Piipahdus Tampereen Kädentaitomessuille

Perjantaina 13.11. suunnattiin kahden kaverin kanssa Tampereen Kädentaito-messuille. Ihan vaan vieraana tällä kertaa, useampi vuosi onkin tullut vietettyä tiskin toisella puolella, mm. Fiskarsin osastolla. demoilemassa Tänä vuonna tähdättiin paikalle kello kymmeneksi, mutta yhden pysähdyksen taktiikalla meni aikaa vähän enemmän, joten taidettiin olla paikalla noin puoli yksitoista, en minä siinä muistanut kelloa katsoa. 

Tampereen messuthan ovat Suomen suurin ja taidanpa väittää, että odotetuin kädentaitotapahtuma. Tänä vuonna messut rikkoivat kävijäennätyksensä, 44 000 kävijää kolmen päivän aikana. Messuhalleja on useampia, tällä kertaa yksi messuhalli oli pyhitetty antiikki- ja taidemessuille (siellä ei ehditty pyörähtää lainkaan). Kaksi suurinta hallia on omistettu käsitöille, niin valmiille kuin tarvikkeille sekä materiaaleille. Ja voin sanoa, että yksi päivä ei riitä kaikkien osastojen tutkimiseen, ja tällä kertaa meillä oli aikaa vain vajaa päivä, niin kuinkas siinä muuten kävikään kuin että kiirehän siinä tuli...

Ja koska aikaa messuilla oli käytettävissä vähän, yritin löytää jotain uutta kivaa tai jotenkin muuten silmää hivelevää ihanuutta. Lankavan osastolta löytyi upea väri-iloittelu erilaisia ontelo- ja trikookuteita. Jo meinasi mukaan tarttua muutama kerä, mutta onneksi sain pidettyä itseni kurissa, on meinaan muutama virkkausprojekti kotona odottamassa...

Mutta tällä osastolla en voinut sitten enää vastustaa kiusausta, Almandiini, joka myy ihania japanilaisia kankaita. Mitkä kuosit ja värit. Ostin muutaman pienen kangaspätkän, joista toivon ehtiväni ompelemaan jotain. Niistä tuotoksista sitten myöhemmin.

Ja minullahan tunnetusti menee iso osa ajasta tuttujen kanssa jutellessa, suurimmasta osasta ei tietty ole kuvia, mutta Klemmarikellarissa ehdin pyörähtää, tosin perjantaina demoilemassa ollut Paperiliittimen Riikka oli koko ajan kiireinen, joten ehdittiin vain huikata heipat.

Ja Teippitarhassa on aina ihan pakko käydä hipelöimässä teippejä, ne on kuin karkkeja. Ja tietty juttelemassa mukavia omistajien kanssa, kukkuu :)

Ehdittiin siis olla paikan päällä noin viisi tuntia, siis vain viisi tuntia. Kotimatka olikin sitten aikamoinen seikkailu, mutta siitä sitten toisessa postauksessa, jonne laitan vielä muutaman lisäkuvan messutunnelmista. Ja reissun jälkeen tein päätöksen, ensi vuonna vietän messuilla useamman päivän, joko vieraana tai ... :)

Tsemppiä vuoden kiireisimpiin askartelupäiviin,

terkuin Mira

Amalian kalenteri 17/2014: Tuntuu aivan loistavan hyvältä!

Joulukalenterin 17 luukku avautuu mahtavin miettein.

Olen itse askartelun ja käsillätekemisen puolesta puhuja. Käsillä tekeminen vaan tekee niin hyvää! Joskus kouluaikana, kun opiskelin Ohjaustoiminnan Artenomiksi (4 vuotta askartelua ja sen ohjausta) ajattelin elämäntehtäväni olevan saada ihmiset tekemään käsillään jotain ja nauttimaan siitä. Onnekseni saan tehdä tätä työkseni ja viikottain jakaa tätä askartelun ilosanomaa ihmisille.

Itse näen kädentaitojen ja askartelun hyvää tekevissä vaikutuksissa useita syitä. Ensinnäkin, käden ja aivojen yhteistyö, kun kädet tekevät ja näpräävät jotain, aivot työskentelevät samalla. Usein myös käsitöitä tehdessä pystyy keskittymään paremmin ja muistijälki aivoissa on näin parempi. Itse tyhjennän usein pääni päivän pyörityksestä virkkaamalla muutaman kerroksen vaikka isoäidin neliötä.

Toinen tärkeä asia on kun käsillään tekee ja mieli virkistyy, stressitaso laskee ja jaksaminen kasvaa. Usein käsityötuokion jälkeen olo on kuin juoksulenkin jälkeen, olo on vireä eikä varsinkaan illalla uni meinaa tulla silmään. Päässä pulppuuaa uudet ideat ja sormet syyhyää uusiin töihin. Käsille tehden voikin saada aikaiseksi kunnon FLOW-tilan ja näin vapautua arjen kiireestä ja stressistä.

Ja kolmas eikä vähäisin, että saa jotain näkyvää tai valmista aikaiseksi. Nykypäivänä työt yleensä tehdään tietokoneilla eikä työstä jää mitään näkyvää jälkeä. Ennen vanhaan tehtiin kaikki työt käsin, leivottiin leivät, puitiin viljat, loukutettiin pellavat, tehtiin kangas ja ommeltiin niistä vaatteet. Nykypäivänä, on se sitten kerros virkkausta, valmis lapanen tai kortti, saa näkyvästä aikaansaannoksesta hyvän mielen ja onnistumisen ilon. Minä tein sen, minä tein sen omin pikku kätösin :)

Eilen YLE on uutistoinut hienosta tutkimushankkeesta, jossa mm. professori Piritta Seitanmaa-Hakkarainen tutkii käsityön vaikutuksia otsikkolla ”Handling mind: Embodiment, Creativity and Design”. Käsin tekeminen, luovuus ja muotoilu ovat mielelle hyväksi. Professori itse toteaa "Tuntuu aivan loistavan hyvältä".

Ja niinhän se tuntuu

Nyt joulun alla ja jatkossakin.

Askartelun ja käsillätekemisen iloa!

- Mira

Askarteluniloa ja kädentaidoista nauttimista :)

Törmäsin Facebookissa tänään keskusteluun aiheesta, jossa Espoon kaupungin valtuuston jäsen oli tyrmistynyt ja pahoillaan siitä, että joku kollega käytti aikaansa istuntosalissa neuloen. No, asiasta voidaan toki olla useampaa mieltä, mutta onhan se niinkin, että osa siellä varmasti kuluttaa aikaansa puhelinta näpräten tai padilta uutisia lukien ja näin ollen poissaoleva ajatuksineen. Neuloessa ainakin monen mieli ottaa enemmän tietoa vastaan kuin ilman neulomista. Toki, usein luennoilla/tilaisuuksissa on hyvä kysyä (jos se vaan on mahdollista), onko neulominen tilanteessa soveliasta ja luennoitsijalle ok.

Missä ja milloin sinä teet käsitöitä?

Pystytkö keskittymään luentoon tai palaveriin paremmin neuloessasi?

Onko telkkarin katselu turhaa ilman virkkaustyötä?

Vai, häiritseekö sinua kanssamatkustajan näpertely sinua?

Minä ainakin teen melkein kaikkialla (kunhan muistan ottaa tekeleeni mukaan reissuun) :) Yleensä minulla on muutama käsityö-projekti pakattu pieneen kassiin, jonka voi napata helposti mukaan (vaikka kun tulee äkkilähtö päivystykseen), ilman sen kummempaa suunnittelua. Virkkaan autossa sekä kotisohvalla. Kulutan aikaa harkkakuskausten välissä virkaten (autossa), radiota kuunnellen. Virkkaan päivystyksessä, poikaipanan murtunutta sormea hoidettaessa. Virkkaan kotona, illalla sohvan nurkassa, hämärässä kun talo hiljenee ja poikaipanat tuhisevat sängyissään.

 

Teen toki muutakin kuin virkkaan. Teen käsitöitä, koska se on mukavaa, rentouttavaa, pään tyhjentävää tekemistä. Eikä tätä aihetta ole turhaan tutkittu, siitä esimerkiksi "Käsityön pitäisi olla ihmisoikeus" -jutussa, josta kirjoittaa YLE. Ja tässä Sinikka Pölläsen Käsityötiede - tutkimusmatkalla käsin tekemisen hyvinvointikokemuksiin -tekstissä on hyvin kirjoitettu käsitöiden aikaansaamasta FLOW-tilasta sekä hauskasti myös "Iloinen Stressi"-kokemuksesta :)

No, minä näperrän silloin kun se hyvälle tuntuu, tee sinä myös samoin :) Ja minä virkkaan myös työkseni. Se, mitä ylläolevista neliöistä syntyi, voit löytää seuraavasta Kauneimmat Käsityö -lehden numerosta, joka ilmestyy lokakuun lopussa.

Askarteluniloa :)

 - Mira

Askartelua Kaisankodilla

Työssäni Kartanokylpylä Kaisankodissa ohjaan kädentaito-iltoja joka keskiviikko. Ryhmät vaihtuvat viikottain, ilta on vapaaehtoinen ohjelma kuntoutusryhmille. Joulun alla tehtiin kransseja, kortteja sekä pieniä lahjoja pukinkonttiin. Kevätpuolella on virkattu kukkia sekä isoäidinneliöitä, valmistettu sytykeruusuja ja yleisön pyynnöstä on jatkettu myös puuhelmisten avainnauhojen tekoa. Illat ovat joka kerta mukavia, tykkään. Ohjaus on vaan niin mun juttu :)

Nyt muutaman viikon ajan ollaan taas tehty kransseja, kevään raikkaissa sävyissä. Keltaista, vihreää sekä pinkkiä. Ja tietty kukkasia ja lintuja.

Ja aivan mahtavia juttuja on käynyt myös ilmi. Kuten viime viikolla yksi kuntoutusasiakas pysäytti minut ja kertoi tuntevansa ääneni: "olin täällä marraskuussa kädentaito-illassa ja innostuin niin, että hain kotipaikkakunnaltani askartelukerhon ja olen käynyt viikottain. Lisäksi 9vee tyttäreni kuuntelee kaiket illat amalian YouTube-videoita, on tehnyt kaikki mallit ja leikkii amaliaa, olet hänen idoli, pitäisiköhän minun ottaa yhteiskuva sun kanssa..., tytöllä on askartelualustakin ja tekee leikkivideoita ja puhuu koko ajan Amaliasta." No, kuva jäi ottamatta, mutta pieni lahja lähti Ouluun pienelle ihailijalleni. Terveisiä "Myrtille" tuon ylläolevan kukkasen saattelemana :)

Kädentaitoilloissa käy harvemmin miehiä, mutta tänään oli poikkeuksellisesi mukana useampikin mieshenkilö. Harjoiteltiin vähän virkkausta (itsensä haastamista), tehtiin kransseja ja yllä oleva origamikukkanen päätyy kotiinviemisiksi. Aika hienoa, vai mitä?

Aika upeaa, että askartelu tuottaa mielihyvää niin monelle. Ja erityisen hienoa on huomata jok'ikinen viikko, että kädentaitopajasta lähtee ulos ihmiset hymyhuulilla, hienojen aikaansaannosten kanssa ja vielä kaikenlisäksi mieli virkistyneenä ja inspiroituneena. Ja kuten usein sanon, sanon sen nytkin:

JOKAISEN IHMISEN TÄYTYSI TEHDÄ KÄSILLÄÄN

KERRAN VIIKOSSA JOTAIN PIENTÄ.

ASKARRELLA, NEULOA, VIRKATA,

TUUNATA, NÄPERTÄÄ TAI PIPERTÄÄ.

SE MITÄ TEET TAI SAAT AIKAISEKSI, EI OLE TÄRKEÄÄ

VAAN SE, ETTÄ TEET!

ASKARTELUNILOA :)

terkuin Mira 

 

Kappale Kauneinta Suomea, Kesä Käsillä Vääksyssä

Lomailu jatkuu, perheen parissa, sukuloimassa Keskisessä Suomessa, Jyväskylän seudulla. Eilen matkattiin kotoa etelästä hiukan tavallista pidempää, mutta niin paljon kauniimpaa ja aistikkaampaa reittiä. Jätettiin ennen Lahtea moottoritien pölyt kannoiltamme ja kaarsimme pienemmälle tielle, kohti Vääksyä, Asikkalaa sekä Sysmää.

Vääksyyn päädyimme isännän toimesta, joka oli edellisenä iltana leiponut evässämpylät, pakkasi ne voin ja juuston kanssa kylmälaukkuun, tsekkasi kartan ja päätti, että evästaukomme on Vääksyssä. Keli oli kolea, alkuun en meinannut malttaa nousta autosta, mutta päädyin kuitenkin vetämään villatakin niskaan ja viettämään evästaukoa muun perheen kanssa ja kas, alue oli pullollaan mitä mahtavinta, kotimaista käsityötarjontaa.

Ihanassa vanhassa puutalossa oli kahdessa kerroksessa KESÄ KÄSILLÄ, Kädentaitojen myyntinäyttely, se tarjosi kaikenlaista kädentaitoa koruista virkattuihin koreihin sekä yläkerran kirpparin ihanine vanhoine vaatteineen.

Samasta pihapiiristä löytyi myös korugalleria, keramiikkapaja Koiruuksia sekä lasikorustudio LieskaDesign. Kaikissa paikoissa en itse ehtinyt pistäytyä, kun miesväki jo odotteli autossa.

Tämä pysähdys taas osoitti, että aivan mahtavia paikkoja, käsityöläisiä sekä tekijöitä meiltä Suomenmaasta löytyy. Unohtakaa moottoritiet ja tylsät maisemat, poikkea pikkutielle, pysähdy, ihmettele ja ihastu! Suomi on täynnä käsityötä, askartelua sekä mieletöntä tarmokkuutta.

Tsemppiä meille kaikille :)

Kesäterkuin, Mira