Tunnusteluita

Izmirin unikot

Sain Katjushalta Onni on... -blogista tunnustuksia oikein kaksin kappalein! Tupla-suurkiitokset!!!

Ensimmäisessä pitää vastata seuraaviin kysymyksiin: (Mukana myös Adan vastaukset, sillä hän oli vieressäni kun noita kirjoittelin. Kymmenvuotiaan suosikkijuttuja ; ) )

1. Lempinumero
15, koska olen syntynyt 15. päivä. Ja siksi, että se vaan on kiva numero.
Ada: Kymppi.

2. Alkoholiton suosikkijuoma
Pepsi max ja monenlaiset teet. Suurkuluttaja molempien suhteen...
Ada: Sitruuna-lähdevesi

3. Lempieläin
Elli-epeli ja sen lajisukulaiset. Kivoja on kyllä myös pöllöt, bambit ja siilit.
Ada: Kissa, pupu.

4. Facebook vai twitter
No FB, vaikka olen siihen melko kyllästynyt.
Ada: ??

5. Intohimoni
Käsityöt sisällä ja ulkona.
Ada: lukeminen

6.Suosikki viikonpäivä
Lauantai, koska koko päivä on useimmiten vapaata. Sunnuntaikin on omalla tavallaan kiva.
Ada: Lauantai

7. Suosikkikukka
Pioni, uusi rakkaus. Jouluruusu hyvänä kakkosena!
Ada: Kielo. Ja oliivipuu, koska Kreikassa on niitä ja koska Athene loi sen.

Toisessa tunnustuksessa pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään:

1. Vasemmassa käsivarressani on verisuonten muodostama kuvio, josta erottuu selvästi kirjaimet A, N ja H. Äitini nimi alkaa A:lla, isäni N.llä ja tyttönimeni H:lla.

2. Kun olin 4-vuotias (vuonna 1979) ostimme kesämökkitontin. Ensimmäinen muistikuvani tuosta paikasta on  hyvin elävä: Keräsin metsästä kuusenkäpyjä ja tein sammaleen alle niille kolosen johon ne kätkin oravien ruuaksi.

3. Olemme perustamassa muutaman työkaverin kanssa kässäkerhoa, josta olen ihan hirmuisen innostunut.

4. Lapsena olin myös melkoinen näpertelijä. Säästin edellisten vuosien joulukalenterit ja yhtenä vuonna keräsin kaikki ja teippailin luukut umpeen. Niitä taisi olla jotain 11 kpl.

5. Aion kierrättää myös tänä jouluna ja kaivaa esiin kuvakalenterin, jonka ostin vuonna 1996 Edinburghissa opiskellessani.

6. En pysty syömään mitään niljaisen tuntuista. Esim. sienet ja katkaravut ovat tästä syystä poissa laskuista, simpukoista nyt puhumattakaan.

7. Lapsena yksi parhaista kavereistani oli meidän kissa Hissu. Näytin sille kaikki jutut, mitkä olin tehnyt tai saanut. Jos hän ei suosiolla katsonut, niin käänsin kaksin käsin kissaparan päätä oikeaan suuntaan (siis ihan pienenä lapsena ; ). Olisin myös oikein mielelläni halunnut pitä Hissua nukenvaunuissa mutta taisi mennä noin sadasosasekunti kun kissa jo hyppäsi vaunuista pois.

8. Minusta olisi ihana jäädä eläkkeelle. Olisi paljon aikaa käsitöille ja muulle puuhastelulle! 

Nämä tunnustukset on totuuden nimissä kiertäneet jo varmaan kaikki tuntemani blogit joten en jaa näitä varsinaisesti eteenpäin. Kuitenkin jos luet tätä ja sinulla on blogi etkä ole vielä saanut näitä tunnustuksia niin silloin on ihan pakko ottaa :)

Aurinkoa pimeyteen

Tämä vuodenaika vaatii totisesti lankaterapiaa ja sen myötä voimaa väreistä. Korkkasin yhden aarteen, Zeldan värjäämän iiiiihanan merinon ja tekaisin peruslapaset. Langasta riittää vielä pipoon.

Leijonankeltaista, auringonkeltaista, kypsän viljan keltaista. Sellaista ihanaa.

Värikylläiset ovat myös nämä yksilöt, TicoTicoa muutaman vuoden takaa. Tätä yhdistelmäähän oli silloin kaikki neuleblogit pullollaan mutta minä tulen vähän jälkijunassa. No ei haittaa, sen verta kiva ja toimiva setti tuo.

Neulomishulluus jatkuu...

Jouluisia kortteja

Työpaikalle tarvitaan jälleen joulukortteja ja aikani kuluksi kesälomalla viime kuussa väsäsin mallikappaleita. Tekstit pitää kaikissa olla enklanniksi, kun kyseessä on kansainvälinen koulu.

Nämä ihanat taustapaperit on Sinellistä (Graphic45). Ei ihan perinteisiä jouluisia, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi.

Tähän korttiin idea on tullut jostain internetistä, joskus. En muista mistä. Ihan kiva kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta käsialaa täytyisi vielä hioa...

Tavallaan epäjouluisen jouluista... Pinkit paperit Tildaa, vihreä Graphic45.

Nyörit on aina kivoja ja kun vielä saa mukaan sisemmän väripaperin! Taustapapru on myös Sinellistä, ylijäämää parin vuoden takaisista joulukorteista.

Leikin vähän leimasimillakin ;)

Ja Tildan nauhoilla ja papereilla. Tässä kortissa osa nauhoista on kankaisia, osa leikattu saman sarjan paperista.

Tlidapaprua ja leima. Kiva kortti mutta tällaisia olisi sarjatuotantona hankala tehdä, kun yhdessä paperikossa tiettyä kuviota on vaan muutama...

Tähtösiä tapetilla. Laura Ashleyn Kimono, jota yhä vaan rakastan. Ja paree onkin, sillä tuota tapettia on olkkarin seinät, makkarin seinä ja Adan huoneen seinä. Onneksi jämäpaloista riittää hyvin korttiaskarteluun vielä moniksi vuosiksi!

Se kortti, mikä valittiin, ei ole mikään näistä. Laitan sitten kuvan kun tuotanto on käynnistynyt.

Softit Merisoftit

Pehmoinen Elli pääsi esittelemään uusimpia lapasia. On kyllä vähän sen näköinen, että ´hetken tässä voin olla, mut kohta haluun jo pois...´

Lankana iki-ihana Punta yarnsin Merisoftia, muistaakseni Uruguaysta? Tosi pehmeää lankaa, ihana neuloa.

Iiik, sekoan noihin värisävyihin... Niin herkulliset! Sain muuten anopilta kaksi ihanaa hopealautasta. Tämä koristeellisempi on lahja, jonka anopin äiti on saanut työkavereiltaan, pohjassa on ihan kaiverrus. Mukavia aarteita tällaiset!

Vielä yksi pipa hyväksi havaitulla ohjeella. Koitan käyttää pois noita vanhempia lankoja... jotta voi vaikka ostaa uusia vielä ihanempia!

Tätikortteja

Tarvittiin kortti 50-vuotiaalle naisihmiselle. Tätien kuvia löytyi kätköistä muutamia, esim. vanhasta kalenterista. Taisi olla Roger la Borde tms.? Hauskoja kuvia joka tapauksessa. Tuollaisen valmiin kuvan ympärille on kiva rakennella korttia ja niitä syntyikin lopulta useampi.

Ruskeita sävyjä ja täti pikkukoiran kanssa.

Myös vintage-henkisiä tätejä löytyi (Graphic 45 -arkeista) ja tämä punasävyinen valittiin lopulta 50-vuotiaalle.

Lisää rusehtavaa...

Ja lopuksi vielä oikein super-tätimäinen versio. Ei ihan näteimmästä päästä, mutta eiköhän tällekin kortille löydy joskus joku onniteltava henkilö.

Mustat

Nämä isojen miesten sukat on sisarussukat -vai pitäisikö sanoa veljessukat niille valkoisille pitsisille, jotka oli kuvissa vähän aikaa sitten. Lankana sama Menitan Onni -sukkalanka ja ohjekin on samasta lehdestä (Novita syksy 2009). Pukinkonttiin menossa : )

Elli ei ole koskaan ikinä ennen röhnöttänyt tuollaisessa asennossa, joten pitihän tuo ikuistaa. Keinutuolissa taljan päällä nukkuessa tuli ilmeisesti niin kuuma, että piti raahautua pöydän alle viilentymään ja häntäkin jäi samalla viehkoon kiekuraan tuolin jalkaa vasten. Hih hih!

Pöllöpööpötit

Pöllöt on aina kivoja. Tämä malli (Give a Hoot Ravelrystä) on marinoitunut printattuna jo yli kaksi vuotta ja nyt sain lapaset tehtyä. Olipas mukava noita neuloa, sujui tosi sutjakkaasti ja ohje oli superselkeä, kumpaankin lapaseen omansa. Lisäksi mm. peukalosta tuli ihan täydellinen ilman mitään ylimääräisiä reikiä tyvessä. Neuloin peukkuihin yhden lisäkerroksen tosin, ja oikeastaan kärkiosakin olisi kai kaivannut vähän pituutta lisää. No eipähän ainakaan lörpötä. Lankana vanha Tempo, josta olen tehnyt viime vuonna myös pöllöpipon (Kuvat edellisessä blogissa).

Itse asiassa valmiina on jo valkoisetkin pöllölapaset, mutta ne on vielä päättelemättä ja silmät on ompelematta. Ja lisää näitä lapasia on tulossa, anoppi tilasi jo lilat :)

Ellikin näyttää tykkäävän pööpöteistä :))

Lasitaiteilijat

Näitä lasituotteita ei ihan heti uskoisi itsetehsyiksi, mutta kyllä ne on : ) Tai siis tietysti lasimestari on tehnyt suuren osan työtä ja me sitten vaan vähän puhallettiin ja kissantekijä otti pihdeillä kiinni korvien ja nenän kohdalta ja painoi kärjillä silmät kuumaan lasimassaan.

Syyskuun lopulla pääsimme ystäviemme kanssa Fiskarsin käsityöläiskylän lasipajaan vierailemaan. Poikani teki mustan lasipullon, joka tuossa kuvassa hohtaa punaisena. Ovelaa tuollainen tulikuuma massa, oikeastaan jotenkin taianomaista. Venyvää ja paksua, hehkuvaa.

Tyttäreni teki vaaleanpunaisen maljakon, kuinka ollakaan. Lasimestari arvasi tytön värivalinnan oikopäätä eikä ollut yllättynyt ;) Itse päädyin limenvihreään maljakkoon ja mieheni teki Ellin. Tuollaiset lasipystit ja koriste-esineet olisi muuten melko kasarihenkistä kamaa, mutta itsetehdyn leima tekee niistä ihan sympaattiset. Lapsena minulla oli ainakin lasikaloja ja olisko ollut joku possukin. Venytetyt evät ja korvat ja niin edelleen...