Korinpunonnan lyhyt oppimäärä

Meillä oli kerholla eilen korinpunontailta. Ninna ohjasti ja tavoitteeksi itse kukin asetti noin suunnilleen tekevänsä pyykkikorin, josta oli useita malleja opettajamme rasiassa. Minun tavoitteeni oli matala kannellinen,  ns käsityökori, joku raja sentään...

 

Tässä melkein oikeaoppinen pohja, tosin melko harva. Joku meistä keksi, olikohan peräti opettaja Ninna, että liimaa vaan pöytään kiinni, niin ei kukaan tiedä, onko pohja harva vai tiivis;)

Kun oman korini pohja oli tehty, päädyin siihen, että minä teenkin leipäkorin. Kylpyhuoneeseen tulee sitten ihan joku muu kori ja käsityökori oikeastaan jo onkin, kun oikein tarkoin asiaa pohdiskelin.

 

Tästä päätöksestä rohkaistuneena päätin kokeilla helmien pujotusta tuonne sivustoille. Omatoimisesti kun sen aloitin (lue: ohjetta huolimattomasti kuunnellen), kävi niin, että ensin asetin helmiä näin:

 

 

 

Jotenkin harvaan meni eikä millään meinannut pysyä nuo punokset paikallaan.

Sitten oivalsin ihan itsekseni kokeilla helmien laittamista noihin pystyssä sojottaviin lankoihin:

 

 

Tuli heti jotenkin asiallisemman näköistä.

 

 

En muuten purkanut niitä väärin laitettuja (siis laitoin aluksi helmiä siihen lankaan, joka kuli vaakasuoraan, jolla sitä punosta tehtiin). Illan vaiheita ja kerholaisten tuotoksia voi kurkistaa   TÄÄLTÄ  . Olen ihan rinta rottingilla - ja ensi maanantaina saa kuulema tukiopetusta, jotta korit tulevat valmiiksi. Se on hyvä se.

Kiitos blogissani piipahteleville!

Yllätysten päivä! Tane ja kumppanit ja Villa Charlotten Rouva kiittävät saamastaan huomiosta.

Nukkekotivikissä  on lisää tietoa Ihanin nukkekotiblogi-äänestyksestä.

Kiitos teille, jotka olette  blogiani lämpimästi kuvailleet ja jopa niin paljon, että sijoituin jaetulle 8. sijalle tässä äänestyksessä. Olen aikamoisen hämmennyksen vallassa ja kyllä minulla on liikutuksen kyynel silmäkulmassa.

Source: eijulista.blogspot.fi via Johanna on Pinterest

Voiko mikään lämmittää mieltä paremmin kuin oheiset sanat:

"Tässä blogissa vaihtuvat päivät ja asettelut.Tarinat ovat mitä mahtavimmat siksi niitä tulee luettua useasti. *Tarina, mielikuvitus * Mahtavaa tarinointia hauskalla huumorilla höystettynä. Pitsilinnan Tane-talkkari ihan huippu!!! * Hyväntuulinen, runsaasti kuvitettu ja lämminhenkinen blogi, joka on höystetty hauskoilla tarinoilla. * Hienoja oivalluksia ja toteutuksia. Sujuva kerronta. Roomboxeissa kuvattu hienosti arkielämän tilanteita. * Hauskasti kerrottua tarinaa Villa Charlotten asukkaista. Lisäksi upea Pitsilnna, missä on erilaisia mielenkiintoisia asukkaita. *
Elämän makuinen nukkekotiblogi. Tanen ja muiden edesottamuksista on hauska lukea ja Eijulistan blogissa on niin aito tunnelma. * Pidän kerrostalo ideasta, johon voi rakentaa erilaisia interiöörejä. Niitä on kiva seurata. * Kuuluu omiin vakiokatsastettaviin blogeihin, joissa tulee vierailtua ja lueskeltua juttuja. Välillä poikkean vaikka ei päivityksiä olisi tullutkaan."
 

          Kiitos kaikille blogissani piipahteleville!

Mukavia haasteita ja tunnustuksia

Ystäväni  Riitta toi joululahjansa. Taitaa mennä tovi jos toinenkin, kun tämän ohjekirjan mukaiset olennot väsään. Norjalaisten Arnen ja Caroksen Joulupallokirja minulla jo onkin ja nyt sain tämän, kauniisti ja kutkuttavasti kuvitetun kirjan, jonka kanssa viihtyy ilman kutimiakin.

 

Pikkuneiti 1,5 katseli kirjaa kanssani ja palasi toistuvasti seuraavaan hahmoon ollen

selkeän ihastunut. Siispä neulomaan...

 Kirjassa on todella hauskoja hahmoja ja oivallisia ohjeita nukevaatteisiin (neulottuihin). Koko on onneksi enempi ns oikean vauvanuken koko (ei siis 1:12) - tosin mikään ei varmaan estäisi ottamasta ohuempaa lankaa  ja vaikka kokoa 1 puikkoja - minulle se ei taida onnistua.

 

Sitten kiitos saamistani mukavista tunnustuksista:

  

 

Sain tämmöisen tunnustuksen  Raijalta  Hurauskadulta ja myös  shaairahilta.

Olen tosi onneton näitä jatkamaan, vaikka tunnen monia viehkoja blogeja, joille tämä sopisi.

Siispä nätti kiitos teille kummallekin - ja terveiseni kaikille niille blogeille, joissa käyn.

 Kaikki olette tämän sydämen arvoiset!

 

Valoilmiö

Tässä taannoin oli  Eevertin kappelissa  mitä mainioin valaistusidea, jonka innoittamana lähdin minäkin kaupallisten vaikutteiden äärelle Lidliin ja hankin verstaani valoa. Pienoisen ihmettelyn jälkeen sain lamput palamaan, yhden rikkonaisen ehdin palauttaakin kauppaan , samalla otin mukaan pari  uutta lisäksi. Nyt verstaalla on valaistus a) komerossa ja b) vitriinikaapissa, jonka muuten sain  Johannalta , jolle iso kiitos "tarjouksesta". Kuvassa nyt ensin näkyy tuon 4-lamppuisen ledvalon sijoitus:

 

Näin saan  "studioseinäkkeet" mukavasti valaistuksi. Kaikki hyllyt eivät vielä ole oikeassa tarkoituksessaan, eli olen suunnitellut kaikki boxini tähän kaappiin.

 

 

Kun ovet laittaa kiinni, ei pääse pölykään niihin käsiksi. Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että grillin yksi jalka on lyhyempi kuin muut. Valaisin tipahti ensimmäisten kiinnitysten jälkeen ja iski pahaa aavistamattomaan grilliin. Kun ymmärsin laittaa kaksi kappaletta kaksipuoleista teippiä päällekkäin valaisimen molempiin päätyihin, alkoi pito  muistuttaa toivottua. Seuraavassa näkyy valotilanne "pimeässä" - on muuten kivan näköinen illalla, kun ympärillä pimenee.

Kuvassa työt nimeltä "Downshifting" eli Villa Charlotten Rouvan uusin liikeidea - vuokrata todella alkeellista tupaa elämästä stressaantuneille, elämyksiä kaipaaville. Oikealla Martin apteekin jouluikkunaan valmistunut työ "Joulupukin tupa" (Joulupukki muuti pohjoiseen, eli tupa on ilman asukastaan, joka muutti  Marjan Villa Iriksen kuistille)

 

Tässä tuon ihmevalon tuotetiedot.

Vesiaineen ihmeellisyyksiä

Harjoittelimme tänään kerhossa elintarvikkeiden valmistusta kokeilemalla erilaisia "kovetusaineita". Joku teki hilloja, toinen makkarasoppaa, kolmas pullotti maitoa ja minä sain aikaiseksi kerroskiisselin, kermanekan täytön ja olutlasillisen. Lisäksi käytimme Paverpol -ainetta pyyheliinojen ja rättien luonnollisen näköisten laskosten aikaansaamiseen. Olimme ihan kirjamellisesti "kädet savessa" ja hauskaa oli.

                                

Aikaansaannokseni: Scenic water kerroskiisseli (mustaherukka), kattilassa Ninnan

esivalmistelemat makkarakeiton ainekset, kiitos niistä. Lisäksi kermanekka ja tuolla

taustalla olutlasi.Scenic water on kiva aine, mutta sen ongelma on, että siihen tarttuu

pöly ja esim. tuon olutlasin ulkopinta on tahmainen, kun tietysti olutta valuu yli laitojen.

 

Olutlasissa on  tietenkin tilanne se, että kaikki sen näkee:  juuri hörpätty Guinnes,

vaahdot vain jäljellä. Tosiasiassa sisus muistuttaa enempi creme bruleeta, mutta haittaakse? Ensimmäisen kerran omatoiminen väriensekoitus oli todella haaste...

 

Suksille kiinnittelin "lunta" (Scenic Bond+Scenic Snowflakes). Ihan tuli sen näköiset,

että ovat olleet yön yli kylmällä terassilla aamuhiihtoa odottamassa.

Paverpolilla laskostetuista pyyheliinoista ja räteistä ei onnistunut kameraan nyt yhtäkään. Niistä on kuvia kerho blogissa, http://raunistulasta.blogspot.fi

Seuraavalla kerralla haluan kokeilla ns kaksikomponetti vesiainetta tuohon pikkuammeeseen.

Se jähmettyy kovaksi ja on mm helppo puhdistaa pölystä.

Vahtimiehen arvoituksen ratkaisu

Edellisessä postauksessa kyselin, mikä mahtoikaan olla se välttämättömyystarvike, joka joulusta asti on keittiööni tuonut vallan uutta iloa.
Tältä näyttää miekkonen, kun ei ole "työssään"

 

Ja tältä kun on työssään:

 

Kyseessä on Al Dente The Pastatimer - pastan keittoon oiva kypsyysasteen mittari.

Eikä mikä tahansa mittari - 7 min kohdalla vehje soittaa Aidan "Triumphal March", 9 min kohdalla Nabuccon "Prisoner´s Chorus" ja 11 min kohdalla  Rigoletton "La Donna Mobile". Kannattaa katsoa lisätietoja www.brainstream.de

Vehje toimii, sävelet vaihtuvat kuten esitteessä luvattiin - kuuntelimme kaikki, joten sen pastakerran aste oli hiukan enemmän kuin "al dente".  Mikä mukavinta, kun patterit tyhjenevät,  saa Huikka ja Kulaus ovimiehen!

Lähimmäs oikeaa osui  Männistönmuori/, jolle pikkuyllätys lähtee. Kiitos kaikille arvanneille, sain monta hauskaa hetkeä kommentteja lukiessani!

 

Vuoden alun yllätykset ja kuva-arvoitus

Ihan kuin olisi vieläkin kalenteri menossaan. Matkalta kotiuduttaessa postiluukussa pullisteli kaksi mukavan oloista kirjekuorta. Toinen Nousiasista ja toinen Helsingin suunnalta.

Kiitos nukkekotiystävä Sarille hienosta kannusta ja noista katukylteistä

 - taidan kiinnittää ne Huikka ja Kulauksen seinustalle, sinne kapakan takaoven liepeille näyttämään minne tieo johtaa, jos takaovesta ulos menee

 

Ja kiitos Nukkekotiyhdistykselle, joka lähetti "jaloja juomia" - ja ihan yhdistyksen

 omaa vuosikertaviiniä. Tästä ei tilanne paljoa voi paremmaksi muuttua. 

 Kyllä nyt kelpaa asettua vuoden alkuun.

 

Joulupakettien joukosta on jäänyt esittelemättä eräs välttämättömyystarvike, jollaista ilman ei yksikään keittiötöistä (viiden pisteen vihje  siis) selviä. Veljeni ja vaimonsa kanssa meillä on jouluperinne, josta emme luovu. Lahjan tulee kuulua sarjaan "lahja naiselle ja miehelle, jolla on jo kaikkea" -  hintatason tulee olla enempi alhainen kuin esim. uusimman kahvinkeitin-ihmeen verran. Ja asiasta kuuluu tiedottaa vuoden varrella heti, kun sen on hankkinut. Viime vuonna minä löysin lahjani muistaakseni heinä-elokuussa. Kun siitä riemastuneena ilmoitin, että ähä, olen löytänyt - tyyliin, velimies pistikin paremmaksi ja ilmoitti, että he olivat löytäneet ko  kategoriaan liittyvän lahjan paria viikkoa aiemmin ;) . Jouluaattona sitten kuuluu arvata, mistä on kyse, ja voin kertoa, että näiden pakettien avaamiset ovat aaton odotetuimpia hetkiä. Puhumattakaan siitä autuudesta, mitä löytöhetki hankkijalle tuottaa. Riemu on yleensä  katossa, ja myyjien ilmeistä päätellen päivän omituisin asiakas kuvataan  illalla kotona teetä keitellessä.  - Ai minkä minä löysin veljen talouteen? Pistin itse kudottujen tumppujen sisään muffinsin hillosilmäkkeen tekolaitteen ja sammakon näköisen kukkakeppiin kiedottavan tuen (siis sammakon  jalat kiedotaan tukikepin kukan/kasvin varren ympäri, ei leikkoonnu kasvin varsi rikki, hinta 1,50€ ).

 

Ja sitten se kuva-arvoitus: Mihin tarkoitukseen on seuraava mieshahmo?

 

Oikein vastannut saan pikkuyllätyksen. Jos oikeaa vastausta ei löydy, arvon kaikkien

kommenttinsa jättäneiden kesken pikkupalkinnon. Vastaukset mielellään 16.1. mennessä ;D

 Edit 13.1.: tässä tämä herra näkyy kokonaan:

Tästä tulee joskus muuten mahtava Huikka ja Kulauksen  vartijamies;)

 

Matkaterveiset Dublinista

"Ajatella , että sain tämänkin kokea" mietti Villa Charlotten Rouva, kun katseli Viktoorian ajan tyyliin entisöityä huonetta.  "Kyllä minä kultaseni olen niin iloinen, kun otimme tämän hotellin", nautti, kun katseli vuonna 1892 alunperin kouluksi rakennetun The Schoolhouse-hotellin ikkunasta ulos.

Viehko hotellimme löytyi ihan omatoimisesti ja oli vallan onnistunut valinta, hiljainen,
kauniisti entisöity ja tapetteja myöten viktoorian aikaan sovitettu

                         -  Kiitos Raijalle, jonka avulla sain kuvien siirron toimimaan -

"Kylpyhuoneetkin pyritty pitämään sen ajan kuosissa", totesi kun kuuli miehensä raportin suihkuhanasta. - "Vedenpaine on hyvä", totesi Villa Charlotten Herra. Hän tarkisti hotelleissa aina ensin vedenpaineen, sillä pahempaa hän ei tiennyt kuin hiljalleen vettä liruttavat vesijohdot. "Tulehan katsomaan tätä suihkua nyt", pyysi vaimoaan ja kuullosti lievästi  huvittuneelta. Herralle Orasta voittanutta ei ole -  kaikilla matkoillaan hän jaksaa ihmetellä paikallisia tapoja saniteettikalusteiden, hanojen  ja johdotusten suhteen. "Tässä hotellissa on oikein yksityikohtaiset ohjeet siitä, miten suihkussa toimitaan", naureskeli kun luki seinältä, että suikuhanaa pitää vääntää  neljä kertää vastapäivään, jotta vesi on lämmintä...

  

      

"Muista nyt sitten kun menet suihkuun, että teet niin kuin ohjeessa sanotaan", totesi ja ihmetteli itsekseen, miten ihmeessä voi mennä suihkuun, kun sieltä ensikierrosten aikana ei tulisi kuin kylmää vettä. Suikua ei voinut tietenkään irrottaa minnekään,vaan sen alla oli seistävä... Rouvaa ei heti moinen askarruttanut, sillä hän ihasteli tulomatkalta tekemiään hankintoja. "Tässä on nyt sinulle sinne Huikka ja Kulaukseen oikein nimikkomuki ja hieno seinäölautanen", totesi peräti ystävällisesti, kun katseli aarteitaan:

 

"Otin Liikkeeseen tuon antiikkilautasen myös", hyrräsi, kun availi pakettejaan.

Nämä hankin lennon vaihtoa odotellessa Munchenin kentältä.

"Minne me nyt sitten suuntaamme", kyseli Rouva, kun miehensä tutki kaupunkiopasta ennen ensimmäiselle kaupunkikierrokselle  lähtöä.

                                    

"Ainakin kannatta ohimennesä vilkaista Dublinin kuuluisan "dandyn" patsas ja sitten mielelläni näisin muutamia James Joyce kohteita", vastasi Herra, joka pariskunnasta edusti ns kirjallisempaa tyyliä.

 

Oscar Wilden patsas oli kulkureitillämme hotellista keskustaan kävellessämme.

 

James Joycen kirjat saattoi "elää" eli löysimme monta kirjoista tuttua, kiintoisaa kohdetta,
valitettavasti pääkohde, James Joyce Center, oli suljettuna

"Kyllä täällä sitten on sinullekin pikkuyllätys", totesi Herra suopeana ensimmäisen Guinnesin jälkeen ja vetäisi Rouvan kauppakujan aukosta sisätiloihin.

Oheinen Dolls House Diaries kirja kuvaa viehkosti Dublinssa vuodesta1938 asti toiminutta,
alunperin Tommy Noyekin ja hänen vaimosa Fredan perustamaa nukkekorjaamoa,  nytkyisin TheDollsHouseHospital and Museumia. Liike on sittemmin vaihtanut omístajaa ja ollut myös likellä lopettaa toimintansa, mutta saatuaan edullisemman liikehuoneen, uudet omistajat, Melissa Nolan ja miehensä Chris pystyivät jatkamaan tätä dublinilaisten suuresti arvostamaa nukke- ja nallekorjaamoa ja museota.  Liikkeessä on myös nukkekoteja ja nukkekodin tarvikkeitta. Liike sijaitsee isossa Yrjöjen ajan  komeassa Poewrscourtin kaupunkitalossa. Tarjonta oli pettymys, pelkkää ns valmistavaraa, jota saa mistä tahansa. Mutta vanhat nuket olivat hienoja., vaikka niitäkin oli odottamaani vähemmän esillä.

"Eikä tietenkään ole matkaa ilman minun herkkujani", totesi Herra, kun lähtivät kaupungin ainoasta "alan liikkestä" ulos. Hämmästyksekseen Herra huomasi, että vaimonsa ei tehnyt siitä paikasta lainkaan hankintoja... Siispä lounaalle.

 

 

Mitäpä hyvä lounas ei saisi aikaan muuta kuin ostamisen vimmaa. Herran kolutessa kirjakauppaa Rouva piipahteli lähiliikkeissä ja hotelliín päästyään näytti enemmän kuin tyytyväiseltä, kurkki ikkunaan vähä väliä, kunnes näki pihalle tuotavan toivotun lähetyksen.

"Mitä ihmettä sinä olet mennyt ostamaan", kauhisteli Herran, kun tajusi, että hotellin pihaan tuotiin autolla isoa pakettia. "Tämä on Huikka ja Kulauksen uusi sisustuselementti" totesi Rouva ja katseli löytöjään tyytyväisenä.

 

  

"Vaikka en mitään ymmärrä tuon kuravelliä muistuttavan juoman päälle, on myönnettävä, että sen mainokset ovat vertaansa vailla. Tuon juoman lintukuva on graafisesti todella upea ja siitä tulee Huikka ja Kulauksen uuden ilmeen lähtökohta. Nämä me viemme kotiin", päätti. Herran ei auttanut muu kuin myöntyä. Vaimon kuvaus Guinnes-oluesta oli liki pyhäinhäväistys - "kuravelli" kun on oluista parhain ja sen nauttiminen tehtaan museossa  yksi matkan tähtihetkiä..." Uuden koristeen rahtaaminen  onkin haasteellinen juttu", mietti mies samalla kun totesi, että kyltti  pitäisi  jollakin tavalla rahdata ensin lentokentälle ja sieltä koneen ruumaan (vanhingotta). Viisaana miehenä piti kuitenkin suunsa kiinni, sen verran päättäväinen oli vaimonsa ilme.

 

Vietettyään uuden vuoden seudun ulkomailla Rouva puhisi intoa. Huikka ja Kulaus oli hänen mielestään saatava uuteen uskoon - ja siitä oli aavistus  lempiolohuoneessaan viihtyvillä miekkosillakin.

                                     

"No niin pojat, nyt alkaa meille sitten uusi elämä", totesi Tane totisena, kun  tajusi, että Villa Charlotten Rouva oli palannut matkaltaan.  "Uumoilen, että tupatarkastus on tulollaan", mainitsi Baarin Isännälle, joka alkoi hermostua. Nimittäin Uuden Vuoden vastaanottajaisjuhla oli ollut tavallista riehakkaampi, koska Villa Charlotten pariskunnan tiedettiin olevan poissa.
Huikka ja Kulaus vielä joulukoristeissaan, sen päälle Tanen paikalle löytämät dekoreeraukset vuoden vaihtoa varten. Ja ovella jo aamupäivällä kuriirikuljetuksella  kaksi isoa metallista seinäjulistetta...

                                

Seinäkoristeetkin olivat siirtyneet paikoiltaan ja arvotaulu liki tuhoutunut uuden vuoden valjetessa.

 

Pahinta oli, että paikalle rahdattu "koriste" lojui yhä paikoillaan, kun Rouvan energinen ääni alkoi kuulua.

Muumio on kesän Lontoon matkan löytö British Museumin lähellä olevasta krääsäkaupasta.

 

"MITÄ TUO HIRVITYS TEKEE MINUN TALONI KIVIJALAN KORTTELIRAVINTOLASSA" , kuului hyytävästi. Ei auttanut miesten ääneen ihmetellä, missä vaiheessa Huikka ja Kulaus oli muuttunut ravintolaksi... Tilanne oli totinen. "Eikö Baarin Isäntä saanut viestiäni, että tämä paikka pitää nyt sulkea pariksi päivää, jotta saamme minun suunnitelmani toteutettua", kysyi ja antoi samaan hengen vetoon lisäohjeensa: "Tuo muumio, mistä liekin tänne tuotu, taas oltu Tehtaan varastolla könyämässä, kyllä minä sen tiedän, siellä se on ollut jo pitempään, kun se sinne eräiden kesäjuhlien päätteeksi vietiin, se on VIETÄVÄ HETI POIS ja kannetaan sisään nuo julisteet ja korjataan nuo taulut paikalleen eikä tässä sitten muuta, tulen kohta sanomaan, mihin tuo Guinnes laitetaan", jatkoi ja kaiveli kassiaan soittaakseen ystävänsä Galleristin ja Pankinjohtajan Rouvan paikan päälle. Sen verran oli kyseessä merkittävä tapaus.

Kuvaongelma

Apuuuvaaa  -  onko kuulolla ketään,joka osaa auttaa, kun en saa kuvia siirrettyä tekstiini. Ongelma ilmennyt vuoden 2013 puolella tehtyihin päivityksiini (edellinen 3.1. oli tehty ajastuksella viime vuoden puolella).

Sitku... Mutku

Mahtaa olla aika monelle tuttu ajatuskuvio. Sitku on sitä, niin sitten minä...Mutku aina tulee jotakin, mikä haittaa. Eikös vain? Uuden vuoden lupauksia tehdään joka tuvassa, pienissä ja suurissa. Joku alkaa kuntoilla, jossakin päätetään, että roinaa ei enää hankita.  Kannustukseksi jälkimmäisessä haasteessa kehittymisen suhteen otin pari kuvaa As Oy Pitsilinnan  suunnitteluvaiheessa olevasta 6. kerroksesta

As Oy Pitsilinnan 6. kerros ja myös vintti on rakentamatta. Toimivat varastoina.
Viidennessä asuu Pankinjohtaja ja vaimonsa.

 

Sitku: Kun Pitsilinnan Mallinalun ja Jääkiekkoilijan kotispa on tehty,

ryhdyn valmistamaan kuvassa näkyvää  Lapsiperheen asuntoa. Hiukan on

hakusessa vielä, pinnasänky ja hoitopöytä löytyy, pikkutuolia ja vaunua on jo.

Mutku: en millään saa päätettyä, millainen Mallinalun kotispan käsienpesulavuuaari on,

enkäanna itselleni lupaa aloittaa muuta ennen kuin se on valmis.

 



Sitku: Kuvassa Mirkalta hankittu hieno syöttötuoli. Taustalla oleva sänky on
selvästi liika iso, mutta NIIN ihana. Tuo ihmishahmo ei liity hankkeeseen mitenkään,
sen löysin Lohjan aakkosmyymälän Elämyskaupasta, on mitoiltaan kuin tehty vaatteiden sovitusvartaloksi, nivelet liikkuvat ja pää kääntyy.

 

 

Sitku: Tästä tulee Ekonomin asunto, huomannette kätevän kerrosänky/ATK-työpisteen

tuolla taustalla. Luuranko menee taas Goottitytön asuntoon, joka tulee aikanaan

Pitsilinnan vasemman sivun yläkerrokseen. Oikella akvaario, jonka on tehnyt veljeni. Ekonomi ei harrasta puutöitä, vaikka niin voisi luulla, Marian hieno höyläpenkki menee aikanaan Sitku-vaiheessa taloyhtiön harrastehuoneeseen.

Sitku: Ekonomin asunnon toinen huone on toistaiseksi vielä "konttivarasto".


 Sitku: joulupaketteihin käärittyjen (itse kudottujen) tumppujen ja sukkien aiheuttama jännetupentulehdus  (itse hankittu) hellittää, kudon oikean kokoisia tumppuja.
Tarvetta on erityisesti 1v 3 kk kokoisille.

Kuvassa Vävylle tehdyt, joulun jälkeen pakettiin käärittävät (niin iso koko, että
eivät ehtineet valmiiksi jouluksi ) ja toiset pienemmät, ihan pikkuiselle tehdyt.

 

 

Sitku: Kun pikkutyttö (1v3kk) on paikalla, mittaan kädestä pitäen.

Mutku: hän oli matkoilla ja ikävissäni oli pakko kutoa. 

Ja sitä tunnetta ei ymmärrä kuin toinen mummo.