Ultimatelemppari

Vai että yhdeksän yötä jäljellä täällä, huhhuh! Fiilikset taitaa olla aika samanalaiset sekavan odottavan innostuneen rauhalliset (eli minkälaiset?! :D) kuin sillon viime elokuun loppupuolella, kun odottelin Australiaan lähtöä. Nyt erona tuohon viime syksyyn on tietysti se, että tiedän kotona odottavan rakkaat ja tutut ihmiset, ja Kitee tuskin on näiden kuukausien aikana ihan älyttömästi muuttunut. Nyt edessä ei oo siis hyppy tuntemattomaan, mutta kotiinpaluu jännittää silti ihanasti! Oon ihan varma, että kun kone laskeutuu Suomen maankamaralle, rullaa kiitotietä pitkin, ja kun nään Helsinki-Vantaa -tekstin lentoaseman seinästä niin en tule välttymään kyyneliltä. Niin ja entäs sitten se, kun saan matkalaukkuni ja tuloaulan ovi avautuu ja nään äitin! Oon ehkä miettiny täänkin kuvion läpi jo miljoonaan kertaan, ja äitikin sanoi nähneensä unta samasta aiheesta viime yönä :D

No mutta jos jätetään nuo fiilikset vielä ensi viikolle ja palataan nyt tähän arkeen täällä pallon toisella puolella. Poikien isä S on nyt meillä, mutta omasta toiveestani saan tehdä silti "normaalit hommani". Yleensä täällä ollessaan S nimittäin kuskaa poikia kouluun ja harrastuksiin, ja sitten miulle ei riitä muuta hommaa kuin se pyykinpesu ehkä :D S saa hypätä puikkoihin sitten ensi perjantaista lähtien ja hoitaa pojat kuun loppuun asti, jolloin hänkin lähtee täältä. Eli siis peruskaavalla elellään täällä yhäkin, ja vähän tuntuu siltä, että ei miun Suomeen paluun lähestymistä edes noteerata sen kummemmin. Tai no viikonlopulle on suunniteltu vähän miun läksiäisiä, mutta siinäpä se. Ehkä se riittääkin, että omassa päässäni nuo lähtöön liittyvät ajatukset vilistää jo ihan kiitettävän paljon!

Nää tiistait on miulla aina vähän tällasia ekstrarentoja päiviä, kun pojilla ei oo harrastuksia illalla (ainoan kerran viikossa!). Aika usein tehdäänkin niin, että mie vien pojat aamulla kouluun ja M hakee ne pois, eli saan käytännössä loppupäivän kokonaan "vapaaksi" ja voin tehdä omia juttujani. Tänään kävin kyllä ruokakaupassa aamulla, voi miten rankkaa... Mut joo, normaaliin tiistaiseen tapaanitulin tänäänkin Chatswoodiin salille ja jäin hengailemaan tänne vähäksi aikaa ennen kuin meen takaisin kotiin. Kävin äsken Fruitezysta take away -tonnikala-kikhernesalaatin ja tässä samalla sitä nautiskellessani kirjotan käsin tätä postausta kämäselle laukunpohjalta löytyneelle paperilapulle :D Minkäs sille mahtaa, kun inspiraatio kirjottamiseen iskee - pitää sitten kotiin mentyä kirjottaa tää puhtaaks ja siirtää blogin puolelle :) (Tässäpä tätä just kirjottelenkin ;))

Tykkään muuten ihan älyttömästi näistä Fruitezyn salaateista! Vaikka ne on take away, niin ne on oikeesti tuoreita sekä laadukkaita ja sisältöä löytyy! Tääkään rasia ei oo täynnä salaatinlehtiä niin, että tonnikalaa ja kikherneitä olisi ripoteltu pinnalle vain nimen vuoksi. Päin vastoin! Ei kyllä uskoisi syövänsä take awayta muun kuin annoksen ravintolahintoja halvemman hinnan takia. Namnam!

Tähän loppuun on pakko esitellä vielä miun ultimatelemppariaamupala, kun kerran tälle ruokalinjalle lähdettiin:

Tuo ihana kombo sisälsi tänä aamuna siis
- vadelmia (vaihtelen aina tätä, esimerkiksi eilen kuorin ja pilkoin mandariinin)
- vaniljajugurttia
- n. 1 rkl macadamiaöljyä (ihana uusi uttavuus täältä, parempaa kuin rypsäri, mutta ei todellakaan vedä vertoja kookosöljylle!)
- reilun ropsauksen kanelia
- 2 rkl proteiinijauhetta
- 2 rkl auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä
- 2 rkl kookoshiutaleita
- 2 rkl pellavansiemen-, auringonkukansiemen- ja mantelirouhe-soijahiutale sekoitusta

Voin muuten sanoa, että nälkä pysyy loitolla ja tehokkaasti! Tuon lisäksi olin syönty jo aiemmin aamulla raejuuston ja turkkilaisen jugurtin sekoitusta, joten kyllä ainakin ne protskut ja rasvat on taattu :D Niin ja lisäks vielä nuo salaatin kikherneet ja tonnari sekä vähä väliä nappailemani pähkinät - täähän alkaa kohta muistuttaa ihan jonkun hc-bodarin ruokavaliota! ;D Harmi, että maitorahka on täällä tuntematon käsite...

Joo, tää postaus taitaa olla jo niin sekava, että nyt on hyvä aika lopettaa :D Kivaa tiistaita kaikille ja nauttikaahan siitä auringosta, joka hellii teitä Suomessa jo paljon lämpimämmin kuin meitä täällä down underissa!