Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi pakottanut teidät valitsemaan puolenne ja kertomaan kumpi biiseistä on parempi.
Molemmat kappaleet ovat vuodelta -91. Kummastakaan ei ilmeisesti ole minkäänlaista virallista musiikkivideota, joten valitsin tuollaiset live-esitykset, joista itse tykkäsin kovasti. Myös live-esitykset ovat vuodelta 1991.
Jos noista live-versioista oli hankala hahmottaa miltä nuo kappaleet oikeasti kuulostavat, niin levytysversion Kyussista voi kuunnella täältä ja Nirvanasta täältä.
Olin viime viikonloppuna kuuntelemassa punkia livenä. En oikeastaan tuntenut yhtään niistä bändeistä etukäteen, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Odotin kuitenkin keikalla olevan meiningin edes jossain määrin punk, mikä tarkoittaa heilumista, pomppimista, verta, hikeä ja sylkeä. Ensimmäinen bändi oli näiden odotusten suhteen pettymys. (Äh, en viitsi mainita bändin nimeä, koska en aio sanoa mitään kivaa heistä). En tykännyt musiikista, enkä tykännyt siitä, että tyypit soittivat, lauloivat ja tönöttivät paikoillaan kuin tatit soittimiensa kanssa. Ja se soittokin oli niin flegua, ettei niillä varmasti ollut edes sormet kipeinä keikan jälkeen. Mitä hittoa? Mitä tapahtui punkille? Ei se ole tuollaista! Tuli tunne, että me nyt ollaan nyt olevinamme punk, meillä on niittivyöt ja maiharit, ja me ollaan tehty nää kappaleet ja nyt me sitten soitetaan nää tekemällä tehdyt kappaleet tässä jalat lattiaan naulattuina. Missä on fiilis? Missä on sanoma? Missä on asenne? Kysyn vaan!!!
No. Toisena lavalle hypähti No Shame. Olin jo valmiiksi ihan, että hohhoijaa, tässä sitä taas tönötetään. Eikä mitä! Nämä tyypithän soittivat niin asenteella, että sormenpäiden nahat melkein lensivät yleisöön asti (okei, ei kovin kaunis mielikuva). Oli leveää haara-asentoa, pomppimista, räkimistä ja hiki roiskui niin, että lavan edessä varmaan olisi saanut osansa näistä. Laulaja jopa kerran kaatui selälleen lavalla keikan aikana. Now that's what I call punk! Niin ja oli se musiikkikin ihan hyvää.
Josta pääsemmekin itse aiheeseen, eli pitkästä aikaa musiikkibattleen! Olen pitkään halunnut laittaa tuon toisen kappaleen taistoon jotain vastaan, mutta en ole keksinyt sopivaa vastusta. Viime sunnuntain jälkeen sen keksin kuitenkin. Kertokaapa siis onko teistä parempaa britti- vai kotimainen punk (näistä kahdesta vaihtoehdosta)!
(The Skallywags - Paint Old Street Black)
VS.
(No Shame - Better Drunk Than Part Of The Machine)
Let me hear you say yeah! Tai siis, kertokaa mielipiteenne kommenttiosastolla. Kiitos.
Tänään pääsette taas itse vaikuttamaan täällä Tiinan interaktiivisessa blogissa ja kertomaan mielipiteenne alla nököttävistä kappaleista! Onko punk-versio Paul Ankan (sanoittamasta) kappaleesta teistä parempi vai miellyttääkö teitä sittenkin enemmän yksi soitetuimmista grunge-kappaleista esittäjänään Paul Anka? Te päätätte!
Hairahduin eilen illalla ennen nukkumaan menoa seikkailemaan Youtubessa ja kuuntelemaan sieltä erinäisiä yhtyeitä ja kappaleita. Meinasin ihan pakahtua, kun joistain niistä biiseistä tuli niin voimakkaita muistoja ja tuntemuksia päälle. Musiikki on kyllä ihmeellinen asia, kun kuulemalla jonkun kappaleen voi aivan yhtäkkiä muistaa hyvin elävästi jotain tunnetiloja tai tilanteita tai ihmisiä ja asioita. Minulle tuli näitä alla olevia kappaleita kuunnellessa aivan hirveä ikävä jonnekin tai jotakin, mitä en oikein pysty edes ymmärtämään. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun olin samaan aikaan niin kovin iloinen ja surullinen. Hassua sinällään, koska tänä päivänä kaikki asiat ovat moninkertaisesti paremmin kuin joskus pari vuotta sitten kun noita enemmän tuli kuultua, joten en tiedä mitä varsinaisesti ikävöin niistä ajoista. Tai ehkä olin vaan yliväsynyt.
Edellisestä musiikkitaistosta on vasta viikko, mutta haluan nyt laittaa teidät kuitenkin kuuntelemaan ja arvostelemaan nämä kappaleet, kun itse tykkään molemmista ihan hirmuisesti. Etenkin tuohon Incubusiin olen ihastunut kovasti viime aikoina, vaikka se onkin kokonaisuudessaan aika paljon rauhallisempaa musiikkia kuin mitä yleensä kuuntelen. Ja Incubusin videoissa on erityisesti se hyvä puoli (musiikin lisäksi), että tuo laulaja tuntuu olevan ainakin joka toisessa videossa ilman paitaa. Siis koska minusta tuo heppu nyt vaan on kovin söötti. (Tyyppi on tosin tällä kyseisellä videolla hiukan liian lihaksikas minun makuuni, vaikkakin paita päällä. Hän on varmaan alkanut treenata tai jotain). Mutta arvostelkaa te musiikkia, älkää laulajia. Tai saatte laulajiakin toki, jos tahdotte, koska tässä kilpailussa ei ole sääntöjä.
(Breaking Benjamin - The Diary of Jane)
VS.
(Incubus - Anna Molly)
Kertokaapa sitten kumpi on parempi?
Ps. Vastailin tänään urakalla noiden vanhempien postausten kommentteihinkin, jos joku on tässä kuluneen viikon aikana jäänyt vaille vastausta. Olin julmalla tapaa laiminlyönyt teitä, oi armaat kommentoijani!
Olen ollut töissä + vähäuninen öisin = väsynyt, joten on jäänyt tämä bloggaustoiminto hiukan vähemmälle huomiolle. Kuitenkin, kuten joku näppärä jo oli huomannutkin, olivat jotkut ryökäleet toimineet yön hämärissä ja nyt tällä blogilla on B-listalla 101 tilaajaa. Ja kun kerta lupasin, että kun 100 tilaajan raja rikkoutuu niin järjestän ne Harmiton Awardsit, joten lupaan kanssa järjestää ne. Viikonloppuna ehkä ehdin panostaa siihen. Tosin mitään suunnatonta panostusta ei kannata odottaa, heh heh. Yleisön suosikin ääniä otetaan yhä vastaan. Palkintogaalaa odotellessa kuitenkin saatte nyt kertoa mielipiteenne parista kappaleesta.
Kerta nuo Courtney Love ja Billy Corgan ovat ainakin jossain vaiheessa seurustelleet (suhteen nykytilasta ei ole tietoa, mutta seukkasivat aikana ennen Kurt Cobainia(* ja käsittääkseni uudemman kerran tässä lähihistoriassa), niin laitanpa teidät tänään päättämään kumman bändi soittaa parempaa musiikkia.
Tuosta jälkimmäisestä ei valitettavasti löytynyt kuin live-versioita, mutta yritin valita parhaimman sekä ääneltänsä laadukkaimman niistä.
(The Smashing Pumpkins - Bullet With Butterfly Wings)
VS.
(Hole - Violet)
Antakaahan kuulua!
*) Corgan oli niin katkera Cobainille, ettei Smashing Pumpkins ikinä (kai, en ole suorittanut tutkimustyötä, mutta näin olen antanut kertoa itselleni) esiintynyt missään samalla keikalla Nirvanan kanssa.
Intouduin viime yönä väsäämään itselleni profiilin Last.fm:ään ja nyt ihmettelen miksen ole tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin. Tuohan on aivan mielettömän hyvä tapa tutustua uuteen musiikkiin ja uusiin bändeihin (minulle uusiin siis), jotka valikoituvat kuuntelemani musiikin perusteella! Vähänkö hienoa. Meitsin profiili löytyy täältä, jos jotakuta kiinnostaa ja haluaa vaikka kaveriutua kanssani. Tuollakin näköjään on tuollainen kaverimeininki.
Olin eilen illalla Tullikamarilla sellaisessa Lost in music -tapahtumassa. Se oli puoliksi ikärajaton (Pakkahuone) ja puoliksi K-18 (Klubi) -konsertti. Tulee aina jotenkin niin typerä olo, kun täytyy mennä jonkun kassitarkastuksen läpi. Aivan kuin minulla olisi tarve salakuljettaa baariin omia juomia... Onneksi Pakkahuoneella tällä kertaa oli se anniskelualue sentään ulotettu esiintymislavalle asti, joten ei tarvinut juoda siidereitä jossain pienessä karsinassa ja näin ollen tilanne ei ollut aivan tosi dorka.
Ensimmäinen bändi Klubin puolella oli Pepe Deluxé, joka soitti aivan liian kovaa. Minua vituttaa aina aivan äärettömästi, jos lämppäribändit soittavat liian kovaa. Ja valitettavasti niillä on (ehkä kokemattomuuttaan?) taipumus soittaa liian kovaa. Kerran yksi Kotiteollisuuden keikka meni minulta ihan plörinäksi, kun ihastuttavan lämppärin vuoksi korvani olivat ihan paskana enkä oikeasti kuullut enää kovin hyvin. Tai siis kaikki oli jotenkin semmoista kakofonista meteliä vain ja laulusta en saanut mitään selvää. Eilen illallakin jotkut olivat sormet korvissa (korvatulppia ei ollut muuten tarjolla yhtään), osalla oli kärsivä ilme ja loput pakenivat Pakkahuoneen puolelle. Kuten mekin.
Pakkahuoneen puolella soitti Ismo Alanko Teholla, Disco Ensemble ja Hanoi Rocks. Vaikka Ismoa fanitankin, niin kaipa se Hanoi Rocks räjäytti potin kuitenkin. Disco Ensemble taas oli... no, ihan jees. Livenä kuulostivat paremmalta kuin levyllä, koska levyllä se musiikki on paljon siloitellumpaa ja livenä taas roiskui enemmän räkä, kuvainnollisesti sanottuna. Tai ehkä kirjaimellisestikin, en tiedä kun en ollut eturivissä. Klubin puolella soitti myös muutama muu bändi, mutta niistä en nyt muista enää oikein mitään. Edes nimiä.
Tuosta eilisestä tulikin sitten mieleeni järjestää pieni battle tässä sunnuntai-illan iloksi. Nyt testataan onko alkuperäinen aina alkuperäinen (äitiäni lainaten) vai rokkaako suomalainen sittenkin kovemmin! Kumpi versio on parempi? Äänestäkää kommenttilaatikossa.
(Creedence Clearwater Revival - Up Around the Bend)
VS.
(Hanoi Rocks - Up Around The Bend)
Oletteko muuten muistaneet kääntää kellonne talviaikaan?
Koska minulla selkeästikin on nyt joku tyhjiö aivojeni tilalla, niin päästän teidät irti. Kuvio on vanha tuttu: laitan kaksi biisiä, jotka teidän tulee kuunnella ja sen jälkeen laittaa ne tuolla postauksen kommenttiosastolla paremmuusjärjestykseen. Toisesta ei valitettavasti ole oikeata videota tarjolla, mutta voitte sitten ainakin keskittyä kuuntelemiseen. Ei sillä, että aliarvioisin kykyänne kuunnella ja katsella samaan aikaan.
Antakaahan äänenne, kumpi näistä "mitäs mä sanoin" -kappaleista on parempi? (Hassu seikka on se, että kappaleiden samannimisyyden lisäksi nuo videot ovat myös täsmälleen saman pituiset, eli 3 minuuttia ja 19 sekuntia. Kyseessä on silti aivan eri kappaleet.)
Niin! Pääsette äänestämään taas. Tällä kertaa vuorossa pelkkiä vaaleanpunaisen hattaraisen hempeitä rakkauslauluja. Ja vaihtoehtoja peräti kolme! Laittakaa biisit paremmuusjärjestykseen niin, että paras saapi 3 pistettä, toiseksi paras 2 pistettä ja vähiten paras 1 pisteen. Onko liian monimutkaista? (Ei tartte erikseen ilmoittaa noita pistemääriä. Osaan kyllä laskea ne itse, kunhan laitatte vaan järjestykseen.)
Ne haamupäivitykset loppuivat näköjään yhtä yllättäin kuin saapuivatkin. Hyvä homma!
Tuossa kun jo kaipailtiin seuraavaa battlea, niin tässäpä saatte sellaisen. Minua on kritisoitu siitä, että en kuuntele mitään musiikkia, missä laulaa nainen, joten saatte tällä kertaa pelkkää tyttömusaa. Kaksi täysin erilaista kappaletta kahdelta täysin eri vuosikymmeneltä kahdesta täysin eri maasta. Kummasta tykkäätte enemmän?
Koska en paljoa ehdi päivitellä pääsiäisenä, niin ajattelin laittaa tähän tällaisen harmittoman ja leikkimielisen pikku musiikkivisailun. Laitan äänestyksen tällä kertaa tuohon sivuun, mutta perusteluita, mielipiteitä sekä muita läpinöitä otetaan yhä mielellään vastaan kommenttilaatikossa.
Kummastakos biisistä siis tykkäätte enemmän?
(Gary Jules - Mad World)
VS.
(Offspring - Gone Away)
(Ääh, tuo Offspringin video pätkii ja jää kesken. Etsin parempaa versiota... No niin, nyt pitäisi toimia paremmin.)
Kaipasin vähän jännitystä elämääni, joten päätin laittaa tänään pystyyn taas battlen. Kyseessä on tällä kertaa tällainen tosi vitsikäs kisa. (Vitsikkyys ehkä aukeaa teille, tai sitten ei). Ilman sen pidempiä selittelyjä, kumpi on parempi biisi?
[Pakko muuten sanoa tähän vielä, että tuossa ensimmäisessä biisissä on ehkä yksi hevimmistä (heavyimmistä, miten vaan) riffeistä ikinä. Tai en tiedä onko se kaikkien taiteen sääntöjen mukaan riffi (mä mistään mitään tiedä), mutta siinä kun se kertsi lähtee tykittämään. Saan aina miljoonia pieniä, kun kuuntelen tätä mp3-soittimellani. (Tietokoneen äänentoisto ei välttämättä päästä sitä ihan oikeuksiinsa). Kuunnelkaahan!]
Biisi #1:
VS.
Biisi #2:
Melken tapoin itseni nauruun, kun väsäsin tätä battlea. Toivottavasti osaatte äänestää oikein, koska täällä blogissa ollaan yhtä demokraattisia kuin Venäjällä.
Tällä kertaa tarkoituksena siis on äänestää noista biiseistä se huonompi. Kumpi noista järjettömän kamalista biiseistä on se vielä kamalampi? Kumpi aiheuttaa suurempia vihan tunteita? Kumpi aiheuttaa suuremman oksennusryöpyn sen kuultuasi? Kumpaa et pystynyt kuuntelemaan kuin sekunnin, kun koit yllättävää halua päättää päiväsi? Äänestä oitis kommenttiosastollani! (Eiköhän se kerro jo jotain noista biiseistä, että niistä ei edes löytynyt oikeita videoita juutuupista, vaan jotain tuollaista anime/manga/whateva juttuja).
Se on täällä taas! Nimittäin musavisakisa!!! Ensimmäinen laatuaan tänä vuonna. Säännöt on samat vanhat tutut, eli mielipiteitä toivotaan, kumpi biiseistä on parempi? Paras perustelu palkitaan! (No heh heh, eipäs palkitakaan.)
Laitan tämän kisavisan nyt näin jo lauantaina. Huomenna kaikki ovat kuitenkin jo ihan tonttuja.
Ja mitenkäs siinä viime sunnuntaisessa battlessa sitten kävi? No niinhän siinä kävi, että Nirvana voitti kuudella äänellä, QOTSA sai neljä ääntä ja Foo Fighters yhden äänen. (Ja kyllä, tässä on nyt ynnätty Haahiksen ja Sirenitan puolikkaat pisteet yhteen :D). Olihan se aika epäreilua laittaa Nirvana siihen noita kahta vastaan, kun onhan se nyt vaan yksi parhaista ikinä. Ei paljoa ollut QOTSAlla ja Foo Fightersilla tsänssejä. No mutta elämä on. Ja Kurt sai tietty parit hehkutuspisteet.
Tämän kertaisessa battlessa visaavat joululaulut. En paljasta omaa mielipidettäni vielä, mutta sen voin kertoa, että toinen noista biiseistä on mielestäni yksi parhaista joululauluista ikinä. Saas nähdä oletteko samaa mieltä kanssani. Äänestäkäähän!
Koska tänään on jo kolmas adventtisunnuntai, niin tällä kertaa battlessakin on kolme osanottajaa.
Mutta ensin viime viikon tulokset! Nimittäin Marilyn Manson pesi The White Stripesit äänin 9-4. Mikä oli aika yllättävää, koska olen jotenkin luullut lähes kaikkien vihaavan Marilyn Mansonia. Mutta ilmeisesti White Stripes ei sitten vaan ollut riittävän kova vastus.
Ja sitten itse kisaan. Kertokaahan mikä näistä Dave Grohleista on teidän mielestänne paras? (Tuo ensimmäinen on jotenkin niin ajankohtainenkin, kun siinä joku joulupukin oloinen tyyppi roikkuu ristillä).
Viime viikkoinen musavisa olikin kovin tasainen. Maj Karma voitti Jeff Buckleyn vaivaisella yhdellä äänellä. Jos Mikko olisi käynyt äänestämässä, kuten lupaili (soo soo), niin tulos olisi ollut tasapeli. Nyt kuitenkaan ei tullut tasapeliä, joten julistan Maj Karman ensimmäisen adventtibattlen voittajaksi!
Tämän viikkoisessa battlessa on yhdistävä tekijä... jaa, mikähän se olisi. Ehkä kalpeanaamainen laulaja tai jonkun mielestä ärsyttävät videot. Tykkään kuitennii molemmista. Tulokset julkistetaan sitten taas ensi sunnuntaina. :)
Koska jouluhan on olevinaan uskonnollinen juhla, niin kisabiisitkin ovat tällä kertaa jotain hieman sinne päin. Valitettavasti en kummastakaan pystynyt laittamaan oikeata musiikkivideota. Onneksi ensimmäisellä videolla on kuitenkin edes enemmän silmänruokaa kuin toisella. Pahoittelen myös, että se vähempi silmänruoka länkyttää jotain tuossa videon alussa. Suosittelen keskittymään musiikkiin tällä kertaa.
Toteutan tässä samalla Mikon toiveen. Jos muillakin on toiveita näiden taistojen suhteen, niin saapi esittää. Joko julkisesti kommenttiboksissa tai sitten privaatisti sähköpostiin. Saatan toteuttaa toiveen, mikäli koen sen toteutuksen arvoiseksi. Mutta en todellakaan laita biisejä, joista en itse tykkää. (Eli mitään Kaija Koota on ihan turha lähteä ehdottelemaan, fyi.)
Niin siis. Kummasta pidätte enemmän, kertokaa mielipiteenne. Tiedän, että teillä on sellainen.
