Mita ihmetta? Viikon paasta tyoharjoittelumme jo loppuu ja suuntaamme Bangkokiin ja luultavasti jommalle kummalle saarelle: Koh Sametille tai Koh Changille viettamaan viimeista ja ansaittua lomaviikkoa. Tosin eilen saimme yllattaen kuulla rehtori Ananilta, etta koulu suljetaan jo taman viikon jalkeen. Eli opetamme enaa huomisen paivan. Ensi viikolla meilla on sitten aikaa kirjoitella koulutehtavia ja valmistua kotiinpaluuseenkin jo pikkuhiljaa. Ja ehka keksimme jotain tekemista lasten kanssa kotona. Eilen hyvastelimme saksalaisen vapaaehtoistyton Alinan ja nyt olemme Paulan kanssa kahdestaan lastenkodilla taman viimeisen viikon. Huomenna lahdemme viikonloppuretkelle pohjoisen vuoristoon hippien suosimaan pikkukaupunkiin nimeltaan Pai.

Viimet viikot ovat olleet taynna ohjelmaa ja tekemista, olemme kayneet kuumilla lahteilla, kymmenissa temppeleissa, uimassa, SAUNASSA, elaintarhassa, tutustumassa Chiang Main ja Lamphunin yoelamaan ja edelleen laulaneet karaokea ja syoneet hyvaa ruokaa. Olen taman matkan aikana laulanut enemman karaokea kuin koskaan ennen. Se on oleellinen osa thai-kulttuuria!

Ja tietenkin joka arkipaiva opetamme koulussa ihania thai-lapsia! Olen pitanyt heille englanti-, musiikki-, ja tanssitunteja. Naista kaikista tanssituntien pitaminen on ollut minulle helpointa, eritoten koska siina ei tarvitse kayttaa niin paljon puhetta, vaan kehonkieli on paaosassa. :) Toisaalta, jotkut lapset riehaantuvat vahan liikaa musiikista ja heita on vaikeaa saada rauhoittumaan ja keskittymaan... Olen laulanut lapsille mm. Hamahamahakkia ja Piiri pieni pyorii-laululeikkia ja he rakastavat niita! Se on yksi (=ainut) keino saada heidat hiljentymaan. Oikeastaan he ovat melkein kuin hypnoosissa, kun aloitan laulamisen.

Kommunikoiminen lasten kanssa on hyvin haasteellista, silla hehan eivat puhu englantia juurikaan. Nuorempien, 5-7-vuotiaiden lasten kurissapito on ollut melko rankkaa tyota! He eivat ymmarra sita vahaakaan englannista, niin yrita siina sitten pyytaa heita olemaan hetki hiljaa, pysymaan paikallaan tai seuraamaan opetusta. Ja koska olen yksin luokassa, ilman thai-opettajaa, en saa ketaan apuun kaantamisessa tms. Hermoromahdus on ollut lahella pari kertaa ja taman jalkeen olen entista varmempi siita, etten aio tyoskennella lasten kanssa...! Haha! Toisaalta, toki nautin lasten kanssa olosta ja leikkimisesta, hassuttelusta ja hulluttelusta, mutta opettajaksi minusta ei olisi. Ja taas sitten toisaalta olen kylla huomannut olevani luonteeltani karsivallinen ja rauhallinen, naita ominaisuuksia todellakin tarvitsee lasten kanssa tyoskennellessa.

Saaolot ovat olleet poikkeukselliset. Taalla pitaisi olla kuuma kuivakausi meneillaan, mutta vetta on satanut viimeiset pari viikkoa lahestulkoon joka paiva. Rehtorimme Ananin sanoin, Thaimaassa tuntuu olevan nyt "mixed season": aamulla on kylma, paivalla on kuuma, illalla ja yolla sataa. Minua ei kuitenkaan sade tai pilvet haittaa, koska tuntuu, etta olen saanut jo ihan tarpeeksi aurinkoa, ihoni on palanut varmaan kymmenen kertaa. Enka kuitenkaan rusketu, joten voin ihan hyvin pystytella pilven varjossa.

Nyt ei sitten muuta kuin lomaviikkoa odottelemaan ja sitten kotiinpaluuta! Tuntuu todella hullulta, etta kohta me jo ollaan kotona. Taytyy ottaa ilo irti loppuajasta taalla nyt!! Toivottavasti siella sitten paistaa aurinko, kun tullaan!

Oona