Perinteinen retkipäivä

... Reposaareen.

Me tilattiin lauantaille hyvää keliä ja se me saatiin. Aamusella oli viileetä, vaan 15 astetta lämmintä. Pukeutuminen piti ottaa huamioon, koska me oltiin menossa paatilla. Lämmintä riittävästi, sillä vähentään kyllä pystyy.
Tuuli oli pauhannu edellisellä viikolla aikas lailla, joten vaikka ny oli suhteellisen leuto keli, vanha meri kyllä keikutti:

Reposaari lähesty pikku hiljaa. Poikettiin katsastaan yks kohde matkalla.

Saint Helena:

Sain Helenan Herra, Osmo Vargelin, rakensi "saaren" omin käsin, nostamalla kiviä merestä. Aivan käsittämätön kompleksi!
Jos kiinnostuit, voit lukasta asiasta Täältä.

Syämäs me käytiin :

Mahtavat oli annokset!

Jälkkärikaffille me mentiin, mihinkäs muuhun ku Tyrniä ja tyrskyjä- bloggari Sarin pop up cafeeseen. Sortteja oli jos millasia ja kovasti oli makosia.

Sortteja ei ehtiny kuvaan, sevverran noileesti ne katos päin äänätä :D

Päivä kulu rattosasti raikkaassa meri-ilmassa ja illan tullen palailtiin takas mökille, tai niiku melkein...
- meille ku toi auringonlasku ei viä näy, ni jäätiin matkalla lähisaareen odottaan.

KOMIA RIIPPAKOIVU

Tällänen killuu siä yhdes koivus. Vuadelta 1976 tää olis , mutta kuukaudesta ei ota selvää. Joidenki rakkaustarina on varmaan saanu täälä alkunsa.

Mikä ettei tällästä kattelis.

Liplatellen mökille.

Laitan tähän pari kuvaa tyttären kisulista, Viktorista:

LAIVAKISSA

KOITAN PYSYÄ NÄKYMÄTTÖMÄNÄ

ONKO IHAN PAKKO LIIKUA

Toivottelen vähä lämpimämpää jatkoo tälle suven lopulle ja kynttiläilloille :)

T: anne

Räpsöön reisus

Porin Reposaari... 
- Paikallisten ja vähä muittenki suus Räpsöö (ruatsalaisesti Räfsö). Jos kiinnostuit, voit lukee historiasta vaikka Täältä.

Niin, me tehtiin kesän pakolline reisu siis Räpsöösee. Perjantaina oli melkonen keli ja näytti siltä, ettei se tuuli siitä tyvene. Ei ollu viä yällä kolmeltaka tyvenny, mutta aamusella ku uni loppu, oli meri ihan peilinä. Siitä sit sopiin aikaa isännän veljen kans, miten lähetään reisuun. Tsekattiin netistä, miten on Ravintola Reposaari auki. Sinne oli tarkotus poiketa syämään maankuulua kalapöytää, Suamen toisisk vanhimpaan ravintolaan. Siitä voitte lukasta vaikka Täältä. 

Matkan suunnittelua:

Veljekset "Intialätsineen"

Lähettiin yhdentoista mais...

...hanhien saattelemana.

Sää tosiaan suasi meijän matkaa. Tässä kuvia lisää:

Isäntä poseeraa...

Se ei kans pääse irti tosta puhelimesta...
- onneks löyty koppi mistä soittaa :D ja oma luuri.

Täs on Satamapuiston kuuluisat puut, komiat vai mitä...

Saatiin vattat täyteen herkullisia kalaruakia ja paluumatkalle piti alkaa:

Nää on niitä elämisen kuvia ja seuraavat taas vapaa-aikaa ;)

Te varmaan jo kyllästytte näihin mun merikuviin, mutta...
- mä olen menettäny sydämmeni ja sialuni tälle.

Helle helli meitä ja oli pakko poiketa matkalla välillä vilvotteleen mereen. Ei muuta ku rantautuun asumattomaan saareen ja sukellus meren alloille. Voi sitä nautintoo. Kyllä Suamen kesä vaan on kesä... ku vaan lämmintä piisaa.

Ehtoolla tuli kummallinen keli, kaikki oli ihan "mustavalkosta", vai sanosko utusta. Kattokaa ny vaikka ite:

 ja tätä kuvaa en oo väreillä muakannu.

Terkuin mie!

Kesäretki

Meillä isäntä on ollu tekemässä mökillä kesäköökiä harvase ilta viime viikolla. Tarkotus oli, että sais ikkunat ja ovet paikalleen ja lattian kans valmiiks tän viikonlopun aikana. Saatiin ku saatiinki...
- jo eilen. 
Oltiin niin hyväs mallis pualen päivän aikaan, että päätettiin toteuttaa alkuun suunniteltu paattimatka Reposaareen "hyvän sään" aikaan. 
Lähdettiin reisuun isännän veljen paatilla, sellasella keskimoottorilla varustetulla puupaatilla. Matkaan varattiin aikaa, kun meno oli seesteistä. Kerkes kuvaileen maisemia paremmin saatikka jos oltais hurautettu meidän "santulla".
Seuraavassa kuvasarjaa reisusta:

Kun katot oikeen tarkkaan, näät merimettosaaren, vain haju puuttuu.

vastaantulevaa liikennettä, ja vesi lensi

meidän rauhallista menoo, pientä liplatusta

Meidän meno Reposaareen oli rantareittiä ja muutama silta tuli alitettua:

Oli siellä nopeusrajotuksiaki

Tahkoluoto rantareitiltä kuvattuna

Me rantauduttiin Reposaaren vierasvenelaituriin ja käppäiltiin siinä jäähdyttämässä isointa janoo rantamakasiinis. Räpsein muutaman kuvan kuivalta maalta:

Seuraavia taas paatista, mentiin Merimestaan syämään:

Troolarin keulas liahu Ässien lippu, Poris ku ollaan ;)

Oli sit muuten hyvää ruakaa Merimestas... silakat varsinki :)

Näkötorniin oli kans pakko mennä räpsiin muutama kuva:

Tolla paatilla me oltiin reisus

Kuvaa Mäntyluodosta

ja ulapalle

Paluureisu tehtiin ulkokkautta:

Mahdettiinko mennä oikeelta pualen ?!?

Merimesta mereltäpäin

komia reimari

Tahkoluato mereltäpäin

En mä pidä noita tuulimyllyjä yhtään kamalina maiseman pilaajina, ku verrataan vaikka tehtaisiin

Paluumatkaa jo saariston suojissa, melkein perillä

Kuus ja puali tuntia siinä reisus viärähti. Vähä tuli väriä pintaan ja kameraan vajaa 200 kuvaa, eli tässä vain osa. Loma-asuntomessualueestaki otin kuvia, mutta en niitä tähän viittiny laittaa. Olivat kyllä jo nätimmän näkösiä, kun istutukset oli kasvanu sitte messuajoista. 

Reposaari on kaunista seutua, vielä kun kaupunki alkais satsaan siihen enemmän... ainaski matkailun kannalta ympäristön kehittämiseen. Siistiä laiturialueita, laittaa istutuksia... olikohan siellä veneilijöille roskispaikkaa?!? En niin kiinnittäny huamioo, ku me kuskataan kyllä roskamme aina kotiin :)
Levottomuuttahan matkailu tietysti tuo, mutta jos edes vähäsen...

Sellanen kesäretki oli meillä.