Nyt kun on loma, niin on ollut hiukan aikaa istua koneella. Kaksi edellistä iltaa olen pelaillut ja nyt kaivoin jostain inspiraation kuvien valkkaamiseen, muokkaamiseen ja postauksen kirjoittamiseen. (Ja päivällä siivosin yhden keittiön herkkukaapin, sekä raivasin aina täysinäistä työpöytääni. Taitaa olla kuumetta.) Tässä siis kuvapainotteinen pläjäys kotona ja koulussa valmistuneista töistä. Osasta ei ole edes kuvaakaan olemassa, mm. ensimmäinen koulussa ommeltu vaate (t-paita isoveikalle) on kuvaamatta, kun en muista sitä ikinä puhtaana ottaa tuolta pyykkien seasta kuvattavaksi, sekä juuri ennen joulua valmistunut paitapurero. Mutta siis, jokseenkin aikajärjestyksessä valmistuneita:
 |
Testasin itse piirrettyä kaavaa, jonka tein neulekoneella
tehtävää mekkoa varten. |
 |
| Napit raitateemaan sopivaksi, tuli hiukan merihenkinen mielestäni. |
 |
Ensimmäinen valmistunut koulutyö. Rakastuin
koneneulontaan. Onneksi Mammalla on neulekone,
sen meinaan joku päivä pihistää vielä itselleni. |
 |
Pikkutytsy sai mekon itselleen,
sopi kuin valettu. |
 |
Neulekoneella syntyi myös kolmet sukat. Yhdet päätyivät
luokkakaverin jalkaan ennen kuvausta. |
 |
Pikahurautus neulekoneella, pipoja on helppo ja
nopea tehdä. |
 |
| Pikkutytsyn mekon jämälangoista tehty kaksinkertainen pipo. |
 |
Myssykokeilu/aplikointiharjoitus. Meillä ei käyttöä,
myytävänä 13€+pk. Vuori trikoota, ulkopuoli velouria,
koko 48-50cm. |
|
 |
| Ystävän pojalle synttärilahjaksi. Auton ikkunat ovat heijastinkangasta. |
 |
Melkeinsukulaisvauvalle synttäri- ja joululahjaksi peitto.
Lankana Novita Hanko, menekki n. 550g. |
 |
Tämä oli pidempi projekti, varmaan vuoden verran tein. Aloitin
jo ennen kuin kuulin raskaudesta. :D |
Sellaiset tällä kertaa. Aikaa olisi taas kiva saada muutama ylimääräinen tunti vuorokauteen. Onneksi on tämä kahden viikon loma, niin kerkiää jotain kotonakin tekemään. Huomenna otan hiukan perheestä vapaata ja lähden ostoksille ihan vaan itsekseni. Mitään en tarvitse, eikä mitään erityistä ole hakusessa, mutta onpahan kiva päästä vaan kiertelemään kaupungilla ja vaikka kirpputoreilla. :)
Vuosi vetää viimeisiään, tammikuussa alkaakin ainakin kuukauden kestävä herkkulakko, mutta siitä tuonnempana. ;)
Perjantaina kävin Piha- ja puutarhamessuilla katselemassa ja keräilemässä ideoita omalle pihalle. Multasormea syyhyttäisi jo, mutta paikoitellen on vielä yli puoli metriä lunta. Plääh. Onneksi on alkanut sentään näyttää jo hiukan lupaavalta, kun keskipiha on jo melkein sulanut ja kuiva. Ehkä se kevät sieltä tulla jolkottaa. Isoveikan kanssa ollaan siemeniä jo pari viikkoa pistetty multaan, tuloksiakin on nähtävissä jo.
Messuilla näin kukkasien lisäksi aivan ihanan keinustuolin. Voi, tuollaisen haluaisin. Ei minulla ole sisälläkään, mutta voin vaan kuvitella kuinka kiva olisi pihalla istuskella neulomassa ihan oikeassa puutarhakeinutuolissa.
Viimeksi kun kävin kontissa, niin meinasin jo ostaa sisälle keinutuolin. Tuo akvaario lähtee tuosta olohuoneen nurkasta, niin siihen tulisi tilaa. Jos hommaisinkin kirjahyllyn sijasta keinutuolin. :D Vaikka tulisi se kirjahylly/vitriinikin tarpeeseen, ei meillä liikaa säilytystilaa ole. Työhuoneen ainoa kirjahylly tuskailee ja huokailee painonsa alla. Siitä pitäisi pistää jotain kirjoja vaikka kiertoonkin, kun ei niitä luettua tule. On vaan niin vaikea luopua kaikista ihanista ja rakkaista kirjoista. Jokaisella on oma tarinansa ja syynsä miksi ovat eksyneet hyllyyni.
7000 sivulatauksen raja tuli muuten tunti sitten täyteen. Vieläkään en ole arvontapalkintoa keksinyt (tai oikeastaan en ole kerennyt edes miettimään), joten ehdotuksia otetaan edelleen vastaan. :)
Nyt kuitenkin taidan painua nukkumaan. Väsyttää, kun viime yö meni valvomiseksi. Onneksi, kerrankin, Pikkutytsy yllätti ja nukkui yli kahdeksaan. Normaali heräämisaika on ollut kuuden ja seitsemän välillä tässä viime aikoina. Meillä on ollut univaikeuksia viime aikoina, kun yötissittely lopetettiin. Viime viikolla sorruin ja aloitettiin se sitten uudestaan. Ja nyt yritetään taas lopettaa. Hermoja raastavaa puuhaa.
Aiemmin kerroin, että saatiin Buzzadorin kautta testattavaksi Valio Onni -puuroja ja vellejä, sekä Möllerin Omega-3 pikkukaloja. Ideana siis oli kokeilla tuotteita ja sitten kertoa niistä blogissa, joten tässäpä näistä.
Pikkutytsylle saatiin käydä hakemassa Valio Onni juttuja ja me valittiin eri makuja puuroa ja yhtä velliä. Velliä ei olla vielä kokeiltu, kun ei tuo oikein juo pullosta maitoakaan. Vellit ovat menneet vielä huonommin alas. Tässä nämä makuvaihtoehdot mitä me otettiin maistettaviksi.
Puurot on tehty tuoreesta suomalaisesta maidosta ja ravintosisältö on suunniteltu silmälläpitäen pienten kasvua ja kehitystä. Puurot ovat käyttövalmiita, joten ei tarvitse kuin lämmittää ja antaa lapselle. Lämmitys hoituu vesihauteessa omassa pakkauksessaan tai lautasella mikrossa. Puuroissa on vaihtoehtoina täysin maidottomiakin, eikä niissä ole lisättyä sokeria.
Ainut miinuspuoli näissä on tuo pakkaus. Pieni ituhippi sisälläni moittii yksittäispakatuista puuroannoksista, kun kaurahiutaletta saa isoissa paperipaketeissakin. Kuitenkin juuri tämä pakkaus tekee siitä toisaalta niin kätevän, kun puuron voi vain heittää hoitolaukkuun, kun lähdetään pois kotoa. Siten me pääasiallisesti sitä ollaan käytettykin, kotona keitetään puurot hiutaleista ja marjoista/hilloista.
Hyvin on puurot maistuneet Pikkutytsylle, mikään maku ei ole tökkinyt. Olen siinä sivussa maistellut itsekin ja kyllä ne ihan syötävän makuisia ovat vaikken mikään puurojen ylin ystävä olekaan. Koostumus ei onneksi ole sellaista liisteriä, niinkuin jossain aikaisemmin kokeillussa vauvojen valmispuurossa, sellaista on nimittäin ikävä syöttää.
Näitä puuroja voisin ajatella ostavani juurikin reissuun mukaan, tuskin tulisi kotona käytettyä. Ei se puuron keittäminen kuitenkaan niin hankalaa ole. Iso plussa näille puuroille suomalaisuudesta. Viime aikoina ollaan oikein tarkoituskella suosittu suomalaista.
No ei ollut pyytä pivossa, vaan eilen käytiin mummon luona synttärikahveella ja katseltiin samalla lintulaudan alla pyöriviä peltopyitä. Kuusi niitä taisi siinä yhteensä olla, oli kuulemma jo muutamana päivänä käyneet syömässä siemeniä. Ja kyllä minä niitä mieluummin tuolla pihalla katselin kuin pivossa olisin pitänyt.
Blogi on viettänyt jonkun aikaa hiljaiseloa ihan vaan sen takia, että nyt on mennyt aika ja energia arjen pyörittämiseen. Unikoulu alkoi ihan mukavasti toimia jo Pikkutytsyllä, mutta sitten iski lenssu ja tuli takapakkia, kun parina yönä hellyin antamaan yötissiä. Nyt alkaa olla jo köhät hävinneet, joten taitaa olla aika panna käytäntöön unikoulun seuraava vaihe. Jos vaikka siirtäisi tytsyn pysyvästi nukkumaan omaan sänkyyn, kun minun vieressä oleminen yleensä aiheuttaa vaan kahta kauheamman itkuhuutoraivarin, kun se maito olisi siinä vieressä ihan paidan takana. :/ Mies on lähdössä viikoksi reissulle maaliskuun lopulla. Sitä ennen olisi kiva saada yöt rauhoitettua, niin jaksaisi tätä arjen pyöritystä yksinään hiukan paremmin.
En muuten ole tainnut täällä vielä kertoa, että olen
Buzzadorina ja pääsin osallistumaan nyt pariinkin kampanjaan yhtäaikaa. Buzzadorit siis testaavat tuotetta ja kertovat niistä sitten kokemuksia sosiaalisessa mediassa tai ihan vaikka kasvotusten kavereille. Jos haluat liittyä buzzadoriksi, niin pistä minulle viestiä. ;)
Nyt meillä on kokeilussa
Valion Onni -tuotteita ja
Möllerin Omega3 pikkukaloja. Vitamiinikalat menevät kuin kuumille kiville, kun Isoveikalle olen antanut ja Pikkutytsy tuntuu tykkäävän Onni-puuroista. Testaukset ovat kesken, kummastakin hiukan lisää juttua myöhemmin. :)
 |
| Näitä makuja otin meille testattaviksi. |
Äsken kävin postilaatikolla ja siellä oli jälleen mukava ylläri salaiselta ystävältäni. Kaunis kortti pääsi jääkaapin oveen piristämään meidän arkista eloa.
Viime viikollakin ystäväni muisti minua, kortti tuli Thaimaasta saakka. Melkein kateellisena luin Thaimaan terveisiä, kun itselläni on niin hirveä matkakuume. :)
Mukavia nämä yllärit siellä laskujen seassa, kiitos!
Pari päivää olen potenut jotain ihmeellistä kevätväsymystä. Millään ei saa mitään itsestään irti. Jumppaan lähdin eilen illalla, mutta ei sekään oikein maistunut. Varsinkaan kun tunnin piti olla zumbaa, mutta ohjaajan flunssan takia se vaihdettiinkin lennosta lihaskuntotunniksi. Yh.
Unikoulu on pikkuhiljaa alkanut toimia. Reilu viikko nyt on menty yöt ilman yöimetyksiä. Aluksi olin kaksi yötä pois kotoa ja mies hoiti pikkutytsyn nukkumiset. Yöt menivät ilmeisesti lähinnä huutaessa, niin kuin meni vielä kolmaskin yö. Neljäntenä yönä huudettiin enää muutaman kerran n. 15min ja viides, kuudes ja seitsemäs yö vaikuttivat jo huomattavasti paremmilta, tyttö nukahti pikku silittelyn jälkeen. Mutta... viime yön olin yksin lasten kanssa kotona, joten eiköhän sitten taas ollut kunnon hulinat päällä. Tytsyn kanssa valvottiin kolme tuntia ja melkein koko aika meni huutaessa. Vaippakin käytiin alakerrassa vaihtamassa, mutta ei auttanut yhtään asiaa, huuto jatkui heti kun mentiin takaisin sänkyyn. Nyt on tytsy toisilla päikkäreillä ja toivottavasti ne ovat sen verran pitkät, että kerkeän itsekin hiukan ummistaa silmiä. Jos ensi yöstä tulee samanlainen, niin miten ihmeessä mä pysyn huomenna enää hereillä, kun tänäänkin olisi ollut jo tulitikuilla tarvetta silmäluomien väliin. Toiveissa kuitenkin on, että yöt rauhoittuvat ja minäkin alan taas nukkua parempia unia. Meillä on näköjään mennyt niin, että pojalla on isänsä unenlahjat (nukkuvat kuin tukit) ja tyttö on äitinsä tavoin herkkäuninen (herätään molemmat pienimpäänkin risahdukseen).
Mulla olis tuolla kamerassa muutama fiilistelykuvan mun viime viikon hiihtolomareissusta Helsinkiin. Voisin katsoa, josko siellä olisi julkaisukelpoisia otoksia, niin voisin pistää tännekin. :) Tai sitten menen vaan päikkäreille. Katsotaan nyt...
Pikkutytsyllä on edessä unikoulu. Ihan vaan koska en ole saanut nukkua kunnon yötä sitten raskausaikojen jälkeen. Pinnasänkyyn siis tarvittiin uusi suoja. Vanha on kyllä olemassa, jonka tein Isoveikalle, mutta se ei toiminut enää tytsyllä. Ensinnäkin se oli sininen (mikä nyt ei ollut se kaikista häiritsevin asia) ja kangas oli jotain puuvillasekoitetta, joka piti hirveää ääntä kun sitä raapi kynsillä. Tytsy on herkkäuninen tapaus, joten oli tehtävä hiljaisempi, ettei turhaan heräile jos käsi osuu reunaan.
Kangas on Jyskistä. Edullista kangasta, mutta jonkun verran värivirheitä. Ei kyllä haitannut minua.
Samalla tein hiukan korkeamman kuin edellisestä, ettei sinne tänne sojottavat kädet ja jalat eksy koko ajan pinnojen väliin. Korkeutta on n. 30cm.
Solmimisnauhat tein leveästä kanttinauhasta, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin yhteen kolmipistesiksakilla. Nauhat ompelin sisävanun (jota kaksi kerrosta) ja molempien ulkokerroksien läpi. Toivottavasti ei repeydy irti, niin kuin edellisessä sauman väliin ommellut nauhat tekivät.
Nyt puuttuu enää sitten nukkuja. Unikoulu pitäisi pitää, mutta itseltä ei oikein tunnu löytyvän jaksamista. Tiedän, että jossain vaiheessa kuitenkin luovutan, kun kyllästyn kantamiseen, hyssyttelyyn ja huutamiseen, ja annan maitoa. Jolloin kaikki siihen asti nähty vaiva on ollut turhaa. Voi kun joku voisi tulla ja tehdä sen minun puolestani.
Pikkutytsy kolkuttelee 9kk ikää. Viimeisen kahden viikon aikana on kehitysvauhti ollut huima. Tätä ennen liikkuminen on siis sujunut pakittamalla tai pyörimällä navan ympäri. Eteenpäin ei olla menty senttiäkään. Yhtäkkiä yhtenä päivänä pari viikkoa sitten tytsy lähti vaan kylmän rauhallisesti mönkimään eteenpäin. Ilman ennakkovaroitusta tai harjoittelua. Näytti siltä, kuin olisi aikaisemmin jo salassa harjoitellut ja päätti nyt vasta näyttää muille. Seuraavana päivänä olikin sitten vielä suurempi ylläri, kun otettiin jo ensimmäiset konttausaskeleet ja samaan syssyyn opittiin itse nousemaan istumaan. Huh.
Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, pari päivää myöhemmin alettiin tavoitella korkeuksia ja noustiin polvilleen tukea vasten. Ja nyt parin viimeisen päivän aikana on kyllä jo onnistunut ihan seisominenkin. Mistä tämä kaikki nyt yhtäkkiä tuli? Vauvasta kasvoi hujauksessa jo iso tyttö.
 |
Ei, meillä ei syödä halkoja välipalaksi. Ne vain ovat mielen-
kiintoisempia kuin omat lelut. |
Nyt ollaan valvottu öitä varmaan tämän kehityksen johdosta. Ja luultavasti on vielä ylähampaitakin tulossa. Koko ajan sormet on suussa tai järsitään muuta ja ah sitä kuolan määrää. Edes meidän koira ei kuolaa noin valtavasti. :D
Muita taitoja on tällä hetkellä vilkutus, taputus ja yleinen äitiin liimautuminen. Hyvin vahva liimautumiskausi on meneillään ja hiukan jännittää lähteä hiihtolomaviikolla pariksi päiväksi Helsinkiin lomailemaan kaverin kanssa, kun toinen on niin riippuvainen tällä hetkellä. Vaikka kyllä lapsilla on hyvin mennyt isin kanssa, kun äiti on joskus käymässä poissa kotoa. :)
Viime viikolla kerkesin parien päikkäreitten ja iltaunien aikana leikkaamaan ja ompelemaan parit housut. Toiset menivät Isoveikalle, toiset Pikkutytsylle.
Isoveikan housutilanne on hankala. 100 ja 104cm ovat jääneet pieneksi ja suurin osa housuista oli juuri tuota kokoa. Muutamat on vaan 110 tai 116 senttisiä. Pitkään on ollut jo tekolistalla velourhousut, mutta ei ole kerinnyt. Kaavat odottivat pöydällä valmiina, joten kun sopiva tilaisuus tuli (Pikkutytsy pääsi pakkassäähän päikkäreille) niin leikkasin ja ompelin housut samalla istumalla valmiiksi. Kaavana on Ottobren Saimi-housut, 116cm. Hiukan levensin lahkeita. Vyötäröstä tuli turhan korkea, kun unohdin poistaa kuminauhakujan kääntövaran ja ompelin vyötäröresorin siihen suoraan kiinni. Eipä ainakaan pitäisi paljaan selän vilkkua haalarin alla. Materiaalina ihanan pehmoista ja paksua velouria. Kun vaan muistaisi mistä se on ostettu, niin ostaisin lisää. Ihanan laatuista!
Pikkutytsyltä uupui puolipotkuhousuja. Tykätään käyttää niitä, kun menee helpommin päälle kuin sukkikset ja kotona voi olla pelkästään niillä. Tämän kaavan piirsin itse mukaillen jotain potkupuvun (Ottobrestä myös) kaavaa, 68cm. Menee kyllä muokkaukseen jalkaterän ja haaran osalta, kun seuraavat ompelen. Raitajoustofrotee on myös mukavan paksun ja lämpöisen oloista. Se on muistaakseni tilattu Sampsukalta.
Pikkutytsystä saa vielä sovituskuviakin, Isoveikka osaa kyllä livistää jo paikalta, enkä sitten enempää viitsinyt kameralla piinata (vaikka normaalisti tykkää kyllä irvistellä kameralle).
Ajattelin muutaman sanasen kertoa tämänkertaisesta imetystaipaleesta tähän mennessä. Piti jo imetysviikolla kirjoittaa, mutta jäi.
Isoveljeä imetin aikanaan reilu 1v2kk, koko ajan hammasta purren ja kivun kyyneleitä nieleskellen. Imetys sattui koko imetystaipaleen ajan ihan mielettömästi, eikä syytä löytynyt. (Silloin hoidettiin sammaksena, tarkisteltiin imuotteita, katsottiin onko liian kireä kielijänne jne.) Loppua kohden hiukan tietty helpotti, kun imetyskerrat vuorokaudessa väheni ja rinnanpäät saivat imetyskertojen välissä hiukan levähtää.
Alku oli molempien kanssa hyvin samanlainen. Kumpikin osasi heti (tai parin päivän sisällä) ottaa melko kelvollisen imuotteen ja kummallakin se on ollut alusta saakka tiukka. Kumpikaan ei viihtynyt kerralla kauaa rinnalla, vaan söi aktiivisesti muutaman minuutin (max. kymmenen minuuttia), jonka jälkeen irrottaa otteen itse. Joskus myös irrottelin minä itse, kun syöminen on selvästi tehty, ettei turhaan rääkkää kipeitä rinnanpäitä. Sairaalassa sain ensimmäisellä kerralla Bebanthenia, jota en voi käyttää koska olen sille yliherkkä. Mies haki apteekista lanoliinia. Toisella kerralla sitä löytyi jo sairaalastakin. Ja alkukuukausina sitä käytettiinkin paljon. Joka imetyksen jälkeen pieni sipaisu. Rintakumiakin tarjottiin ekalla kerralla, mutta se sai kipeytymään kahta kauheammin. Sairaalan kätilöt vakuuttelivat, että menee muutamassa päivässä ohi kunhan rinnanpäät karaistuvat. Eipä mennyt, ei. Kummallakin kerralla pyysin myös imetyksen ohjausta jo osastolla ja sitä sain sen verran, että yksi hoitaja asetti yhden kerran vauvan rinnalle ja kurkkasi että alahuuli on rullalla. Just joo, ei oikein tuntunut riittävältä.
Neuvolassa valittelin useaan otteeseen, että sattuu. Ensimmäisellä kerralla kukaan ei sen kummemmin noteerannut "pistä lanoliinia" -kommenttia enempää. Nyt toisella kerralla äitiysneuvolan terveydenhoitaja tiesi jo peloistani ja ekalla kerralla tsekattiinkin, että rinnanpäät olivat todellakin verillä. Sain erilaisia vinkkejä, joista sitruuna osoittautui huipputoimivaksi. Sitruunamehua pari kertaa päivässä ja tilanne alkoi korjautua. Kuuden viikon kohtaalla imetys oli kivutonta, jos sitruunaa käytti säännöllisesti. Heti jos piti pari päivää taukoa, alkoi taas sattua. Siitä sitten hiljalleen ollaan päästy tähän tilanteeseen, että viiden kuukauden kohtaalla silloin tällöin tulee araksi, mutta ei se niin kovaa kipua enää ole kuin Isoveikkaa imettäessä tai silloin alkuaikoina, kun piti jotain purra, että sen imemisen kestää.
Samanlaisesta alusta huolimatta nämä kaksi imetystä ovat olleet todella erilaiset. Esikoisen aikaan imetin niinkin pitkään vain sen tähden, että se oli oikeasti kätevämpää kuin puolloilu ja pidin imetyksen hyvät puolet mielessä. Nyt imetän oikein mielelläni, vaikka silloin alussa vannoinkin lopettavani viimeistään puolen vuoden kohtaalla. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että Pikkutytsy on ollut kohta puoli vuotta täysimetyksellä. :) 5kk neuvolassa jo sanoivat, että voisi alkaa maistella kiinteitä, mutta kyllä me taidetaan vielä seuraava pari viikkoakin mennä ihan pelkällä tissin voimalla. Ihan vaan, että päästään siihen tilastojen viiteen prosenttiin. ;) Ja kerta tuo nyt sillä maidolla näyttää ihan hyvin vielä pärjäävän.
Näillä näkymillä imetys taitaa jatkua sinne vuoden paremmalle puolelle, jos kaikki sujuu hyvin. Nyt se tuntuu mukavalta. On kiva istuskella sohvalla ja ruokkia pientä rakasta. Tämä imetys on ollut sellaista, jollaista sen kuvittelin olevan ennen raskauksia. Tytsy nauttii siitä ja itsekin pystyn rentoutumaan ja nauttimaan. On hienoa huomata, että vaikka olin varautunut pulloruokintaan, saimme sittenkin kokea mukavan imetyksen.
Kylläpä tuli eepos, mahtoikohan kukaan edes lukea loppuun saakka. En muuten jaksa olla edelleen kummastelematta tuota tytön tukan määrää. Kuvassa ikää siis vajaa vuorokausi, eli ihan syntymätukka tuo on. :D
Tuossa kun kylmät ilmat alkoivat, tuli ongelma eteen. Pikkutytsylle ei ole ainommaistakaan hiukan paksumpaa pipoa. Pitipä siis sellaista alkaa tehdä (aikaa siis muutama hassu tunti ennen viikonlopun viettoon lähtöä). Kaavat pienensin ja hiukan muokkasin näistä edellisten neliöpipojen kaavasta. Lisäsin vielä solmupompulat, niin tuli joku "juju" pipoon. Sitten kankaiden metsästykseen. Löytyi pinkkiä elefanttitrikoota ja paksuhkoa sinistä mikrofleeceä. Ompelu sujui ihmeen hyvin, odottelin jotain suurkatastrofia niin kuin kiireessä yleensä aina. Sellaista ei kuitenkaan tullut. Tuloksena valmis pipo.
 |
| Ylimääräinen. |
Mutta... niin kuin aina, ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Pipo oli liian pieni. Olin sitten aika rankasti yliarvioinut kankaan jouston. Eikun uudestaan koko homma. Paitsi että sitten saumuri alkoi kenkkuilemaan. Siitä huolimatta sain sen sitten kuitenkin valmiiksi ennen lähtöä. :D
 |
| Sopiva. |
Oikein kiva ja lämpöisen oloinen tuli ja on ollut jo kovassa käytössäkin. Pikkutytsyn piposta tuli koko 42cm ja tuo pienempi on n. 38cm. Täällä on siis yksi ylimääräinen pipo ja se olisi lähdössä 12€ hinnalla (sis. pk) uuteen kotiin. Jos kiinnostaa, niin pistä s-postia osoitteeseen ceraci@gmail.com.
Jos vaikka aloittaisin Kyjyjen raportoinnin. Jokunen on jo valmiina, mutta mitään en ole tähän mennessä saanut kuvattua tai raportoitua. Tämä kyjy valmistui jo heinäkuussa ja ollutkin käytössä vaikka valmistuessaan oli vähän iso.
Kyjy #1 - vauvan myssy
Lanka: Rowan Bamboo tape
Koukku: 5mm
Menekki: 60g
Ohje: omasta päästä
Valmis: 14.7.
Tätä purettiin ja tehtiin vaikka kuinka pitkään. Ei meinannut tulla millään sopivan kokoista. No, isoksi se silti jäi ja oli aika vähällä käytöllä kesällä. Nyt ei enää tarvitakaan, kun on jo niin viileä, niin muut pipot ovat päässeet käyttöön.
 |
Pikkusiskolla ikää 3,5kk. Nopeasti
nuo kasvaa. |
Äitienpäivästä on jo muutama päivä aikaa, mutta ymmärtänette, jos en heti ole päässyt kertomaan omasta lahjastani.
Lahjaksi sain nimittäin maailman kauneimmat varpaat...
Ja maailman suloisimmat sormet...
Varpaitten ja sormien mukana seurasi tällainen paketti...
Pieni tyttäremme syntyi siis äitienpäivän iltana täysin terveenä ja hyvinvoivana. Painoa hänellä oli 4150g ja pituutta 54cm.
Synnytyskin sujui nopeasti (sairaalassa kerettiin olla tunti ja 45m minuuttia ennen kuin oli tyttö maailmassa) ja oma vointi on ollut paljon parempi kuin edellisen turhan rankan synnytyksen jälkeen.
Tiistai-iltana lähdimme jo sairaalasta kotiin, koska siellä oli kovin ruuhkaista toisen lapsivuodeosaston remontin takia. Ja kyllä täällä kotona on saanut paremmin yönsä nukkuakin, vaikka tämä vauveli on hiukan kukkuvaista sorttia nimenomaan yöaikaan. Aivan kuten maha-aikanansakin jo.
Nyt se on taas sitten opettelua vauva-arkeen. Niko on mummolassa vielä viikonlopun ja tulee varmaan sitten kotiin. Katsomassa jo toki kävivät, ja isoveli hali ja pusi kovasti pikkusiskoa. Ihanaa! Mä taidan olla hiukan hormonihuuruissani vielä, kun tuntuu kaikki näihin lapsiin liittyvät asiat vetistelyttävän. *snif*
