Ensi-ilta

Eemeli, Ida ja muut Vaahteramäkeläiset 

juhlivat onnistunutta ensi-iltaa viime perjantaina.

Sillä energialla olisi voinut tehdä ihmeitä esityksen jälkeen. Huh, sitä naurua, hihkumista, hyppelyä ja onnistumisen iloa. Mahtavaa nähdä, miten rankka harjoittelu tuotti tulosta ja kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä  <3 

Onnelliset näyttelijät ensi-illan jälkeen. 

Tämä syksy ja kesä on mennyt - ja menee vielä ensi viikon - täysin tyttöjen ja teatterin ehdoilla. Onneksi kaikkien tukijoukot ovat täysillä mukana ja ollaan myös vuoroteltu kuljetuksissa.

Ohjaajakin vaikutti tyytyväiseltä näyttelijöiden suoritukseen : )

Täältä on mukava katsella teatteritunnelmia myöhemmin. Katsotaan innostuuko tytöt mukaan myös seuraavana vuonna... 

Siinä se Maijan tekemä torkkupeitto nyt 

odottaa voittajaa! 

Muutama tunnelmakuva vielä näytelmästä...

Nämä kuvat on ottanut Heini Hemminki - kiitos <3

Ylöspäin, alaspäin, possu kiekuu puussa näin. 

Kukko jahtaa, ketunpoikaa kahta, 

Hirnuu lahna, 

possu kiekuu vaan...

Ylöspäin, alaspäin, possu kiekuu puussa näin.

Sonnin nään siivekkään

loppuu laulu tää.

Kesäteatteria

Eeeeemeliiiiiiiiii!!

Mitä on kesäteatteri?

Ilon pirskahduksia, naurun hörähdyksiä, 

hienoja elämyksiä! <3

Rankkaa työtä, pitkiä päiviä, uusintoja...

Helteen uuvuttamat pääsevät varjoon huilaamaa välillä.

Vähän huikopalaa ja nestettä kiduksiin, 

ja seuraava kohtaus, kiitos :) 

"Otetaan vielä siitä kohdasta kun.... 

Sen voisi ajatella kuitenkin niin päin, että..." 

Kaikki työ ja vaiva on sen arvoista kun esitys saadaan kokonaiseksi ja jokainen palanen loksahtaa paikoilleen.

Meidän pikku-Ida on tehnyt vähän liiankin pitkiä päiviä koulun jälkeen, joten pari päivää on pakko huilata. Onneksi ensi viikolla on jo kesäloma koulusta ja jaksaa taas painaa harrastuksen parissa.

Kylmät ja sateiset ilmat ovat kesäteatterissa aikamoinen haaste, mutta ehkä vielä uuvuttavampi on porottava aurinko ja helle. Suojautuminen on vaikeaa ja juomisesta pitäisi pitää huolta. 

Comme ci, comme ca... Toivotaan kuitenkin mukavia ilmoja!

Meikäläinen on mukana vain taustapiruna, neidit hoitaa esiintymispuolen :)

Harjoittelua on mukava seurata ja samalla harrastaa omaa addiktiota...

... ja nauttia maalaisidyllistä ja uskomattomista maisemista <3 

Kauan sitten asui maalla pikkupoika villi, 

Kissankulman kauhuksi häntä kutsuttiin.
Lähellä jos jossain alkoi soida palopilli,
epäilykset kohdistui heti Eemeliin.

Voi herranjestas, minkälainen poika oli hän!
On hyvä, ettei Eemeleitä ole enemmän.
Sing duuduldei, sing duuduldei, 

sing duudul duuduldei,
sing duuduldei, sing duuduldei 

sing duudul duuduldei.

Aurinkoisia iloja ja banaanilettuja

Ihanan rentouttava viikonloppu!

Keväinen ilma houkutteli ulos nauttimaan. Ennen sitä saatiin kuitenkin herkullinen aamupala pikkuneidin valmistamana, nimittäin BANAANILETTUJA!  

Ei olla ennen näitä kokeiltu, enkä osannut kuvitellakaan 

lettuja ilman jauhoja ja sokeria!

Näihin tuli siis: 

2 banaania

4 kananmunaa

0,5 tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

Sekoitetaan tehosekottimessa. 

Ohje löytyi tuolta: 

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/483601/Banaaniletut/

Neiti teki TUPLA-annoksen, joten tuossa on 8 munaa 

ja 4 banaania! :)

Voi että, rakastan näitä SUPERHELPPOJA asioita :D 

Ja kuvitella, että tämä on sen lisäksi vielä paljon terveellisempi vaihtoehto kuin perinteiset letut, silti vähintään yhtä hyviä 

<3 <3 <3 

Piti ottaa kuva vielä  kun koko lettukasa oli valmiina, mutta hups, muistin vasta kun lautanen olikin jo tyhjä! :D  

Sitten me lähdettiin ulos. Ensin pikku lenkki, sitten vähän lumitöitä, potkuriajelua ja sen sellaista mukavaa. 

Hemuli nauttii näistä lumileikeistä suuresti! :P

Ihana aurinko! D-vitskua lataamassa :)

Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista, 
ohimennen siepatuista. 

- O.S. Marden

 

Istuin pitkään takapihalla, nautin auringosta 
ja kuuntelin linnunlaulua.

Sielu lepää <3

Ei sitä luntakaan enää niin paljon ole. Joissain kohtaa vihreys jo pinnistelee esiin. Eipä  aikaakaan kun kevät on täällä <3

Herra vauhtitassu (Uno) jaksoi juosta edestakaisin ja 

lumipallojen perässä  pellolla. 

Kun tultiin sisälle niin herra nukkui sikeästi, oli rankat leikit :) 

Yritettiin Unon kanssa myös auttaa aurinkoa ja kaivettiin 

kevättä esiin lumen alta :D

Eikä siinä vielä kaikki...

Lauantain kruunaa toisen neidin tekemät älyttömän 

hyvät suklaahippukeksit!

Ihanaa kun noi likat tykkää tehdä ja touhuta ja mä saan 

vaan nauttia :D

Tuolta löytyy linkki ohjeeseen: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2015/02/gluteenittomat-suklaahippukeksit.html

Näitä vaan ei ole tehty tällä kertaa gluteenittomiksi, koska se meidän gluteeniton on karannut omaan asuntoon tuonne maailmalle. Ihan tavallisista jauhoista tällä kertaa. 

 

On vain kaksi tapaa elää elämää. 

Ensimmäinen on kuin 

mikään ei olisi ihmeellistä. 

Toinen on kuin kaikki

olisi ihmeellistä. 

-Albert Einstein-

Aurinkoa ja iloa sinunkin viikonloppuusi! 

Simpukkahuivi ja vanhojentanssien huumaa

Mun ihanalla murulla oli suuri päivä eilen <3

Jostain luin, että tämä päivä on ehkä se kaikista odotetuin päivä koko lukioaikana. Ja kyllä itsekin muistan sitä odottaneeni kovasti aikanaan... 

Huh, kovasti vanhalta tuntuu juuri tänään! :P

Jännitystä, tässä juuri ennen ensimmäistä esitystä.

Poikia oli luokalla liian vähän, joten tyttöparejakin nähtiin. 

Ja kun näin kun tytöt tanssi, voin sanoa vain, että hyvä näin, koska ainakin nämä neidit saivat sellaisen energian ja ilon tanssiin yhdessä, että mietin olisiko se onnistunut "perinteisesti" pojan kanssa...

 Epäilen, niin vauhdikasta tyttöenergiaa nähtiin :)

Ei mitään jäykistelyä, ja jos jännittikin aluksi

se peittyi hymyyn kauniisti :)

Hienosti tanssivat, hyvin oli harjoiteltu! 

Muutkin kehuivat, miten ihanan iloisia ja hymyileviä nämä neidit oli <3 <3 <3 

Tosi monta tanssia nuoret esittivät. Perinteiset Wienervalssi, tango, jne ja vielä vähän nopeampaakin. Heidän itsensä suunnittelema tanssikin oli hieno. Vauhdikas ja hauska! :D

Nuoret ovat kertoneet, että vanhojentanssit yhdistävät luokkaa paljon. Jokaisen täytyy kantaa kortensa kekoon, jotta yhteinen esitys onnistuu hyvin. 

Aikamoinen rutistus päivä oli kaikenkaikkiaan nuorille.

Puvut ja kaikki mahdollinen laittautumiseen liittyvä, harjoitteleminen jo kuukausia ennen esitystä ja lopulta monta esitystä päivän mittaan ja vielä viimeiseksi jatkot Tampereella ravintolassa syöden. 

Hieno ele on, että nuoret käyvät myös vanhainkodissa, palvelutalossa ja terveyskeskuksen vuodeosastolla tanssimassa vanhusten iloksi <3 

Värejä, iloa, energiaa... <3 

Ja sainpas siis valmiiksi simpukkahuivinkin sopivasti :)

Olen aloittanut tämän kauan sitten ja se pitkään odotteli inspiraatiota ja oikeaa tunnetta kopassa.

Ohje löytyy tuolta: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2014/06/simpukkahuivi.html

Halusin tehdä tästä oikein ISON. 

Niin ison, että siihen on mukava kietoutua.

Huivi on tällä hetkellä vielä tuolla vanhojentanssireissulla, joten en voi mitata sitä, mutta yritän myöhemmin muistaa laittaa vähän mittoja. Lanka on Tokmannilta ostettu Nako Moonligt. Ihan kiva lanka tähän tarkoitukseen, valkoinen/hopea. 

Mieltä lämmitti kovasti kun neiti ihastui huiviin 

ja halusi käyttää sitä mekon kanssa <3 

Ole niin iloinen, 

että kun muut katsovat sinuun,

hekin tulevat iloisiksi. 

Unelma Onnellisuudesta/Tia