullistavassa bloggausasennossani. Jos vielä hakisi eväät tuohon viereen, niin tästä ei tarvisi lähteä kuin korkeintaan vessaan. Liikuntaakin tulee harrastettua sen verran, että täytyy aina tehdä hieman vatsalihasliikkeitä, jos tahdon saada digiboksin tottelemaan kaukosäädintä täältä kulmasta.

Oikeastaan tämä vaaka-asento alkaa ramaista en verran, että en muista enää pitikö tässä muka jotain järkevääkin sanoa... Eipä kai.

Minja laittoi blogiinsa nuoruusmuistoja ja tarkoituksenani ei ollut matkia, mutta törmäsin tähän biisiin ihan melkein vahingossa tuolla YouTubessa ja pakkohan se on teidän kanssanne jakaa. (Tästä voisi saada sen käsityksen, että olen elänyt nuoruuteni 60-luvulla, mutta ei nyt sentään kuitenkaan).

Lempparei

Ajattelin nyt vähän tyttöillä tänään ja tein tällaisen meemin, jonka kopioin Minjalta, joka oli kopioinut sen Henulta, joka oli kopioinut sen jne...

Eli listaan tässä lempijutskiani. Uskotteko, että olen nähnyt suunnattoman vaivan ja kuluttanut paljon aikaa tämän postauksen tekemiseen, joten arvostakaahan sitä!


1. Tuoksu


Jos ja kun puhutaan nyt vain tällaisista kaupasta ostettavista tuoksuista, eikä esimerkiksi mistään kesän tuoksuista, niin lempituoksuni on Glow by J Lo. Olen tuota käyttänyt jo parisen vuotta. En tahdo uudistua!

2. Koru



Käytän hirmuisen vähän koruja, paitsi renkaita korvissani, mutta laitan tämän tähän, kun sain sen joulupukilta.

3. Väri



Hahaa, sainpas hyvän syyn kuvata sen eilen ostamani lätsän. Lempivärini on punainen (erityisesti oikein sellainen syvän punainen) ja musta myöskin.

(Huomaatteko muuten, että noissa itsestäni otetuissa kuvissa tausta on useimmiten kylpyhuoneen kaakelit? Se nyt vaan on sellainen hyvä ja rauhallinen tausta kuville, ja kylppärissä on ainakin kunnon valaistus.)

4. Kengät
Lempikenkäni ovat hädintuskin kengät. Varvastossut nimittäin ovat ehdottomasti parhaat keksinnöt ikinä! Niitä löytyy monena eri värivaihtoehtona, mm. tuo musta, joka yllä näkyy. Vaikkei niitä kyllä voi käyttää kuin lyhyen aikaa vuodesta, mutta on ne silti lempparini. Ja kiinantossut myös. Syssymmällä ja keväämmällä Adidaksen Superstarit ovat myös oikein mukavat jaloissa (ja jalkani tykkäävät niistä enemmän kuin varvastossuilta, mutta eihän jaloilta kysytä, eihän?).

5. Asu


Tämän hetken lempivaatteeni on ehdottomasti tuollainen yllä näkyvä villamekko. Minulla on niitä muutamaakin eri väriä. Tuo yllä näkyvä väri toimii kotimekkona, koska se on jo niin nuhjaantunut. Sitten on muutama (musta, harmaa ja laventelimman sininen), joita käytän ihan kotoa poistuessakin. Kotona käytän mekon kanssa jotain legginsejä ja villasukkia, ulkomaailmassa sitten useimmiten farkkuja etc.

6. Esine



En osannut valita yhtä lempiesinettä, joten kuvasin kaksi lempiesinettäni sekä henkilökohtaisen johtohelvettini (vain pienen osan siitä) yhdessä nipussa. Mp3-soittimeni on hyvin rakas, enkä saattaisi elää ilman sitä. Ja tuo toinen! Läppäri! Olenkin pimittänyt sitä teiltä pari päivää, ihan vain tämän meemin vuoksi, koska en ole saanut tehtyä tätä aikaisemmin.

Niin, ostin siis vihdoin itselleni läppärin. Osamaksulla tietysti, köyhä kun olen. Olen himoinnut läppäriä jo piiiiitkään ja nyt oli aika edukas tarjous HP:n kannettavasta. Kyllä nyt kelpaa, kun voi blogata keittiöstä (kuten nyt) tai sohvalta tai sängyltä tai vaikka vessasta, jos mieli tekee. Vistassa on kyllä hieman totuttelemista, välillä tekisi mieli haistattaa sille pitkä pieru, mutta eiköhän tämä tästä... Olen hyvin iloinen tästä läppäristä.


Jos joku jatkaapi tätä jutskaa, niin kertoopi siitä kommenttiosastollani!

You're no worse than me

Ei ole kuulkaas ihmisen hommaa olla koulussa viidestä seitsemään. Menee ihan koko päivä jotenkin harakoille, vaikka koulua olisikin vain kaksi tuntia. Eikä erityisesti kannata viettää päivää niin, ettei ole ehtinyt syömään. Tai muka ehtinyt. En ole syönyt vieläkään. Saatan kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Ei myöskään ole reilua, että kun ihminen lähtee koulusta ja käy ruokakaupassa siinä nurkilla, niin sen jälkeen kotobussi menee nenän edestä ja seuraavaan bussiin on aikaa puoli tuntia. Nälissään siinä sitten ihminen raahustaa kauppakassin kanssa eessun taassun. Ihminen saattaa jopa erehtyä ostamaan hehkuvan punaisen lipallisen ja tupsullisen grunge-tyylisen pipon siinä odotellessaan. Vaikka se ei ollut edes alennuksessa, toisin kuin muun väriset lajitoverinsa. Mutta täytyyhän sitä ihmisen saada lohtua elämäänsä siinä kurjuuden keskellä.

Olen innostunut kuuntelemaan Zen Caféta taas pitkästä aikaa. Erityisesti se Rakastele mua bändin viimeisimmältä (?) levyltä iskee tällä hetkellä oikein mukavasti. Johtuu varmaan siitä, että olen niin järjettömässä puutostilassa. Sitten sitä kiduttaa itseään kuuntelemalla sitä biisiä kerta toisensa jälkeen. Nimittäin jos ihan suoraan saan sanoa, niin tähän astisen elämäni pisin selibaatti on meneillään. Mutta toivon, että lopussa seisoo joku muukin kuin kiitos. (Pahoittelen, jos tämä järkytti jotakuta siveellistä lukijaani).

Jokatytönjapojanoikeudet

Brim listasi jokaisen ihmisen omat oikeudet ja kommentoi niitä omalta kohdaltaan. Ajattelin tehdä vastapostauksen ja kertoa, miten itse koen nuo oikeudet omalla kohdallani. Rehellisesti ja avoimesti. (Se saattaa olla minulle aika vaikeaa).


1. Minulla on oikeus pyytää haluamaani.
(Hmm, tähän on vaikea kommentoida. Toisinaan se on helppoa ja toisinaan taas vaikeata. Saatan olla sanomatta mitä oikeasti haluan ja sitten vain mökötän, kun toinen ei osannutkaan lukea ajatuksiani.)
2. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin ja vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
(Kyllä pystyn kieltäytymään, mutta saatan myös potea siitä itsekseni huonoa omaatuntoa. Riippuu asiasta.)
3. Minulla on oikeus ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä - tunteitani.
(Olen aika huono ilmaisemaan kielteisiä tunteita, koska niistä seuraa riita tai joku pahoittaa mielensä. Paitsi tietysti tällainen blogissa dissailu on hauskointa ikinä, mutta ne taitavat olla enemmänkin mielipiteitä kuin tunteita.)
4. Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
(Pidän kiinni naisten oikeudesta muuttaa mieltä nopeammin kuin tuuliviiri vaihtaa suuntaa.)
5. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
(Tässä on varmasti eniten vaikeuksia itseni kanssa. Kukaan muu tuskin välittää epätäydellisyydestäni. Eipä sillä, en vaadikaan itseltäni täydellisyyttä, eivätkä virheet kaada maailmaa.)

6. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
(Oikeus on, mutta toisinaan arvoni ovat huomattavasti vihreämmät kuin omat toimeni. On vaikeaa olla valistunut aina ja kaikessa.)
7. Minulla on oikeus sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani.
(Nyt isona osaan sanoa ei. Pienempänä en kovin hyvin.)
8. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
(Ja päätänkin. Kukapa muukaan niitä puolestani päättäisi. Joskus vaan pännii, kun toisten tärkeysjärjestykset eivät ole samat omieni kanssa.)
9. Minulla on oikeus olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista.
(Yritän erityisesti olla tuntematta sitä perikansallista myötähäpeää, tietänette mitä tarkoitan.)
10. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
(Oletusarvoisesti pidän ihmisten puhuvan totta, vaikka olenkin saanut kolauksia elämäni varrella. Miehet, miksi pitää jauhaa paskaa ja sepittää joku täysin epäuskottava tarina mieluummin kuin sanoa, miten asia oikeasti on?)

11. Minulla on oikeus suuttua rakastamilleni ihmisille.
(Käytän tätä oikeutta toisinaan vähän liiankin kärkkäästi. Eli ei ole ongelmia asian suhteen.)
12. Minulla on oikeus olla täysin oma itseni.
(Täysin oma itseni olen harvojen ja valittujen ihmisten seurassa, mutta kuitenkin enenevässä määrin nykyisin.)
13. Minulla on oikeus pelätä ja sanoa, että minua pelottaa.
(Kyllähän yritän useimmin olla urhea.)
14. Minulla on oikeus sanoa "en tiedä".
(Taitaa olla useimmiten kuultu vastaus suustani "emmävaantiiä".)
15. Minulla on oikeus olla selittelemättä ja puolustelematta käytöstäni.
(Hmm. Kyllä tämä varmasti onnistuu. Joskus pitäisi varmaan selitellä enemmänkin.)

16. Minulla on oikeus tehdä päätöksiä tunteitteni pohjalta.
(Taidan tehdä päätökseni lähes aina tunteitten pohjalta. Toisinaan se on onnikin. Joskus järjen käyttö olisi kuitenkin jopa sallittua.)
17. Minulla on oikeus kaivata omaa tilaa ja aikaa.
(Minulla on niin paljon omaa tilaa ja aikaa nykyisin, että jakaisin sitä mielelläni jonkun kanssa.)
18. Minulla on oikeus olla leikillinen ja kevytmielinen.
(No shit, Sherlock?)
19. Minulla on oikeus olla läheisiäni terveempi.
(Tämä on aika itsestäänselvyys. Ei ole koskaan tullut mieleenikään alkaa vertailla omaa terveyttäni muiden terveyksiin.)
20. Minulla on oikeus olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti.
(Minua ei juuri koskaan olla kohdeltu huonosti, joten tämäkin on itsestäänselvyys.)

21. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
(Oikeus on, tosin on oikeus myös viihtyä omissa oloissani. Se tuntuu joskus vähemmän oikeutetulta.)
22. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
(Ja yritän kovasti kasvaa paremmaksi koko ajan.)
23. Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani.
(Eivätköhän ne kunnioita.)
24. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
(Ylpeyteni on kyllä kohdillaan. Joskus kyllä ärsyttää, jos joku käyttäytyy tökerösti ja vasta jälkeenpäin tulee mieleen, että olisi pitänyt sanoa sille niin...)
25. Minulla on oikeus olla onnellinen.
(Ensin ajattelin, että tietysti on, mutta sitten mietin asiaa syvällisemmin. Sen lisäksi, että elämä heittää kapuloita rattaisiini alvariinsa, niin taidan myös itse aika tehokkaasti toisinaan yrittää torpedoida oikeuttani olla onnellinen. Mutta joku päivä mä teille vielä näytän!)

Smells like... shit

Se on aika kauhea tunne, kun tietää kirjoittaneensa tänne blogiin silkkaa paskaa. Kirjoitushetkellä ei keskity yhtään siihen mitä raapustelee, eikä oikeasti ole mitään sanottavaa, joten tekee tikusta asiaa. Ja lopputulokseen on kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Sitten sen olemassaolo vaivaa ja vaivaa, mutta sitä ei viitsi enää deletoidakaan, koska liian moni on sen jo ehtinyt lukea. Ja postauksen paskuutta vahvistaa se, ettei siihen tule yhtään kommenttia. Sillä se, jos mikä on tehokas paskan postauksen mittari. Sitten se vaivaa niin kauan, kunnes saa kirjoitettua uuden postauksen, josta tuskin voi tulla enää ainakaan edellistä huonompi. Joten tässä se nyt on. Vihdoin. Helpotus.

Ei tässä muuta kuin että...

Because you’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like this
You’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like shit
You’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like this
You’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like shit!!!

Ps. Hitsin Amerikka ja sensuuri. Grohlkin joutuu laulamaan biisinsä väärin.

Pps. Tuolla biisin "youlla" viittaan siis tietysti itseeni, enkä kehenkään toiseen.

Ppps. Oikeasti tämä oli silleen vähän itseironisesti kirjoitettu postaus.

There's blood in the streets, it's up to my ankles

Tänään kun on loppiainen ja joulu kai loppuu loppiaiseen, niin otin kissaltakin jo tonttulakin pois päästä. Huomenna ehkä alkaa koulu, tai sitten joku muu päivä. En ole vieläkään tehnyt minkäänlaista lukujärjestystä itselleni. Mañana... No ei kun kyllä se tänään pitää tehdä. Ennen nukkumaan menoa. Onhan tässä vielä aikaa.

Kiitos muuten kaikille kommenteista tuohon edelliseen postaukseen, se oli huomattavasti positiivisempaa kuin odotin. Tavallaan pieni kirjoituskärpänen puraisi kannustuksenne myötä ja nukkumaan mennessä kirjoittelinkin päässäni hetken jonkun Harrin tarinaa. En kyllä enää oikein muista mitä puoliunessa ajattelin, mutta hauska seikka (toooosi hauska) oli se, että tänään olikin näemmä Harrin nimipäivä. (Hyvää nimpparia vaan, jos joku Harri tänne sattuu tänään vielä eksymään!) Minulle se nimi tuli varmaankin mieleen siitä Zen Cafén kappaleesta. Mutta saas nähdä. Ehkä joskus vielä kokeilen kirjoittamista, jos vaan saan idean. (Siis kirjoitanhan minä tässä koko ajan, mutta juu nou)...

Peruutin sitten kuitenkin sen vuosikatsastuksen, johon sain kaupungilta kutsun. Olen kuitenkin käynyt katsastuksessa ihan säännöllisesti joka toinen vuosi yths:llä ja tajusin, että minun pitäisi mennä silloin jonnekin Hatanpäälle 10 yli 8 aamulla. Ei ihan sairaasti innostanut ajatus. Mieluummin menen yths:lle samoihin kokeisiin ihan yhtä ilmaiseksi jonain parempana ajankohtana.

Radio Rockilla oli tuossa loppuvuodesta sellainen 100 parasta rock-albumia -äänestys ja nyt siellä sitten soitetaan nuo albumit kokonaisuudessaan joka lauantai ja sunnuntai siinä järjestyksessä kuin miten ne tuossa äänestyksessä menestyivät. (Siis lauantaina yksi levy ja sunnuntaina toinen, listan häntäpäästä alkaen). Tänään olisi ollut vuorossa Morrison Hotel (kuvassa), mutta minäpä onneton unohdin kuunnella! Se, että tuo levy päätyi sijalle 99, ei tietenkään tarkoita, että se olisi huono levy. Sillä vaan kävi paska säkä, kun piti valita niin monesta levystä suosikkinsa. Vielä huonommin sijoittui RHCP:n By The Way, joka jäi viimeiseksi!

Joo. Kaipa sitä pitää alkaa tutkiskella tuota ensi jakson kurssitarjontaa. Plääh...

Sen pituinen se

Etsin tuossa noita vanhoja päiväkirjojani, ja löysinkin, mutta löysin samalla myös kaikkea muuta. Löysin tuollaisen vihkon, johon olen joskus raapustellut pari tarinaa, tosin molemmat kesken jääneitä. Harmillisesti olen jättänyt päiväämättä nuo tarinat, enkä muista ikinä noita kirjoittaneeni, mutta käsialan tunnistan omakseni. Jostain viime vuosituhannen loppupuolelta nuo kuitenkin ovat. Varmaan viimeisiä tarinoita ikinä, mitä olen yrittänyt kirjoittaa, joskus 17-20-veenä, ehkä?

Koska en ole kauheasti tänne fiktiota kirjoitellut, niin jaan tässä ja nyt tuon Eenokin lyhyeksi jääneen tarinan kanssanne. Itse muuten tyrskähdin nauruun yhdessä kohtaa tuota tarinaa. Älkää olko kauhean kriittisiä. (Kappalejaot ja muut kirjoitan juuri niin kuin ne tuossa vihossa on tehtynä).

***

"Älä sinä siitä huoli, mitä se maailma tuo", sanoi äiti, kun Eenokki pirtin hämärissä tahtoi kysellä maailman menosta. Isä tiesi kertoa kaikenlaista, mutta senkin äiti tyrmäsi sanomalla ettei se isäskään paljoa tiedä, kuvittelee vaan.

Pirtti oli hämärä ja luteitakin taisi olla tasapuolisesti joka lapselle. Yöt nukuttiin ahtaasti ja aamulla äidin selkää kolotti. Se otti lääkettä pienestä pullosta nurkan takana ja voivotteli. Isä lähti töihin ja kysyi lähteekö Eenokki, ja joka ikinen aamu äiti sanoi, että älä sitä sinne, hommias sekottaan. Olisi Eenokin tehnyt mieli, mutta minkäs teit.

Sieltä pienestä pirtistä Eenokin pitäisi kasvaa isoon maailmaan.

...

"Meille ei sähköjä tarvita", sanoi äiti ärhäkkäästi, kun vanhin sisko kertoi kaverillaan jo olevan. "Ne on niitä hienostelijoita. Ei ne edes elikoitaan hoida." Sen oli Eenokki kuullut ja piirtänyt paperille sähkön. Ei pieni poika tiennyt mikä se oikeastaan oli, mutta vei sen siskolle lohduksi. Kovasti se väitti tykkäävänsä sähköstään. Tyhmänä se häntä piti, ajatteli Eenokki.

Eenokki oli jo pienenä viisas ajattelija. Niin miettiväinen, että tyhmänä häntä pidettiin. Kun isä oli ryyppyiltana luvannut Eenokin naapurin isännän tyttären sulhaseksi [tässä luki oikeasti vaimoksi, toim.huom.], oli äiti sanonut: "Ei se tyttökään tyhmää ota." Eenokki ei tiennyt miten lause pitäisi käsittää, mutta varmuuden varalta hän tunsi viillon sydämessään ja vuodatti pari kyyneltä. Eenokki sanoi, ettei tahtonut naimisiin. Kamalaa oli ajatellakaan, että hänkin joskus olisi niin kuin äiti ja isä.

Eenokki oli joskus kamarin oven raosta katsonut, kun äiti ja isä nukkuivat. Sellainen huohotus oli käynnissä, että Eenokki pelästyi moneksi vuodeksi.

...

Eenokki oli jo 15, kun isä sitten kuoli. Äiti itki ja valitti, otti lääkettä pikku pullosta yhä useammin. "Eenokki on talon vanhin mies nyt", sanoi joku sukulainen ja äiti pillahti yhä pahemmin itkuun. Ei äidin mielestä Eenokki ollut mies, vaan tyhjänpäiväinen haihattelija. Mutta totuus oli totuus, ja Eenokki oli kai naitettava naapurin kauniin tyttären kanssa.

Tytöstä oli muodostunut nirppanokkainen ja pahasuinenkin. Eenokkia hirvitti edes tavata neitiä, mutta kohtelias täytyi olla.

***


Siihen päättyi Eenokin tarina.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Se eilinen olo meni sitten ohi, onneksi. Nuhainen ja yskäinen olo varmaan johtui taas kuivasta huoneilmasta, mutta onneksi minulla nykyään on tuo pohistin. Heikotuksesta taas ei ole mitään käsitystä, että mistä se johtui. Ehkä sitten olin vaan tosi väsynyt. Se oli oikeasti tosi outo olo. Pää oli ihan sumea. Aivan kuin olisin ollut jonkun lääkkeen vaikutuksen alaisena. Vaikka mistäpä minä tiedän miltä tuntuu olla pillereissä, mutta voisin kuvitella, että siltä se tuntuu. Koko iltana en oikein jaksanut ajatella mitään ja nukkumaan mennessä mietin tosi levottomia. Nukuin sitten 11 tunnin yöunet ja aamulla tunsin itseni ihan selvä- ja kirkasjärkiseksi jälleen.

Ilta-Sanomien mukaan Kiefer Sutherland on valittu Briteissä seksikkäimmäksi mieheksi. En tajua. En vaan tajua. Toiseksi tuli Hugh Laurie. Pidän kyllä Lauriesta, mutta että seksikäs? No way, José. Kolmanneksi tuli sitten se uusi Bond, Daniel Craig. En käsitä!!! Lähteekö naisilta arvostelukyky heti, jos joku sarja tai leffa on suosittu, ihan sama kuka sitä pääosaa esittää? Vasta seuraavilla sijoilla olivat tyypit, jotka oikeasti kuuluisivat sinne ykkös- ja kakkossijoille, eli Jonathan Rhys Meyers (jota en tosin tiennyt googlaamatta, mutta näytti melko hottikselta) ja Clive Owen (ihan lääh-kuuma). No, britit nyt on brittejä. Suomessahan nuo äänestykset voittaa Hynynen.

Tästä pääsenkin aasinsiltojen kautta pilkkaamaan Bon Jovia. (Koskaan ei voi olla liian huono syy tai hetki vähän pilkata sitä bändiä). Nimittäin kun googlailin kuka tuo Jonathan Rhys Meyers oikein on, niin huomasin hänen näytelleen elokuvassa nimeltä I'll sleep when I'm dead, josta luonnollisesti tulee Bon Jovi mieleen. Siitä muistin, että olen joskus tehnyt listaa vastaavanlaisista fraaseista Bon Jovin kappaleissa ja tadaa! Löysinkin sen listan peräti vielä ja julkaisen sen nyt teidän iloksenne (tai suruksenne, ihan miten vaan). Biisin nimi on suluissa perässä.

• "I'm gonna live my life" (Have a nice day)
• "I just wanna live while I'm alive" (It's my life)
• "I’m gonna live my life everyday" (Everyday)
• "Gonna live while I’m alive" (I'll sleep when I'm dead)

Lista on jäänyt vähän lyhyeksi, mutta ottaen huomioon kuinka pienen osan minä tunnen Bon Jovin tuotannosta, niin todennäköisesti vastaavia fraaseja löytyy ainakin sata lisää. Kertokaa, jos keksitte jatkoa tuolle listalle!

Hahhahhaa! Kyllä pieni Bon Jovin pilkkaaminen aina piristää päivää!


Ps. Olen niiiiiiin viikonpäivistä sekaisin...

The world is great to suckers

Nyt ei mene vahvasti. On nimittäin aika heikko olo. Heikottaa. Kävin tuossa kaupungilla, eli kirjastossa, Anttilassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Ostin kynttilöitä ja seinäkalenterin ja muistikirjan, jolla en mitään tee, mutta joka oli niin söpö. Kotiin päästyäni oli heikko olo. Söin jotain, mutta silti jäi kummallisen köhivä olo. Ja nyt on hutera olo. Toivottavasti en ole tulossa kipeäksi.

Joululoma tuntuu menneen liian nopeasti. Ensi viikolla pitäisi varmaan taas raahautua joillekin luennoille, mutta kiinnostus on nolla. Pitäisi varmaan tsekkailla mitä luentoja edes on tarjolla. Jos en olisi Kelalle noita opintoviikkoja velkaa, niin voisin horrostaa siihen saakka, kunnes leskenlehdet alkavat pilkottaa.

Olen nykyisin kauhean ailahtelevainen ihminen. Toisena hetkenä saatan olla onneni kukkuloilla ja toisena sitten taas olen ihan möks, eikä valoa näy tunnelin päässä. Onneksi ne hyvät hetket ovat toistaiseksi voitolla, joten alhotkin kestää joten kuten. Jälkeenpäin ne möksötyshetketkin tuntuvat ihan tyhmiltä, mutta sillä hetkellä syyt ovat aina hyvin painavan tuntuiset. Nyt olen kuitenkin ihan iloisella tuulella. Kunhan tämä heikotus vain menisi ohi...

Minussa on railo, tule ja se korjaa
Ompele mut umpeen, käytä karhunlankaa
Pistä minut suihkuun, kudo mulle peitto
Vakavasta kankaasta

(Zen Café - Rakastele mua)

Ps. Ajattelin aloittaa tänä vuonna sellaisen jutun, että nolaan itseni täällä blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti ja julkaisen pätkiä teinivuosieni päiväkirjoista (tietysti sensuroiden niitä hieman). Kunhan vaan löydän ensin jostain päiväkirjani. Jonkun niistä kolmesta. Jos vaan niiden pätkien julkaiseminen ei ole liian noloa.

Summa summarum

Huolimatta tuosta eilisestä kauniista ja vetoavasta kirjeestäni vuodelle 2008, se päätti kuitenkin tänään heti aamusta alkaa piikitellä minua vanhenemisestani. Sain nimittäin postissa kirjeen Tampereen kaupungilta, jossa minut kutsuttiin "ikäluokittaiseen terveystarkastukseen". Joudun raahautumaan eräänä tammikuisena aamuna kello 8.10 (ei yhtään aikaisempaa kellonaikaa olisi löytynyt?) irtosolunäytteeseen sekä rintojen omatarkkailuohjantaan. Tuossa mukana tuli kyselylomake, jossa mm. tiedustellaan koska kuukautiseni mahdollisesti ovat kokonaan loppuneet. No tuo kohta ei taida ihan koskettaa tätä minun ikäluokkaani vielä, mutta silti... Gnaa.


Heitän tähän tällaisen yhteenvetohenkisen pikku meemin, jonka Akkikilta lainasin. (Tämän voisin oikeastaan julkaista vasta kuun lopussa, kun vuosi bloggausta tulee minulla täyteen, mutta menköön nyt jo vähän ennakkoon).


1. Miten valitsit blogisi nimen ja nimimerkkisi?

Tein molemmat aika pikaistuksissa. Olin jo kommentoinut toistuvasti joillekin tahoille nimimerkillä Tiina, joten päätin ottaa saman käyttöön blogissani. Tiinan taas olin ottanut kastetodistuksessani toisena nimenäni seisovasta Kristiinasta. Etunimeä en tahtonut käyttää, koska kuvittelin sen pitävän siskoni loitolla blogistani. Little did I know... Joskus olen harmitellut, etten ole valinnut käyttöön jotain epäerisnimimäisempää nimimerkkiä.

Blogin nimihän taas oli alunperin Tiina vuodattaa, joka luonnollisesti oli yhdistelmä nimimerkistä ja Vuodatuksesta. En tykännyt siitä nimestä kuitenkaan ollenkaan, se oli aivan liian nopeasti keksitty. Jostain keksin sitten jossain vaiheessa tuon enimmäkseen harmittoman, joka on tietysti lainaus Douglas Adamsilta. Mielestäni se oli niin hauska nimi blogille ja kuvasi myös aika hyvin tätä sisältöä sekä minua.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Halusin kokeilla, koska kaikki muutkin kerta! Ja olin paljon kommentoinut muiden blogeihin, mutta tunsin vuorovaikutuksen puuttuvan, koska minulla ei ollut itselläni blogia. Suurimmat innoittajani olivat (ja ovat) Minh ja Brim, vaikka suollankin täysin erilaista sisältöä kuin noissa blogeissa on. Aluksi olin ihan varma, ettei minulla ole mitään sanottavaa, mutta kummasti sitä läpinää on riittänyt. Ihan sama sitten kiinnostaako se ketään.

3. Mikä on ollut parasta, mitä tähän mennessä olet kokenut bloggaamisen kautta? Entä ikävintä?

Parasta on tietysti kaikki uudet ystävät ja ajatustenvaihto kommentoijien kanssa. Parasta on myös se positiivinen palaute, jota joskus aina tupsahtaa, sekä se, että täällä oikeasti käykin lukijoita paljon enemmän kuin ikinä osasin odottaa. Ja parasta on myös se, että ylipäänsä on joku paikka, jossa voi lässyttää asioista, mitkä eivät ketään live-elämäni tuttua juurikaan jaksaisi kiinnostaa.

Ikävintä varmaan oli se, kun joku joskus syytti minua suosituimpien blogien (kts. edellisen kysymyksen vastaus) kommenttiosastoilla nuoleskelusta, mutta hei... Olen jo melkein ihan kokonaan päässyt siitä yli. En nytkään olisi muistanut sitä, ellei tämä meemi olisi pakottanut muistelemaan jotain ikävää puolta bloggauksessa. Ja tuo on ollut niitä harvoja vihakommentteja, joita olen tämän melkein vuoden aikana saanut.

4. Mitä uskot blogillesi tapahtuvan vuonna 2008?

Vaikea sanoa. Tuskinpa tämä tulee kovin radikaalisti muuttumaan tästä. Vaihtoehtoisesti joko rupean tosi tylsäksi ja lukijamäärät romahtavat, tai sitten alan tuottaa tänne jonkinlaista sosiaalipornahtavaa sisältöä ja lukijamäärät syöksähtävät pilviin.

2008 *)

Ooh. Tämä on tämän vuoden ensimmäinen postaus. Ooh! Pitäisi varmaan sanoa jotain todella suurta ja syvällistä. Ooh!!! Taidankin kirjoittaa kirjeen.


Hyvä Vuosi 2008,

Oli oikein mukava tavata sinut heti puoliltaöin rätinässä ja paukkeessa punaviinin lämmittäessä poskissani. Ilmaisit saapumisesi oikein kauniilla ja räiskyvillä ilotulituksilla. Minua hieman palelsi, mutta halusin silti katsella kaunista värisadettasi hetken. Tänään, Vuosi 2008, olet näköjään sallinut meille pienen lumipeitteenkin, mikä on kovin mukavaa. Toivottavasti annat lumen lisääntyä ja pysyä maassa pari kuukautta, maaliskuussa voit sitten alkaa jo valmistella kevään tuloa.

Tiedätkö, Vuosi 2008, mitä toivoisin sinulta? Toivoisin, että saisin pysytellä terveenä. Ja että myös kaikki läheisenikin saisivat pysytellä terveinä. Toivoisin myös, että kenelläkään ei olisi liiaksi murhetta ja epäonnea. Näiden lisäksi toivoisin myös, että tietäisin paikkani tässä maailmassa ainakin hetken aikaa ja voisin lakata murehtimasta tulevaisuuttani. Ja että yhtenä aamuna heräisinkin hoikempana ja viisi vuotta nuorempana. Ei kai se ole liikaa vaadittu sinulta, Vuosi 2008?

Vuosi 2008, minun on pakko moittia sinua siitä, että saavuit elämääni nopeampaa kuin Vuosi 1978 antoi ymmärtää. Toisaalta minulla on kuitenkin sellainen kutina nenässäni, että sinusta tulee hyvä vuosi. Jos näin on, niin silloin voin antaa sinulle anteeksi sinun kiiruhtamisesi. Mikäli taas heität paskaa tuulettimeeni, tulen ikuisesti muistamaan sinut vuotena, jonka ei olisi koskaan pitänyt saapua. Mutta ethän sinä sellaista tee, Vuosi 2008, ethän?

Nyt kun kuljemme ensimmäistä yhteistä päiväämme, oi Vuosi 2008, olen ollut huomaavinani olkapääsärkyä ja alavatsakipuja. Tiedän, ettet ole syyllinen niihin, vaan edeltäjäsi, Vuosi 2007, on ollut suuri vaikuttaja näiden vaivojen ilmaantumiseen juuri ensimmäiseen yhteiseen päiväämme. Kun nämä 366 yhteistä päiväämme ovat kuluneet, toivon, Vuosi 2008, että voit vuosien taivaaseen poistuessasi lällätellä Vuodelle 2007 olleesi parempi ja pidetympi vuosi. Siihen on kuitenkin vielä aikaa. Joten jos sinä, Vuosi 2008, lupaat olla minulle hyvä ja hellä, lupaan minäkin puhua sinusta nyt ja vastaisuudessa pelkästään kauniita ja hyviä asioita. Sovitaanhan niin, Vuosi 2008?

Rakkaudella,

Tiina



^*) Todella uniikki ja omaperäinen otsikko.