Viikonlopun tavoitteeksi oli asetettu uusien farkkujen hankinta. Omieni. Onneksi se on helppoa (ollut jo muutaman vuoden). Meitsör plään oli mennä kauppaan, sanoa merkki ja koko, käydä kassalla ja poistua. Selvä kuin pläkki. Tytärkin tuli seuraksi (ihmettelin innokkuutta). Kaupassa tämä yksinketainen suunnitelma monimutkaistui, sillä myyjätädin mukaan malli oli lopetettu, oooonneksi on uusi malli, hiiiiukan eri värinen, hiiiiukan eri mitoitus ) - siis s o v i t u s k o p p i i n .
Takin alla ihan trendikäs eihän-minua-kukaan-takin-läpi-näe-haen-vaan-ne-farkut -asu (ylh).
Jokanaisen kikka kuutonen, senhän kaikki tietää. Naistenlehdissä Sarah, mikä liekin TV-sarjasta tuttu muoti-ikoni, hämmästyttää lukijoitaan rennoilla postinhakuasuillaan, ilman meikkiäkin vielä.
Oikealla kuvassa uudet farkut.
Mitä näille pitkille lahkeille tehdään? Mietin hetken kopissa, mutta päätän sitten pestä heti kotiin tultua. Sehän on tuttu, kutistava (joskus värjääväkin) ilmiö. Ongelmaksi voi sen perään muodostua sovittaessa sangen sopivana tuntunut vyötärö.Kahta paria sovitettuani aloin kiskoa omia vaatteita takaisin. Tosin en päässyt yhtä lahjetta edemmäs, kun kuulin tyttären iloisen ja kannustavan toteamuksen, "Tämä on nyt se hame, josta kerran jo sinulle mainitsin, nyt kokeilet tätä"
Että ihan seksintappajat jalassa... 
... ja eri paria tietysti, kuka niitä katselisi farkkujen noutomatkalla? Lohdutuksena hintalappu 30% pienempi kuin alkuperäinen. Materiaali aitoa polyesterisilkkiä. Sekin vielä.
Ylävartalosta puhumattakaan. Mitä siinä ihmettelette? Onko teillä aina rintaliivit päällä, kun kotiasussa lähdette hakemaan ( = n o u t a m a a n vaan tosta nopeasti) farkut kaupasta?
Entäs nuo talvikauden jäljiltä, kynityn kanan, ei minkään väriset allit. "Ihan helppoa", sanoi Tytär jälkeen, "Tarvitaan vaan polvisukat (samaa paria,oma huom). Niistä leikataan kärki irti ja sujautetaan loput käsivarteen, kyllä tulee väriä ja pinta siliää" (taitoluistelussakin nähty, decolteessa, oma huom). "Kun oikein etsii, niin löytää kauniin sävynkin sukkiin", neuvoo jälkikasvu. Lopuista, kärkipaloista, voi kuulema tehdä vaikka nukkekodin tyynyjen sisäpusseja (vuoden 2013 Niksipirkkapalkinto tuli tästä). - Tytär on syvällä äitinsä harrastuksessa. Ja tykkää shoppailla.
Kun sovitusessio on ohi, kannattaa ottaa pipo päästä. Sekin tietysti Mieshenkilön, kun oma unohtui toisella kauppareissulla jonnekin. Niiden nahkakäsineiden lisäksi. Hiukset on tämän jälkeen ihan kiinni päässä, vartalo (tuskan) hiessä. Paljon odotettu yhteinen kahvihetki tyttären kanssa saa jäädä. "Minkä kanssa minä nyt sitten näitä käytän", kysyn voipuneena intoa puhiselvalta tyttäreltä. "No kauniin neuletakin kanssa esimerkiksi". - ? - Tyttären mukaantulon perusteet alkavat valjeta!
"Eihän minulla ole tähän sopivaa neuletta". - ! - " Niin, ja sopii ne yläosat kauniiden pellavahousujenkin kanssa, sinähän tykkäät pellavasta" - ? - "Ei minulla ole sopivaa neuletakkia eikä pellavahousuja". - !? - "Hei haloo, mehän ollaan ostoksilla".
Mahtaisikohan tälle uudelle muotiblogin alulle löytyä kannustusta noin kaupallisessa mielessä? Pitää miettiä. Seuraava ostosreissu pitää sisällään kenkäkatselmuksen, mikä kokemukseni mukaan ei nosta tuskan hikeä pintaan. Toivottavasti kenkäkaupassa ei tarvitse kärsiä siitä hirveästä musiikista, jota vaateliikkeissä soitetaan. Ja lujaa. Vai asioinko minä ikäryhmääni nuoremmille tarkoitetuissa kaupoissa?
