Opetushallinnon tutkinnon B-osan tenttikirjat

Kuntaliitto on julkaissut oppaat Kunnallisen esimiehen virkasuhdeopas, jossa on 82 sivua sekä Kunnallisen esimiehen työsuhdeopas, jossa on 72 sivua.

Oppaita on kaksi, sillä lääkärit, opettajat, rehtorit, päivähoidossa julkista valtaa käyttävät viranhaltijat ja sosiaalityöntekijät ovat virkasuhteessa, johon virkasuhteeseen sovelletaan Lakia kunnallisesta viranhaltijasta. Työhön, jossa ei käytetä julkista valtaa, sovelletaan Työsopimuslakia, joka on työntekijän ja työnantajan sopima suhde esim. työsopimuksella tai paperi työsuhteen keskeisistä ehdoista, jos työsopimus olisi vain suullinen, mikä luultavasti ei kunnallisella puolella ole tapana. Virkasuhde perustuu aina yksipuoliseen määräykseen ja virkasuhteen päättäminen tapahtuu eri tavalla kuin työsuhteen. Rikoslain 40 luku on varattu virkamiehille ja virkarikoksille.

Teoksissa on käyty läpi virkasuhteen ja työsuhteen määräykset samassa järjestyksessä, alkaen mahdollisesta viran perustamisesta, auki julistamisesta, määräyskirjasta, koeajasta, virkasuhteen ehdoista, virkasuhteen päättämisestä ... Sama tarkastelu on tehty työsuhteelle.

Teosten lopuksi on koottu erot taulukoihin ja siinä minusta tiivistyy koko kirjojen sanoma. Hyvät taulukot.

Opetushallinnon tutkinnon tentin tässä osuudessa eli henkilöstöhallinnon osuudessa oli vielä iso nippu lakeja, kuten työturvallisuuslaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työsopimuslaki, Laki miesten ja naisten tasa-arvosta työelämässä, Laki yksityisyydestä työelämässä....

Kysymykset oli oikein/väärin väittämiä, joissa piti etsiä laista oikeat pykälät ongelmiin, joita "rehtorilla" oli. Tämä oli suhteellisen helppo, jos löysin oikean lain pykälän. Esim. irtisanomisaika, tai lomanmääräytymisperuste tai rikosrekisteriotteen toimitus ...

Kuvan lehdykät on omia, hankin ne erästä verkkokurssia varten, johon tarvittiin lisäksi nippu lakeja sekä OVTES ja KVTES.

***

Kuntaliiton julkaisu Kuntatalous on monen muuttujan summa on 106-sivuinen opas esimerkiksi kuntapäättäjille, tämä luonnehdinta löytyy alkusanoista.

Teos jakautuu kunnan tehtäviin ja talouteen, kuntatalouden rakenteeseen, taloussuunnitteluun ja talousarvioon, kunnan tilinpäätökseen ja talouden tunnuslukuihin, kuntakonsernin ja tytäryhtiöiden ohjaukseen, talouden ohjaukseen yhteistoiminnassa, kunnan rahatoimen hoitoon, toiminnan tarkastukseen ja tavoitteiden toteutumiseen, palvelutuotannon tuottavuuden ja vaikuttavuuden arviointiin ja julkisiin hankintoihin.

Teos on kuvitettu sekä valokuvin, että taulukoin ja kuvioin, siinä on suhteellisen ymmärrettävästi avattu suhteellisen laajaa ja monimutkaista kenttää.

Kuntien asema perustuu Perustuslakiin ja Kuntalakiin

Perustuslaki 121 § Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto
 Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.
 Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.
 Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.

Kuntalaki määrittää kunnan hallinnon, ja se alkaa
1§ Kuntien itsehallinto
Suomi jakautuu kuntiin, joiden asukkaiden itsehallinto on turvattu perustuslaissa.
Kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden valitsema valtuusto. Valtuustosta samoin kuin kansanäänestyksestä ja asukkaiden oikeudesta muuten osallistua ja vaikuttaa kunnan hallintoon säädetään jäljempänä.
Kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.
2 § Kunnan tehtävät
Kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät. Kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.
Kunta voi sopimuksen nojalla ottaa hoitaakseen muitakin kuin itsehallintoonsa kuuluvia julkisia tehtäviä.
Kunta hoitaa sille laissa säädetyt tehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Tehtävien hoidon edellyttämiä palveluja kunta voi hankkia myös muilta palvelujen tuottajilta.


Valtionosuuksista on omat lakinsa ja niiden ymmärtäminen on hankalaa, sillä kunta saa eri perustein korvauksia, mutta joutuu myös rahoittamaan niitä maksuin ja on erilaisia verontasausjärjestelmiä, joista on säädetty.

Tämä oli myös Opetushallinnon tutkinnon tenttikirjana yhdessä rahoituslakien kanssa Taloushallinnon osuudessa.  Ostin tämän netistä booky.fi:stä, ja maksoin noin 32 euroa, havainnollinen kirja. Täsätä osiosta oli kysymyksiä, jotka liittyivät kuntien valtionosuuksiin.

***

Matti Lahtinen, Timo Lankinen: Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä. kuvassa oleva 637 sivua, 2009, Tietosanoma, teoksesta on menossa kahdeksas uudistettu painos, jonka kuva alla.

Painovuosi 2013, 470 tekstisivua ja liitteineen ja hakemistoineen 718 sivua.

Teos on Opetushallinnon tutkinnon tentin opetusalan hallinnon osiossa yhdessä ao lakien kanssa, jotka ovat liitteenä tässä on 428 sivua, ja noin 200 sivua lakeja ja 11 sivun hakemisto, mikä minusta on kohtuullisen hyvä.

Kirja on katsaus nimensä mukaisesti koulutuksen lainsäädäntöön, joka on laadittu kouluasteittain eli esimerkiksi Perusopetuslaki, ja -asetus, Lukiolaki ja -asetus, ..mutta myös Opetushallituksen, OKM:N ja valtioneuvoston päätösvalta on tarkastelussa.

Lait ja asetukset käsittelevät samoja asioita, mutta eri kouluasteilla,  esiopetuksesta ammatilliseen aikuiskoulutukseen asti: järjestämislupa, järjestäjä, koulutuksen tavoitteet, määräykset, kurinpito, teoksessa on käsitelty koulutuksen järjestäjää eri kouluasteilla, koulutuksen tavoitteita, suoritettavia tutkintoja, opetuksen järjestämistä, opetussuunnitelmajärjestelmää, opetuksen järjestämistä, opetuksen arviointia, opiskelijan oikeuksia ja velvollisuuksia, oikeusturvaa ja muutoksenhakua, henkilöstöä ja kelpoisuusvaatimuksia, opetushallintoa ja opetuksen rahoitusta. Opettajia koskevia määräyksiä koululaissa ei paljoakaan ole, ne tulevat Kuntalaista, ja esim. Laista kunnallisesta viranhaltijasta, Perustuslaista. Opettajan kelpoisuudesta on säädetty asetuksella.

Kirja on hyvä työkäytössä kattavan hakemistonsa ansiosta. Kirjoittajat ovat juristeja, jotka ovat (olleet) opetushallituksessa töissä, Lankinen pääjohtajanakin, ja  oli töissä opetusministeriössä (nykyisin OKM). Pidän kirjaa varsin hyvänä. Todellisuudessa asiat eivät ole minusta aina niin selviä kuin luullaan, eikä aina myöskään muutoksenhakutilanteissa ole pelkästään merkitystä sillä miten on toimittu, vaan miten toiminta perustellaan muutoksenhakutilanteessa. Tämä opus kuitenkin määrittää, miten pitää toimia, ja mitä lait ja asetukset kertovat. Valitus- tai kantelutilanteessa minusta ollaan kaikkein löysimmällä alueella, kun puhutaan opiskelijan arvioinnista. Vaikka on tapoja hakea muutosta arviointiin, ei koko luokan arviointitilannetta avata, eikä pystytä koko lukuvuoden tai peruskoulun osaamishistoriaa avaamaan. Perusopetuksen opsin perusteiden osaamiskriteerit on kirjattu vain osaamiselle kahdeksan. Ainakaan vanhemmat eivät ole olleet yhdelläkään tunnilla läsnä. (Luultavasti valitus voi olla menestyksellinen, jos oppilaalla on näyttää kaikki tekemänsä kyseisen oppiaineen arvostellut kokeet, ammattilainen näkee helposti suoritustason ja onko kokeet korjattu oikein ja oikeudenmukaisesti, oppilaan arviointiin vaikuttavat toki muutkin asiat kuin kokeet).

Koulualan ammattilainen tuntee oman kenttänsä, eli peruskoulun rehtori ja lehtori tuntevat oman kouluasteensa asetuksen ja lain, sekä opsin perusteet. Tässä kirjassa on lisäksi tuotu muita lakeja ja asetuksia, jotka voivat vaikuttaa koulussa tapahtuvaan toimeen. Jos toimii yhdessä koulussa on helpompi katsoa suoraan laista:

Esimerkiksi Perusopetuksen 6 §  kertoo varsin tyhjentävästi, mitä oppilaan koulupaikan määräytymisestä on säädetty

”Opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Esiopetusta järjestettäessä tulee lisäksi ottaa huomioon, että opetukseen osallistuvilla lapsilla on mahdollisuus käyttää päivähoitopalveluita. (23.12.1999/1288)

Kunta osoittaa oppivelvolliselle ja muulle tässä laissa tarkoitettua opetusta saavalle 1 momentin mukaisen lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa tämän lain 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. Esiopetusta saavalle oppilaalle voidaan opetuksen järjestämispaikaksi osoittaa myös vastaavat edellytykset täyttävä 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu päivähoitopaikka tai muu soveltuva esiopetuksen järjestämispaikka. Kunta voi perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä opetuskieltä muuttamatta vaihtaa opetuksen järjestämispaikkaa. (23.12.1999/1288)

Lasta ei ilman huoltajan suostumusta saa osoittaa opetukseen, jossa 31 §:n 3 momentin nojalla peritään oppilaalta maksuja, eikä opetukseen, jossa kunnan päätöksen tai opetuksen järjestämisluvan perusteella noudatetaan erityistä maailmankatsomuksellista tai kasvatusopillista järjestelmää”.

Eli yksittäisessä tapauksessa, jos ei ole "tulkintaongelmaa" laki on minusta parempi. Tässä on minusta selvää, että ei ole mitään määrättyjä kilometrirajoja ja antaa kunnalle "pelivaraa".

Kirjan teho on kuitenkin siinä, että siinä on kattavasti eri kouluasteet ja tilanteet selvitetty toistonkin kautta ja aina voi katsoa lain kirjaimen, sovellettavat lait on kirjattu kattavasti.

Kirjan lopuksi tarkastellaan aluetta, joka koskettaa vain kuntapäättäjiä, talousjohtajia ja rehtoreita, ei niinkään oppilaita tai opettajia, eli koulutuksen rahoitusta. Peruskoulun rahoitus on sangen monimutkaista, koska siinä yhdistyy ikäluokka, peruskoulua käyvät, eräät suoritteet, kotikuntakorvaukset, tasausjärjestelmät ...

Ammattikoulusta, ja lukiokoulutusta koskeva rahoitusmalli sen sijaan on varsin yksinkertainen. Ei ehkä niin yksinkertainen, kun tässä kirjaan, mutta opiskelijamäärät 20.9 ja 20.1 ovat ratkaisevia, ja aiempana vuonna määrätty yksikköhinta ja erityisopiskelijat. Perusrahoitus saadaan opiskelijamäärän ja opiskelijakohtaisen valtionosuuden tulona, erityisoppilaista se maksetaan korotettuna. Tämä maksetaan koulutuksen järjestäjälle, mutta ilman korvamerkkiä. Lisäksi ammattikoulut saavat ainakin tuloksellisuusrahaa, johon vaikuttaa valmistuminen, työllistyminen, keskeytykset, opettajien "pätevyys", ja eräät muut suureet ... Rahoitus saadaan valtiolta ja kunnilta. Minkään kunnan ei ole pakko järjestää toisen asteen koulutusta, mutta jokainen voi hakeutua vapaasti lukioon tai ammatilliseen koulutukseen (paitsi 2014 alkaen ne, joilla on toisen asteen tutkinto), kuitenkin kunta maksaa yhteisen pottiin rahaa, mutta se ei joudu maksamaan kotikuntakorvauksia, kuten peruskoululaisten osalta.

Opetushallinnon tentin  opetusalan hallinto -osioon kuuluivat tämän kirjan lisäksi kaikkien eri kouluasteiden lait ja asetukset, sekä vastaavat määräykset yksityisistä kouluista. Lisäksi lukion ja peruskoulun valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet, kelpoisuusasetus ja monta nippua lakeja, joiden kantaminen tenttipaikalle oli episodi sinänsä. Kannattaa miettiä, että ei ota päällekkäistä materiaalia eli  kysymyksiin vastaamista kannattaa harjoitella. Esimerkiksi Yksityiskoulun hallinto. Etsii viitteet, lait ...

Kirja on oma, hankin sen erästä koulutusta varten.

***
Opetushallinnon A-osan tentin esittelyt kirjoista on täällä.
B-osassa on kolme osiota, ja ne voi suorittaa erikseenkin.

Kun Opetushallinnon tutkinnon A- ja B-osa on paketoitu, tulee OPH:sta 188 euron postiennakolla todistus. En käynyt kurssia, ja olin tenteissä perättäisinä kuukausina ja läpäisen ne, luultavasti tämä tentti meni paremmin, kun oli rutiinia, ja tiesi, että ajasta tulee pulaa, en vedellyt mitään marginaaleja vaan aloin heti kirjoittaa. Jos ei ole ollut hallinnollisessa työssä, tentti on minusta vaikea. Itse olen toiminut kaikilla kouluasteilla opettajana ja olen kiinnostunut muistakin kouluasteista kuin missä olen ollut töissä, se auttoi tentissä. Jos hallinnollista kokemusta on useampi vuosi, kurssi on minusta tarpeeton, eli tenttiin vain. Kurssi maksaa 700 euroa, lisäksi tenttitilaisuudet ovat maksullisia ja kurssimaksut päälle. Usein vielä tulevat matkat ja majoitus.
Kursseja, niitä 700 euron on esim. OPH:ssa 2 -4.6.2015 (a-osa) ja 4-6.8.2015 (b-osa) sekä toinen kurssi  24.11 -26.11.2015 (a-osa) ja 12.1 - 14.1.2016 (b-osa), Hakaniemenranta 6:ssa Helsingissä.

Opetushallinnon tutkinnon ykkösosan kirjat

Suoritin Opetushallinnon tutkinnon tenttimällä ilman ohjaavia kursseja

Opetushallinnon tutkinnon tutkintovaatimukset ovat OPH:n sivuilla

SISÄLTÖALUEET 1 – 2

Julkisoikeuden perusteet, Yleis- ja kunnallishallinto

Olli Mäenpää: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet, Edita Publishing Oy, 3. painos, Helsinki 2008

Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja professori, teoksessa on 364 sivua, lähdeviitteitä, ja hallintolaki 6.6.2003/434. Kirja on hyvä. Siinä lähdetään perusoikeusoikeusnäkökulmasta. Koko hallinto perusoikeuksien perustuslain ja hallintolain kannalta käydään läpi. Luin myös professori Heikki Kullan kirjan hallinnosta, tai useitakin. Lopulta luin enää vain Hallintolakia ja Hallintolainkäyttö -lakia. Sekä Mäenpään ja Kullan kirjat sopinevat enemmän oikeustieteilijöille,
Kun tentissä saa opus olla käytössä, pieni vihje kannattaa opetella Perustuslain kohdat ja Hallintolaki suhteellisen hyvin "ulkoa", sieltä on helpompi pykälittäin katsoa. Tein näin sattumalta. Luulin, että kirjoja ei saa tentissä olla ja opettelin lait soveltuvin osin ulkoa. Kirjoista ei oikeita vastauksia ehdi etsimään aika loppuu kesken. Mäenpään kirja on oikeustieteen oppikirjana ainakin Turussa, luultavasti Helsingissäkin, se aukeaa eri tavalla juristiopiskelijoille. Kulutin liikaa aikaa tähän osioon. Hyvän hallinnon periaatteet on hyvä hallita, ja "alaikäisen" ikäraja 15-vuotta on tärkeä huomata hallintolain suhteen.
(Olen huomannut käytännössä esimerkiksi täällä, että julkinen viranomainen tai sen "edustajat" eivät halua antaa nähtäväksi julkisia asiakirjoja tai kopioita niistä, minusta silloin viranomainen ei varmastikaan ole sisäistänyt Olli Mäenpään teosta. Viranomaisen pitäisi julkisen vallan käytössä tarkoin noudattaa lakia. Huolestuttavaa on, että mitään kirjallista päätöstäkään ei tule).

Heikki Suopohja – Lauri Liusvaara: Oikeudellinen vastuu opetustoimessa, Mediator Legis, 5. uudistettu painos, Helsinki 2009, 379 sivua.
Tämä noin nelisatasivuinen opus on mielenkiintoinen katsaus erilaisiin vastuisiin opetustoimessa. Siinä käsitellään niin direktio-oikeudet, palvelussuhdevastuut, virkamiehen velvollisuudet sekä perustuslain kannalta kuin myös opiskelijoiden ja opettajan vastuut lukuisin viittein oikeusratkaisuihin liittyen rikosoikeudelliseen ja vahingon korvausvastuisiin. Rikoslain virkamiesosuutta avataan.
Pääpaino tenttiä kohtaan lienee rikosoikeudellinen vastuu, joka ilmenee rikoslaista, sekä vahingonkorvauksellinen vastuu, joka ilmenee vahingonkorvauslaissa. Tämä opus oli hyvin mielenkiintoinen, eikä sen lukemista voi minusta korvata vain lakeja lukemalla, sillä opetustoimen vastuu koostuu niin monesta pienestä sirpaleesta, jotka tähän oli hyvin argumentoidusti koottu. Toki tässä oli "koulutoimen ote" se helpotti lukemista. Lukuisia oikeustapauksia riittävän kattavasti selostettuna. Sisällys ja kattava hakemisto. Tätä teosta suosittelen,vaikka ei tenttiä suorittaisikaan, mutta toimii opettajana. Myös vanhemmille hyvä opus. Suositan.
Tästä kysyttiin netistäkin luultavasti löytyvä tapaus, opettajan suorittamasta "tarkastuksesta", tilanteessa, että epäillään varkautta. Opettajalla ei ole oikeus tehdä ruumiin tarkastusta ei nyt, eikä varmasti minkään tulevan lain puitteissa. Uuden lain mukaan oppilaan tavarat voidaan tarkastaa kuten päällisin puolin vaatteet eli " Koulun opettajalla ja rehtorilla on työpäivän aikana oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat, oppilaan hallinnassa olevat koulun säilytystilat ja päällisin puolin hänen vaatteensa" pykälä 36e  jatkuu "Oppilaalle tulee ennen tarkastusta ilmoittaa tarkastuksen syy".

Tarkastajan tulee olla oppilaan kanssa samaa sukupuolta. Tarkastuksessa tulee olla läsnä tarkastajan lisäksi toinen täysi-ikäinen koulun henkilökuntaan kuuluva. Oppilaan pyynnöstä tarkastuksessa tulee olla läsnä hänen valitsemansa koulun henkilökuntaan kuuluva, jos tämä on saapuvilla.

Edellä 3 momentissa säädetystä tarkastuksen suorittamistavasta voidaan kuitenkin poiketa, jos se on asian kiireellinen luonne huomioon ottaen turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä. ".

1.8.2014 muuttui oppilas- ja opiskeluhuoltolaki. Se antaa enemmän valtaa oppilaalle ja opiskelijalle päättää, kuka monialaisissa ryhmissä on. Hänen kirjallinen suostumuksensa tarvitaan.

Heikki Harjula – Kari Prättälä: Kuntalaki, Tausta ja tulkinnat, Talentum, 7. uudistettu painos, Helsinki 2007. Johdanto-osa, luvut 1–5, Kommentaariosa, 1. luku 1–4 ja 8 §, 2. luku 14 §, 3. luku 16–18 §, 4. luku 29 §, 7. luku 50–52 § ja 57–64 § sekä 11. luku 88–100 § yhteensä 744 sivua.
Luin koko kirjan en yllä mainittuja kohtia. Kirja antoi paljon enemmän kuin pelkkä kuntalain läpiluenta, jonka myös suoritin. Harjula ja Prättälä tuovat muita lakeja ja vanhaa lain perimää hyvin esille. Vaikka laki on uusi, jotkut asiat ja periaatteet ovat muuttumattomia ovat uudessa laissa maallikolle näkymättömissä. Minusta hyvä kirja. Sisällys ja hakemisto kuuluu kirjaan. Tästä osasta oli mm. essee koulutoimen hallinnon järjestäminen kaksikielisessä kunnassa. Koska asun Turussa kysymys oli tuttu, mutta yllättävä. Nykyisin 2013 on vain oikein/väärin -kysymyksiä ykkösosuudessa. Tämä kirja on oppikirjana Turussa myös juristi-opiskelijoille. Juristien tenteissä kysymykset ovat laajempia, eikä lähdeteoksia saa olla mukana. Kuntalain mukaiset hallintosäännöt ja delegointisäännöt on hyvä hahmottaa.

Pirjo Vehkamäki – Anne Tamminen-Dahlman: Julkisuus ja tietosuoja opetustoimessa, Opetushallitus, Tampere 2004. s. 88
Tämän kirjan lukeminen jäi vähemmälle, koska olen käynyt monta asiaa liittyvää lyhyttä koulutusta. Ongelma on siinä, että asiaan liittyy kaksi lakia: Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä Henkilötietolaki (523/1999), joiden määräysten välissä pitää tasapainoilla. Lisäksi ensin mainittuun lakiin liittyy asetus.
Pääsääntö on julkisuus, mutta poikkeuksia on. Lisäksi asiakirjan määritelmä kannattaa opetella ulkoa. Tässä osiossa olisi pitänyt olla aikaa perehtyä enemmän. Tajusin jälkikäteen, että asiakirjan julkisuus on määritelty jo perustuslaissa, joten poikkeaminen siitä  pitää "lukea selvästi laissa".
Monta knoppia on matkalla, vaikka tieto olisi julkinen, sen voi saada vain pyydettäessä. Lisäksi on tapauksia, joissa ajallisesti estetään tiedonsaanti esim. pääsykokeet ja ylioppilastutkinnon tarkastajat, sekä tapaukset joissa jopa asianomistajalta voidaan estää tiedonsaanti. Sisällys kirjassa on, ei hakemistoa.
Nyt on muuten ilmestynyt teos Pirjo Vehkamäki – Matti Lahtinen ja Anne Tamminen-Dahlman: Julkisuus ja tietosuoja opetustoimessa, Opetushallitus, Tampere 2013. s. 112
Luin opuksen ja siinä on hieman laajemmin avattu asiaa, varsinkin henkilöstörekisteripuolta, ja on hieman lisää esimerkkejä, eli suositan tätä kirjaa, yksi tekijä on lisää eli Matti Lahtinen.
***
Jokainen joka teoksen lukee voi miettiä onko asianmukaista antaa vanhojen oppilaiden henkilötietoja koulusta, mihin minusta annetaan suositusta esim. luokkakokousta järjestettäessä. Kirjassa sanotaan, että voi antaa. Itse vastasin kokeen kysymykseen että luokkakokousta varten voi antaa kyllä nimilistan, sillä se on virallinen asiakirja ja julkinen. Henkilörekisterilain 34§ määrittää, että tarpeeton henkilörekisteri pitää hävittää. Ihmisten nimet ja osoitteet voivat muuttua, eli lista, jossa on osoitteet on vanhentunut, eli kai sen voi sitten antaa, jos se on olemassa. Koulu ei pidä ajantasalla vanhojen oppilaiden osoitteita.  Tätä asiaa on käsitelty myös tietosuojavaltuutetun sivulla, josta lainaus: "Arkistonmuodostamissuunnitelmassa määritellään, kuinka kauan opiskelijoiden henkilötietoja säilytetään arkistossa sen jälkeen, kun tietoja ei ole enää tarpeen käyttää aktiivikäytössä päivittäisessä toiminnassa. .......Passiivisessa säilytysvaiheessa olevien tietojen käyttöoikeudet täytyy rajoittaa siten, että vain arkistonhoidosta vastaavat henkilöt voivat käsitellä niitä. Tietoja hävitettäessä on toimittava siten, että hävitettävät tiedot eivät päädy ulkopuolisten käsiin. Tietojen arkistoinnin osalta tarkempaa neuvoa antaa arkistolaitos. "

Maistraatista saa ajantasaiset tiedot, siellä selviää, ovatko ihmiset merkinneet osoitteensa salaiseksi. Asetuksessa viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta 5 § mainitaan, että "Viranomaisella tulee olla sillä käsiteltävinä olevien asioiden seurantaa varten tiedot siitä, mitä diaareja, luetteloita, hakemistoja ja muita asiakirjahallinnon rekistereitä (asiakirjarekisterit) viranomaisella on tai miten tieto viranomaisen julkisista asiakirjoista voidaan muuten löytää".
Viranomaisen tietyt asiakirjat ovat aina julkisia, vaikka muuta lausuisi, esimerkiksi hakudiaari. Elokuussa 2014 Åbo Akademin eräs rehtoriksi hakenut oli ilmoittanut toiveen, että ei halua nimeään julkisuuteen. Turun Sanomat selvitti hakijan nimen ja julkaisi sen ja muut lehdessä. Julkinen asiakirja on julkinen, "julkisuuslain" 24§:ssä on lueteltu 32 poikkeusta eli "salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat". Lain 5§ määrittää asiakirjan ja 4§ viranomaiset, joita laki koskee.
***
Olin tentissä täyden ajan, noin puolet oikein/väärin -kysymyksistä osasin ilman lähdemateriaalia. Lopuissa katsoin varmistuksen. Minulla oli liikaa materiaalia mukana, hakemiseen meni liikaa aikaa, aika loppui kesken. Esseet olivat suhteellisen helppoja, mutta kunnon vastauksen kirjoittamiseen vaaditaan aineiston hallintaa sekä nopeaa kirjoituskättä.

Ongelma oli siinä, että sain kuulla vasta kolme päivää ennen tenttiä, että lait ja kirjat saavat olla mukana, enkä käynyt mitään kurssia. Minusta tentti oli sangen hankala, ja aika loppui tosiaan kesken. Tai en ehtinyt tarkastaa. Pääsin kuitenkin läpi ensimmäisellä kerralla.

Ykkösosan tentti on muuttunut 12.12.12 oikein/väärin -kysymyksiksi, ja aikaa on kolme tuntia. Ykkösosa kattaa osiot: julkisoikeuden perusteet sekä yleis- ja kunnallishallinto. OPH:n sivuilla on tenttiaikataulu Helsingissä yleensä tenttejä on joka kuukausi, myös muut järjestävät tenttejä. Itse en käynyt Helsingissä tentissä

Ykkösosan hyväksytyn suorituksen jälkeen on kaksi vuotta aikaa suorittaa kakkososa. Kun Opetushallinnon tutkinnon A- ja B-osa on paketoitu, tulee OPH:sta 188 euron postiennakolla todistus. En käynyt kurssia, ja olin tenteissä perättäisinä kuukausina. Tenttitilaisuudet ovat maksullisia, jos menee kurssille OPH on tarjonnut kurssia 700 euroon eli kokonaiskustannukset ovat 700 kurssi + tentit 100 + todistus 188 = 988 euroa, lisäksi matkat, majoitukset ja materiaali.

Kursseja, niitä 700 euron on esim. OPH:ssa 2 -4.6.2015 (a-osa) ja 4-6.8.2015 (b-osa) sekä toinen kurssi 24.11 -26.11.2015 (a-osa) ja 12.1 - 14.1.2016 (b-osa), Hakaniemenranta 6:ssa Helsingissä.

Kakkososan eli B-osion kirjat ja tarinat olen laittanut tänne.